Katolinen kirkko rv. 1878 Sunnuntaikirkossa 31.01.10 Kirkkoon pukeudutaan.

 Ei paljaita olkapäitä tai shortseja. Perttikin joutui sonnustautumaan pitkiin housuihin! Kirkko on suuri katolinen kirkko ja hallitsee näkyvästi Gallen kaupunkikuvaa. 

Meillä ei ollut seremonian kulusta mitään tietoa, mutta ajateltiin vain matkia paikallisen kirkkokansan käytöstä. 

Porukkaa oli paljon, eniten koululaisia. Alttarilla saarnasi 2 pappia ja muutama kuoripoika avusti. 

Ei mahda mitään, vaikka kielestä ei ymmärtänyt höikäsen pöläystä, niin tietty hartauden tuntu kyllä valtasi mielen. 

Tutut isänmeidät ja herranrukoukset luettiin ääneen ja ne tunnistettiin. 

 Muutenkin tuntui vuorokeskustelu pappien ja kirkkokansan välillä olevan huomattavasti vilkkaampaa kuin meillä. 4 kertaa kolahdettiin polvilleen alla olevalle lankulle ja tehtiin ristinmerkkejä. 

Musiikki ja laulu olivat kiehtovia. Ehkä enemmän muistutti helluntalaisten kokouksia, kuin meidän laahaavaa virren laulantaa. 

Ehtoollisella myös käytiin, mutta saatiin vain ne kuivat läpyskät suuhun. Kun kaikki oli käynyt ehtoollisella, niin kippasi pappi ehtoollisviinit omaan kurkkuunsa!!! Sen jälkeen alkoikin kunnon saarna. Siinä vaiheessa alkoi jo Kati hänelle tyypillisen ”pilkkimisen”, ainoastaan polvirukoukset herättivät hänet. 

Todella hienoa oli, että saarnan lopuksi pappi kiitti englannin kielellä meitä länsimaisia kirkon meininkiin osallistujia. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. 

Sen jälkeen vierailimme paikallisessa ns. hyvin toimeentulevassa perheessä. Siellä oli 3 kk. vanha pikkuvauva, jonka K heti hamuili syliinsä. Lapsonen säikähti ja päästi pitkät pisut K:n kirkkopuserolle. No eihän se niin vaarallista ollut, kun aurinko kuivasi hetkessä 

Huomenna aamulla klo 6.00 lähdemme tosi pitkälle matkalle Sri Lankan koillisosaan Trincomaleen, jossa monet Sri lankalaisetkaan eivät ole koskaan käyneet. Se oli niin lähellä näitä sota-alueita. Juttua lisää tulee sitten tuon matkan jälkeen. 

Oikein paljon terveisiä kaikille t. K&P

27.1.2010 Aayu-bowan kaikille! 

Tänään on historiallinen päivä Sri Lankassa.

 Maahan valitaan ensimmäinen rauhanajan presidentti 26 vuoteen. Ääntenlaskenta lienee vielä kesken, mutta entinen Rajapaksa tuntuisi olevan voitossa kiinni.

 Eilinen vaalipäivä oli kylällä epätavallisen hiljainen, mutta tänään on ”kissanpierut” ja muut ilotulitteet paukkuneet ja meteliäkin jonkin verran. Kaikki paikat täällä ovat tänään kiinni. Mielenkiintoista nähdä, millainen ilotulitus ja juhlinta alkaa illalla…!

 Meidän päivämme täällä ovat kuluneet liian nopeasti. Paikallisia perheitä on käynyt kyläilemässä ja mekin liikkeellä jonkin verran.

 Toissapäivänä vietimme päivää Gallen linnoituksen valleilla. Se on meille muistorikas paikka, koska siellä 25.01.1984 menimme kihloihin. Olimme siellä nyt kymmenettä kertaa samoilla paikoilla ja aina täytyy kuva ottaa muistoksi.

 Vuosien varrella otetuista kuvista voi nähdä, kuinka sitä vaan pakostakin vuosi vuodelta rapistuu ja rypistyy (siis tarkoitin tietenkin linnoitusta, en meitä)! Toivoa sopii, että hengen jalostuminen kuitenkin jatkuisi! 

Pelkästään jo Gallen suuri linnoitus on näkemisen arvoinen. Sen rakentamisen aloittivat portugalilaiset v. 1589. Myöhemmin sitä laajennettiin useilla bastioneilla ja valleilla. Hollantilaiset kuitenkin tuhosivat suuren osan v. 1640. 1700-luvulla linnoitus korjattiin ja alkoi englantilaisten kausi. 

Tämä historian tieto on Lonely Planetista. Linnoituksen sisällä on myös suuri rakastavaisten puisto.

