sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Lauantaina 21.2.2015
TUPAANTULIAISET VILLA
OTTERISSA!
Kun talvella 2012 seisoin
eräänä pyhäpäivänä tulevan kodin rakennuksella, oli se ehkä
rakennusvaiheen kiperin hetki. Siinä olimme me talon rakennuttajat ja
Chaturan perhettä. Talossa oli seinät pystyssä, ei kattoa, muusta
puhumattakaan. Totesimme, että on niin paljon tämä homma kesken, ettei
meidän rahat millään riitä.
Kun äiti ja poika näkivät
ahdinkomme, he esittivät, että keskeytetään talon rakentaminen
toistaiseksi ja jatketaan joskus myöhemmin.
Koko läsnäoleva porukka
suorastaan jähmettyi säikähdyksestä, kun minä aloin suureen
ääneen itkemään. EI, ei kesken ei jätetä. Muuten kaikki työ on
mennyt hukkaan, eikä talo ehkä valmistu koskaan.
Sen vuoden blogista on
luettavissa, kuinka homma sitten kuitenkin jatkui.
Edelleen talosta puuttuu vielä suihku/wc mutta siitä me emme enää ota huolta He käyttävät ulkosuihkua ja huussia, mutta niihin he ovat tottuneet jo aiemmassa kodissaan.
Edelleen talosta puuttuu vielä suihku/wc mutta siitä me emme enää ota huolta He käyttävät ulkosuihkua ja huussia, mutta niihin he ovat tottuneet jo aiemmassa kodissaan.
Eilen me vietimme
ilojuhlaa Villa Otterissa. Nyt kyllä piti pidätellä liikutuksen kyyneleitä. Mutta se oli vaan suurta helpotusta siitä, että oltiin vihdoin päästy näin pitkälle!
Oli hienoa, että Anita ja Pekka pääsivät mukaan, koska myös heidän apunsa on ollut merkittävä.
Mukavaa, että Tarja ja Mikakin olivat näkemässä projektin valmistumisen. Olihan sillä puheenaiheella "kyllästetty" heidätkin vuosien mittaan.
Olin ostanut 10 metriä verhokangasta, josta Deepani oli vuorokauden aikana ehtinyt ommella uudet verhot ikkunoihin.
Villa Otter näytti hyvin kodikkaalta.
Oli hienoa, että Anita ja Pekka pääsivät mukaan, koska myös heidän apunsa on ollut merkittävä.
Mukavaa, että Tarja ja Mikakin olivat näkemässä projektin valmistumisen. Olihan sillä puheenaiheella "kyllästetty" heidätkin vuosien mittaan.
Olin ostanut 10 metriä verhokangasta, josta Deepani oli vuorokauden aikana ehtinyt ommella uudet verhot ikkunoihin.
Villa Otter näytti hyvin kodikkaalta.
Perhettä oli runsaasti koolla. Chaturan 2 enon
lapset 6 kpl (joista kaikki olemme tunteneet ihan vauvasta saakka).
Vilinä ja vilske oli melkoinen... kuin Vilkkilässä kissoja.
Chaturalle viemämme radio soi täysillä ja siinähän alkoi jo
aikuistenkin tanssijalkaa vipattaa.
Jatkamamme
kylpyhuonerakennus Hikkaduwassa sai vauhtia, kun Riitta ja Jokke, Anita ja Pekka sekä
Tarjan äiti Satu Tuusulasta tulivat apuun. Siitä suuret kiitokset
heille.
Sampath sai asiantuntevia
neuvoja Pekalta ja vaikka sitä nyt ei ihan valmiiksi saada, niin
pienen sairaan lapsen pesuhommat hoituu huomattavasti helpommin.
Mikan ja Tarjan mukaantulo
pari viikkoa sitten, teki meille hyvää. Ollaan oltu kaksistaan niin
paljon, että erittäin mieleinen seura loppulomaksi on ollut ihan
huikea juttu.
Teimme heidän lomansa alussa 3 päivän matkan vuoristoon,josta osa junalla jopa 2 kilometrin korkeudessa. Tätä reittiä on kehuttu maailman kauneimmaksi junareitiksi. Ja ei kyllä turhaan ole kehuttu!!!
Nyt me asumme täällä
Beruwelassa viimeisen viikon, lähellä Chaturaa ja Deepania, joita
voimme tavata usein. Polskimme omassa uima-altaassa ja nautimme
täydellisestä yksityisyydestä. On niin paljon annettu tänne
apuja, että pikkuisen itsellekin...! Kun viimeinen viikko alkaa,
nostaa se aina palan kurkkuun, eikä sitä saa nieltyä, ennenkuin
jossain Mikkelin seutuvilla kotimatkalla.
