lauantai 10. maaliskuuta 2012

NÄKEMIIN SRI LANKA 2012

Colombon lähtevät lennot




Lentokenttäyö alkamassa



Kotimatka ja ”jälkimaininkeja”



Ihan tuntui siltä, kuin blogi olisi loppunut vähän töksähtäen. Niin kuin kirkonmeiningit ilman loppuvirttä.
No, se ei ollut tarkoitus, vaan kirjoitus viive johtui siitä, että blogin kirjoittaja joutui heti kotiin palattua ankaran flunssan kouriin. Se nostatti kovan kuumeenkin ja piti peiton alla 3 päivää.

Lähdimme 28.02. illalla Hikkaduwasta klo 18.

Olo oli erilainen kuin ennen. Antoisat mutta henkisesti melko raskaat viikot takana. Oli hyvä lähteä jo kotiin.
Lähtöhetkellä satoi kovasti ja väistämättä mieleen palautui lähtö Beruwelasta tasan 28 vuotta sitten.
Silloinkin satoi ihan kaatamalla ja turistibussin vierellä pinkoi pieni musta tyttö, Deepani, itkien täyttä kurkkua ja huutaen ”Piiter, Piiter, Kathi”.

Olimme vierailleet pikkutytön kotona. Se oli 2 pientä huonetta käsittävä punasavesta tehty ja palmunlehvillä katettu pieni mökki, jossa todella asui Deepani 3:n veljen, isän, äidin ja isovanhempien kanssa.
Ei sitä koskaan olisi uskonut, että tänä päivänä 28 vuoden jälkeen tämä nyt jo nelikymppinen kovia kokenut Deepani poikansa kanssa saa oman kodin meidän ansiostamme monen ystävämme tuella.

No niin, siis tähän painajaismaiseen kotimatkaan.

4 tunnin automatkan jälkeen saavuimme Colombon kentälle. Heti näimme lähtevien lentojen taulusta, että lentomme lähtee 5 tuntia myöhässä.
Pääsimme turvatarkastusten jälkeen kansainväliselle puolelle todetaksemme, että joka ikisellä penkkirivillä isossa terminaalissa nukkui ihmisiä pitkin pituuttaan.

Tuleepa tuskaisat tunnit oikaista kovalle lattialle 5 tunniksi keskellä yötä. Kun aamulla oltiin herätty klo 6 niin johan alkoi uni painaa. Suurin osa 4 penkin makuupaikkoja varanneista oli tietenkin venäläisturisteja. 
Pertti uskaltautui herättämään yhden ja sai niin vihaisen ukon pystyyn, että kävimme kysymässä paikkaa viereiseen maksulliseen loungeen, jossa oli nahkasohvat. Pääsimme sinne ja odotusaika kului siedettävästi.

Klo 06.30 starttasimme vihdoin 11 tuntia kestävälle lennolle Frankfurtiin. Tuntui kyllä siltä, että selviääkö tästä hengissä ollenkaan. 
Näköni oli pitkästä valvomisesta niin huono, että vetäydyin heti huovan alle ja lentoemolta saadut laput silmille. En päässyt nauttimaan Sri Lankan Airlinesin 3 ruokalajin menusta sen paremmin kuin baari tarjoilustakaan.
Huolestutti edessä oleva, kun tiesi, että nyt on myöhästytty Frankfurtista Helsinkiin lennolta ja samalla tietysti Helsingistä Savonlinnaan.

Saksassa sekoiltiin muutama tunti kävellen kilometritolkulla ja onnistuttiin saamaan vihoviimeiset paikat Lufthansan Helsingin koneeseen.
Helsinkiin päästyä väsymystila oli sitä luokkaa, että kiireellä hotelliin ja vasta aamulla bussilla kotiin. 

Flybe ei suostunut vaihtamaan maksamiamme lippuja seuraavan aamun lentoon.
Tasan 2 vrk kotimatkaa tehden oli matkustamisen huuma todella kateissa.

Hauska juttu sattui lentoaseman hotellissa. Pertti huomasi ennen nukkumaan käymistä, että huoneen lattialla mateli n.10 senttinen, karvainen, pullea tuhatjalka (niitä aina eksyi iltaisin meille sisälle kun maarajassa asuttiin).
Herranen aika, missä se mato matkusti koko pitkän matkan?! Arveltiin, sen olleen salamatkustajana Pertin lentolaukussa. Olisin halunnut siirtää madon siististi hotellin käytävälle muidenkin ihmeteltäväksi mutta P laski sen veeseen pytystä alas.

Jatkossa on tarkoitus auttaa taloasiassa sen verran, että he saavat ikkunat kaikkiin huoneisiin ja keittiön. Nyt keittiötila jäi ihan koskemattomaksi. Se tietysti menettelee jonkin aikaa, koska he useasti tekevät ruuan avotulella.

Pari päivää kotiinpaluun jälkeen tuli Chaturalta pitkä sähköpostikirje. Siinä hän kävi hyvin järkevällä ja sydäntä koskettavalla tavalla läpi tätä meidän talourakkaa ja kymmenen vuotta kestänyttä opiskelunsa tukemista.

Se on selvää, että he ovat äärettömän kiitollisia meille kaikille saamastaan avusta. Kirjeestä huokui niin syvä kiintymys minua ja Perttiä kohtaan, että yhä enemmän varmistuimme siitä, ettemme turhaan ole uurastaneet. Hän kirjoittaa: ”mama ja papa, yritän korvata teille kaiken opiskelemalla niin ahkerasti kuin ikinä pystyn ja kun tulen joskus käymään Suomeen, niin tahdon auttaa sinua papa kaikessa missä kykenen”.

Kiitos kaikille talkoissa mukana olleille, lukijoille, tukijoille, kannustajille.

Aurinkoista kevättä!

Kati ja Pertti

Myöhemmin lisätty: Chatura pääsi  Suomeen käymään kesällä 2014 ja 2015. Han vietti kahtena kesänä Savonlinnassa kuukauden. Veimme hänet Tallinnaan ja Ruotsiin sekä Kolille ja paljon pienempiä reissuja.