 Siellä valtavan suurten ilmajuuripuiden varjoissa voi laskea jopa 150 rakastavaista paria sylitysten istumassa. Täällä nuorten seurustelu ei ole niin helppoa kuin länsimaissa. Ainakin se pitää tehdä poissa vanhempien valvovien silmien alta. 

 Leipää leipää! Voi että se voikin olla täällä hyvää. 

Leipäauto tuo 2x päivässä lämmintä uunituoretta leipää meidän portin pieleen. Muhkea suuri leipä maksaa vain 22 senttiä meidän rahassa.

 Myös kananmunat saadaan melkein suoraan kanan pyllystä. Niissä on vielä kakkaviirutkin, mutta eihän se haittaa kun ei kuorineen syödä! Enimmäkseen meren antimia syödään. Mihinkäs ne Saukot karvoistaan pääsisi.

 Blogiin kuvien laittaminen on ollut vaikeaa. P ähertää ja manailee, kun ei millään meinaa onnistua. Ei nämä yhteydet täällä ole kehuttavat. Nytkin tuli kaksi samanlaista kuvaa, mutta ei saatu toista poistettua. Mahtaako kuvissa oleva teksti näkyä lukijalle – ehkä ainakin kuvaa suurentamalla… Enempää en nyt saa tekstiä rutistettua, eikä taloprojektista vielä uutta kerrottavaa. Sydämellisin terveisin läheisille, ystäville ja kaikille, joilla on riittänyt mielenkiintoa olla matkalla mukana.

 T. K&P

Blogiteksti 23.1.2010 klo 14.30 

Tervehdys kaikille ja mukavaa viikonloppua sekä hyviä hiihtokelejä! Me ”hiihtelimme” rannalla aamulla peräti yli 2 tuntia. Kuvat ovat napsittu aamulenkiltä. Paitsi 2 kuvaa kodista ja pihalta. 

Kyllä on autiota rannalla. Näyttäisi olevan viimetalvistakin vähemmän turisteja. Muutama näkötuttu vuosien varrelta aina ohittaa ja tervehtii. Vaikka Sri Lankaan tuli rauha vihdoin ja viimein viime keväänä, niin silti uusia turisteja on hyvin vähän. Monet hotellit ovat puoli tyhjiä. 

Myös meidän alakerrassa ei ole ketään tällähetkellä. Lämpötila täällä pysyttelee tasaisesti päivisin +31-32C. Yön alin lämpötila mitattiin +25C. Nyt jäähdytämme ilmastoinnilla asuntoa öiksi aina pari tuntia, muutoin emme sitä kaipaa. Koska K nauttii ruuanlaitosta, niin syömme aika usein kotona. 

Pertti fillaroi aamuisin torille. Nyt on hänellä pyörässään taustapeili, joka kyllä tässä liikenteessä on henkivakuutuksen arvoinen. Aikaa tapetaan iltaisin Halma lautapelillä. Sehän oli 60-70 lukujen suosikkipeli. Minä sitä pelasin hyvin paljon lapsena ja olinkin aika haka. Kummasti muistui pelin salat mieleen ja nyt uhkaa käydä niin, että jään ilman pelikaveria. Nimittäin voitan jatkuvasti! Kyllä P häviön kestää, mutta sitä hän ei kestä, että alan nauraa hihittämään hillittömästi, kun huomaan taas olevani voitossa kiinni. Näinhän se meni penskanakin – sain aina rukoilla pelikaveria itselleni. Kirjojen lukuun ei ole vielä pystynyt keskittymään.

 Ristikkolehtiäkin on paljon mukana. Emme liiku iltaisin ulkona kylällä, paitsi jos olemme olleet ulkona syömässä. Kun aamuisin herää n. 6.30 niin alkaa illalla jo klo 20.00 jälkeen tekemään mieli ”verhon” alle. Sitä on varmaan vaikea uskoa sellaisten, jotka tietävät minut todelliseksi yökyöpeliksi.

 Vaikka aaltojen pauhu kuuluu kovana myrskyn kaltaisena äänenä sisälle, niin hyvin on nukuttanut ilman korvatulppia tällä kertaa. P kyllä käyttää sekä tulppia että silmälappuja. Blogin kirjoitus on ollut tosi vaikeaa. Blogiasetuksissa on jotain väärin, jota ei paikallinen nettipoikakaan osannut korjata. Toivottavasti tämä alkaisi onnistamaan 

Virtaset hei!

 Palmukallion palmut on poltettu. Sääli! 

Terveisin K&P

Blogiteksti 21.1.2010

Käynti Beruwelassa kummipoikamme kotona.