Luulen, että meidän
blogimme päättyy tähän. Kiitos kaikille mukana matkanneille.
Hengessä mukana olleille ja rahallisesti avustaneille. Kumpikin tuki
on ollut hyvin tärkeää!
j.k. Tarkoituksenamme on kutsua Chatura Suomeen myös tulevana kesänä. Nyt se on vielä mahdollista, kun ei hänellä ole vielä työesteitä. Myöhemmin on edessä mahdolliset jatko-opinnot ja vakituinen työ.
Hyvää ja Onnellista elämää kaikille !
Kati ja Pertti
j.k. Tarkoituksenamme on kutsua Chatura Suomeen myös tulevana kesänä. Nyt se on vielä mahdollista, kun ei hänellä ole vielä työesteitä. Myöhemmin on edessä mahdolliset jatko-opinnot ja vakituinen työ.
Hyvää ja Onnellista elämää kaikille !
Kati ja Pertti
Pertti ja Mikko Villa Annan pihalla
Villa Otterissa
Lisää kuvia tulossa
tiistai 10. helmikuuta 2015
Sri Lankan matka 2015
Täällä jälleen Sri Lanka
9.2.2015
Nyt on tullut useita
kyselyitä, että missä viipyy meidän blogille jatkoa? Syynä ei
ole, ettei olisi kerrottavaa vaan pikemminkin näköongelmat. Koska
tämä vuodesta 2009 saakka kirjoitettu blogi on samalla meidän
matkapäiväkirja, niin kirjoitan nyt jonkinlaista yhteenvetoa ja
laitan kuvia. Facebookista tuttua asiaa tulee myös mukaan. Kaikki
eivät kuitenkaan ole Fb:ssä.
Siitähän ei pääse
mihinkään, että matka tänne on aina melkoinen voimainponnistus.
Pitkä ja äärettömän rasittava, kun on vielä yölennot.
Tähän maahan saapuminen
on aina kulttuurishokki, joka kerta, vaikka nyt jo 16. kerta, aina
menee pää pyörälle.
Asumme tässä pienessä
viidakkotalossa nyt neljättä talvea ja ihan paikallisasutuksen
keskellä korkean aidan ja portin suojissa sekä turvakameroiden
valvonnassa.
Keskusta ihmis- ja
liikennevilinöineen on kilometrin päässä.
Aallot kuuluvat iltaisin.
Kotiuduimme tuttuun taloon
heti ja pääsimme vuorokausirytmiin mukaan, kun illalla saavuimme.
Mutta alkuun lämpö ja
ilman kosteus lyö ihan ällikällä. Siihen kuitenkin keho tottuu
pian. Talossamme on vaihtunut jälleen talonmies, nuori englantia
taitamaton kaveri Lahiru.
Hän on varmaan tosi
köyhä, saaneeko palkkaa ollenkaan, vai vaan asumisoikeuden tontin
takana olevassa hökkelissä. Hänen työtehtävänään on
puutarhanhoito portin sulkemiset/avaamiset sekä talon
ulkovalaistuksesta huolehtiminen.
Kun toisena päivänä
lähdimme keskustaan ostoksille toi hän meille oman ostoslistansa.
Vähän hämmästyimme, mutta päätimme tuoda tarvittavat
ruokatarvikkeet (n.10 euroa). Koska listassa oli mm. kilo broileria,
niin otimme lisäksi 3 kg riisiä.
Meillä on ollut aina
tapana maksaa talonmiehelle viikottainen tietty rahasumma,
täkäläisittäin ihan hyvä. Nyt emme maksaneet, koska ostokset
ylittivät reilusti tuon summan.
No niin, oli sitten
lauantai-ilta ja Lahiru tuli pyytämään vähän rahaa. Pertti ei
antanut mutta minä halusin antaa, ettei poika jää ilman ruokaa
viikonlopuksi, Välittämästi lainasi Pertin polkupyörää ja
fillaroi ostoksille.
Muutaman päivän
kuluttua, kun taas olimme lähdössä ostoksille, toi poika
järkyttävän pitkän ostoslistan. Siitä me kieltäydyimme ja
otimme yhteyttä talon asioitten hoitajaan ja kysyimme, onko
tarkoitus meidän ruokkia tämä talonmies? Vaikka maksamme hänelle
viikkopalkkaa. No ei tietenkään ollut sellaista tarkoitusta ja
Lahiru taisi saada vähän moitteita toiminnastaan. Asia
kaikenkaikkiaan on vain meitä huvittanut ja olemme edelleen hänen
kanssaan hyviä kavereita kielimuurista huolimatta.