Mistäpä aloittaisin, kun tuntuisi kerrottavaa olevan olevan vaikka kuinka paljon.

Tänäaamuna lähdimme Chaturan kotiin ja koko päivähän siellä meni. Tulkiksi saimme Raja nimisen nuoren miehen, joka puhuu täydellistä suomea, koska viettää puolet vuodesta suomessa. Ilman häntä tämä päivä ei olisi onnistunut.

Pitkään pohdiskelimme yhdessä Rajan kanssa, kuinka käyttää järkevimmin Chaturalle lahjoituksena saadut rahat. Rahaa kertyi kaikkiaan 735 euroa. Suuret kiitokset kaikille hyväsydämisille ystäville, jotka olitte tukemassa köyhän, mutta lahjakkaan nuoren pojan koulunkäyntiä.

Viime talvena avaamaamme tiliä oli käytetty täysin meidän antamiemme ohjeiden mukaan, joten siellä oli vielä puolet jäljellä. Päätimme lisätä sinne 20.000Lrs (125e). 100.000 rupiaa (n.620e) talletimme 3 vuoden korkeakorkoiselle tilille (korko 10%). Korkeakorkoisen tilin korko siirtyy vuosittain hänen käyttötililleen. Nostimme myös vähän kuukausittaista nostorajaa, koska hän ottaa 3:ssa aineessa ylimääräisiä tunteja. Äidille avasimme myös pienen avustustilin 10.000 rupiaa.

Haluan kertoa, että Chatura on todella hyvä oppilas koulussa. Lisäksi hän on niin hyvä lentopallonpelaaja, että on koulunsa edustusjoukkueen kapteeni. Viimeksi eilen hänen joukkueensa voitti suuren finaaliottelun. Ottelu oli varmaan erittäin merkittävä, koska maan presidentti kävi myös paikalla. Siitä oli juttua kuvan kera paikallisessa lehdessä. Olemme todella ylpeitä hänestä!

Pankissa asiointi kesti pari tuntia. Täytettiin monenlaisia papereita ja juostiin tiskiltä toiselle, huh huh!

Koska meillä oli nyt niin hyvä tulkki, niin saimme paljon tietoa myös perheen kotitilanteesta. Se ei todella ole hyvä! Nuorin veljeksistä (talon perijä) häätää koko ajan sisartaan pojan kanssa pois talosta ja hänellä on jopa oikeus siihen. Meille kerrottiin kaunistelematta suurista ja pahoista ristiriidoista. Mihin äiti poikansa kanssa lähtisi rahattomana!? Ensimmäisen kerran kaikkien näiden vuosien aikana he kysyvät nöyränä: voitteko auttaa…

Lähellä on myytävänä talo omalla 200 neliön tontilla. Oma kaivokin (erittäin tärkeä), hedelmäpuita muutama. Vehreä ympäristö. Hinta 4300 euroa. Pelkästään sen tontin arvo on n.3200 euroa, mutta tiilestä rakennettu pieni talo ei kummoinen. Vielä vähän keskeneräinen, mutta ihan asuttavassa kunnossa jo. Kävimme sitä katsomassa. Meikäläisen vaatimustasosta se on todella kaukana, mutta köyhillä täällä vaatimukset ovat vähäiset.

Taloasia on nyt muhimassa. Meille 4300 euroa on iso raha. Jos tämän tilanteen olisi aiemmin tiennyt, niin olisi voinut tämän matkan jättää tekemättä ja käyttää rahat heidän hyväksi. Täällä nyt kuitenkin ollaan ja mietitään kovasti, mistä raavitaan tuohta!!!

Jos joku tuntee sydämessään vaikka pientäkin halua auttaa meitä tässä projektissa, niin pienikin apu on suuri apu. Älkää käsittäkö tätä väärin.

Ajatukset ovat vähän sekaisin tämän päivän jälkeen.

Lämpimät terveiset meiltä kummaltakin teille kaikille lukijoille!

T. K&P

Kuva 1. Ensimmäinen kosketus perheseen. Chathuran äiti Deepani vuonna 1984

Kuva 2. Deepani, Kati ja Chahura

Kuva 3. Chathura

Kuva 4. Perhettä ja punapuseroinen tulkkimme Raja

Kuva 5. Tsunamin muistomerkki

Viime tekstistä poistui sähkökatkosten takia joitain kuvia.
Lisään nyt ne näin jälkikäteen. Kuvat kertovat silmäläsien jaosta ja junamatkasta.

1.Junien ohitus.

2.Tässä äiti on saanut sopivat lukulasit.
Lipunleikkaaja, joka jo viime vuonna sai, lasit hymyilee vasemmalla.