Hän selvästi tykkää
meistä ja tekee milloin mistäkin asiaa meille. Esim. kynää
lainaamalla. Usein annan hänelle jotain pientä. Tuliaislahjana sai
suomalaista suklaata ja hienon otsalampun. Se lamppu otsallaan hän
tuntee itsensä tosi tärkeäksi. Käy aina tarkistamassa toimiiko
meillä kaikki valot. Hyvia avulias aatu!
Chatura ja äitinsä
Deepani vierailivat meillä toisena viikonloppuna. Oli ihanaa nähdä
taas Chatu, joka puolenvuoden eron jälkeen on selvästi miehistynyt
ja entisestään komistunut.
Hän opiskelee nyt
hotellialaa ja arkipäivät on työharjoittelussa isossa hotellissa
Beruwelassa. Tapaamiset arkisin eivät oikein onnistu. Hän on
kiinnostunut alasta ja tähtää hotetellialan jatko-opintoihin. Me
olemme hänestä tosi ylpeitä ja se suuri tunteiden määrä, mikä
hänestä huokuu meihin, sitä ei voi olla tuntematta.
Kun on saanut seurata
hänen elämäänsä siitä pikkuisesta isättömästä pojasta
lähtien ja joka sitten hellyttävästi pyysi Perttiä isäkseen,
kyllä pala nousee kurkkuun, kun näitä muistelee.
Toisena sunnuntaina meillä
oli mahdollisuus päästä mukaan Marja ja Pentti-Oskari Kankaan
organisoimalle ja heidän suuren suomalaisjoukon tukemalle
koulukenkien lahjoitustilaisuuteen.
Viidakkoon ohi
riisivainioiden, palmumetsien ja monenlaisten asumushökkeleiden noin
20 km.
Sieltä viidakosta
tupsahti suomalaisten avustuksella rakennettu koulu ja koulun piha
mustanaan värikkäästi puettuja lapsia ja heidän vanhempiaan.
Kenkätehtaan autoa odotettiin. Kuin kuuta nousevaa. Oli vähän
myöhässä, mutta saapui kuitenkin. Koulun sisäpuoli tyhjennettiin
ja kenkälaatikot kannettiin sisälle.
Lapsille oli jaettu
numerolaput, joiden perusteella heidät laitettiin jonoihin, Konrolli
oli hyvin tarkkaa. Tytöt saivat valkoiset ja pojat mustat kengät.
Ne myös tietysti sovitettiin ja kasvunvara oli hyvä jättää. N.
450 koululaisesta useimmat saivat elämänsä ensimmäiset oikeat
kengät. Lapset olivat onnellisia poistuessaan kenkälaatikoittensa
kanssa. Kenkäparin hinta oli 4,30-5,50e.
Samaan tilaisuuteen vein
lahjoituksena Suomesta tuomani käytetyt silmälasit. Niitä olisi
varmasti mennyt paljon paljon enemmänkin, mutta meillähän oli jo
tullessa tavaraa yht. 100kg.
Kun Villa Otter pari
vuotta sitten valmistui oli budjetti ylitetty niin roimasti, ettei
huonekalujen hankintaan ollut mitään mahdollisuutta. Oli suuri
asia, että saatiin äidille ja pojalle oma koti. Viime talven
matkabudjetti hupeni jääkaapin ostoon. Se oli erittäin tärkeä,
vaikka siellä varmaan useinmiten on vain valo.
Huonekaluja päätettiin
miettiä tänä talvena, mutta...tuli rahalle tärkeämpi kohde:
Viime talven blogissa kerrottiin hyvin sairaasta pienokaisesta
pitkäaikaisen paikallisen ystävämme perheessä.
Perheen kotiin tarvitaan
kipeästi pesuhuonetta ja vessaa. Nyt velttoa lasta joutuu
roikottamaan avosuihkun alla naapurin tontin rajalla. Isän palkasta
puolet menee lapsen sairaanhoitokuluihin.
Jo viime talvena ystävämme
Hannele lahjoitti ison summan rahaa pesuhuoneen rakennusta varten..
Se on kuitenkin vielä pahasti kesken ja vaatii toisen mokoman rahaa.
Täällä rakennustarvikkeet ovat suomen hinnoissa.
Päätimme lähteä
auttamaan, että hyvin aloitettu työ ei menisi hukkaan.
Villa Otter saa
huonekalut myöhemmin. Tehdään asioita tärkeysjärjestyksessä!
Mutta on totta, että kun
antaa, niin myös saa! Älysin kerrankin avata suuni oikeaan aikaan
ja oikeassa paikassa.
Meille alkuvuosista
tutussa pienessä osin suomalaisomistuksessa olevassa hotellissa on
remontti käynnissä. Kalusteet mm. uusitaan.
Kalusteet on valmistettu
täällä ja mäntypuu tuotu suomesta. Vahvoja kuin mitkä. Meillä
oli mahdollisuus valita sieltä edulliseen hintaan sohva, nojatuolit,
sohvapöytä, tv-taso ja iso puukehysteinen peili.
Kun ostimme uudet istuin
ja selkänojatyynyt olivat ne suorastaan hienot ja niin hyvin
sattuvat suomalaisten rakennuttamaan kotiin.
Vuokrasimme pienen
kuorma-auton ja huonekalut lähti 45 km päähän Beruwelaan.
Edellisenä iltana vain soitimme ja sanoimme tulevamme kalusteiden
kanssa.
Sillä matkalla minä sain
tämän keuhkoputken tulehduksen. Istuin kuorma-auton kopissa ja
sivuikkuna oli rikki, siitä kävi melkoinen veto ja lisäksi satoi
vettä niin paljon, ettei pyyhkijöistäkään ollut mitään apua.
Pertti teki matkaa katetulla lavalla nojatuolissa istuen.
Puolivälissä matkaa
poliisi toppasi matkanteon isolla valkoisella käsineellä. Minähän
säikähdin, että mitä? Pitikö olla joku kuljetuslupa. Kuski
rauhoitteli, että nou hätä, Hän viipyi poliisin juttusilla vartin
ja selvisi, että puuttui joku verolappu. No, siitähän selvisimme
maksamalla.
Huonekalut eivät olisi
voineet paremmin sattua Villa Otterin olohuoneeseen. Nyt siitä vasta
tuli KOTI. Myös perhe oli hyvin onnellinen ja Chatulle erityinen
merkitys on, että materiaali on Suomesta. Maasta, jota hän rakastaa
ja josta hän viimekesäisellä käynnillään sai niin paljon uusia
ystäviä.
Sunnuntaina iltapäivänä
tulin kipeäksi. Nyt olen tehnyt tuttavuutta
kotilääkäri+sair.hoitaja, lisäksi lääkäriasemalla
yleislääkärillä, joka lähetti erikoislääkärille. Kolmesti on
lääkkeet vaihdettu.
Kerron tässäkin vielä
tuon jutun, kun erikoislääkäri nuorehko mies ensimmäiseksi kysyi,
olenko käyttänyt huumeita. Sekosin niin tuosta kysymyksestä, että
kun hän kysyi ikääni, en sitä todella muistanut. Hätäinen
vastaukseni kuului ”very old”, johon lääkäri purskahti
nauramaan. Nyt sain taas uudet lääkkeet, joitten lääkäri sanoi
auttavan parissa päivässä.
En minä sängyssä ole
malttanut pysyä päivisin, vaikka yöt ovat menneet yskiessä. Ei
tää kovasti ole menoa haitannut.
Chatun halusin viime
lauantaina taas tänne Hikkaduwaan ja hän tuli mielellään. Meillä
ei ole aikaa paljon yhteisiin hetkiin, joten kaikki mahdollinen
käytetään hyväksi.
Jaksoin olla liikkeellä
monta tuntia. Illalla ennen minun lääkäriin menoa tämä meidän
hausman valmisti huippuaterian meille kolmelle. Pertti kehittyy vuosi
vuodelta kokkaustaidoiltaan.
Tällä hetkellä
maanantaina, on Pertti Colombon kentältä vastassa meille erityisen
mieluisia vieraita. Mika ja vaimo Tarja ovat tulossa loppuajaksi
tänne. He tulevat asumaan talon alakertaan. Tulevat kyllä jo 3.
kertaa, mutta viime käynnistä on jo 7 vuotta ja silloin oli sota
pahimmillaan ja vielä lapsetkin mukana.
Nyt on 10.2. tiistai-ilta
ja toden totta, kyllä lääkärin lupaus piti paikkansa. Olen terve,
kuin pukki. Ylihuomenna aamulla anivarhain suuntaamme 3 päivän
matkalle yhdelle maailman kauneimmaksi kehutulle junareitille parin
kilometrin korkeuteen vuoristoon.
Suomessa ei ole tarvinnut
nyt pakkasista kärsiä. Toivotamme aurinkoista ihanaa kevättalvea
kaikille.
Kati ja Pertti
j.k. Käykää lukemassa
myös blogia www.anitajapekka.blogspot.com
Ystävämme reissaavat ympäri saarta reppureina ja blogi on todella
mielenkiintoista luettavaa.
Malediivit
Kotimme
Chatura
Kenkien jako
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)