3.Pappa taisi saada elämänsä ensimmäiset lasit.

4.Kumara saattamassa Alutgaman asemalla.

Ayo bowan K&P

Jatkoa edelliseen tarinaan, jonka sähkökatkos keskeytti

 Nämä junat täällä eivät ole mitään pendoliinoja, vaan 50 vuotta vanhoja englantilaisia junia, jotka pomppivat jokainen vaunu eritahtiin raiteilla. Veturi vislaa kaiken aikaa, koska radalla liikkuu paljon eläimiä ja ihmisiä. Vaunuissa kulkee koko ajan myyjiä, jotka tarjoavat erilaisia ruokia suureen ääneen.

 Lisäksi on nämä sokeat ja vammaiset "kansantaitelijat", jotka laulavat, lausuvat runoja sekä saarnaavat Budhan oppeja.

 Mielenkiintoista on myös seurata kanssamatkustajia. Nukkuminen junassa on mahdotonta, mutta silti Kati onnistuu "pilkkimään". 

Matkustimme kylään nuoren perheen luokse, jonne 3 kk sitten syntyi toinen pienokainen. Ensimäisenä tuotiin syliin pieni tummaihoinen kaunis tyttönen, joka ei yhtään osannut pelätä pahannäköistä valkonaamaa. Emme avusta tätä perhettä taloudellisesti, koska he tulevat toimeen omillaan.

 Veimme silti tuliaisia: suomalaista suklaata, digitaalisen kuumemittarin (tärkeä lapsiperheessä) perheen äidille matkapuhelimen, josta olivat erittäin onnellisia. Teetarjoilun jälkeen koimme yllätyksen, jota olemme aina yrittäneet välttää. Tuli nimittäin ruokatarjoilu. Perheen kumpikin isoäiti oli tullut kokkaamaan. Eihän siitä voinut mitenkään kieltäytyä, vaikka K jo panikoi mahansa takia.

 Ruoka oli maittavaa, vaikka emme olleet varmoja kuin riisistä. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos ennenaikojaan! 3,5 tunnin vierailu oli aika "rutistus", vaikka perhe on aivan ihana ja todella meihin kiintynyt.

 Nyt tulee erikoisterveiset Mikan perheelle jokaiselle. He kaipaavat Tuuliaa ja Miskaa ennenkaikkea ja toivovat kovasti, että joskus voisitte taas tavata!!! Silmälasien ja aurinkolasien jakelu aloitettiin aamulla rautatieasemalla, jonne menimme jo tuntia enne junan lähtöä. Ei kulunut kuin pari minuuttiaa, kun oli kuhina ympärillä. "Puolisokeita" ilmaantui toistakymmentä.

 Eniten jäi mieleen kolmen lapsen äiti, joka sai lukunäkönsä takaisin. Lapsetkin kiittivät kädestä pitäen. KIITOS englanninkurssitovereille, jotka lahjoititte niin paljon silmälaseja. Myös aurinkolasit ovat olleet kova juttu. Olette auttaneet monia köyhiä ihmisiä! Apteekeista saamamme kuumemittarit annamme vain lapsiperheisiin. Päivä on ollut enemmän kuin hikinen, mutta todella antoisa. 

Matkan ehdottomasti tärkein asia kuitenkin on kummipoikamme Chaturan tapaaminen ensi torstaina ja tietysti hänen perheensä. Se on jo ihan oma juttunsa. Suuret kiitokset kaikille mukavista ja kannustavista kommenteista.

 Lämmöllä K ja P

vehreitten maisemien läpi Vierailu Kumara Emeraldin perheessä tänään. 

 Kumara on tuttu meille jo 4 vuoden takaa. Päätimme matkustaa junalla, koska siinä on oma viehätyksensä. 

Rata kulkee halki viidakon vehreitten maisemien läpi. Välillä rata koukkaa ihan meren rantaan maantien viereen.

 Erkoista on se, että ihmiset rakentavat talonsa ihan radan viereen.

Sunnuntai 17.1.2010

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
Tässä vähän kuvien muodossa sunnuntaimarkkinoiden tunnelmaa. Harmi, ettei vidopätkän lisääminen blogiin onnistunut!
Markkinat on sellainen juttu, että ainakin kerran vuodessa se on koettava. Markkina-alue on nyt huomattavasti suurentunut ja myyjiä on varmaan lähes tuhat. Kaikki siis tarjoavat tuotteitaan suureen ääneen huutaen. Meteli on korviahuumava ja tulee suorastaan ahtaanpaikan kammo.

Nyt kun kirjoitan tätä ja katson n. 20 metrin päähän vyöryviä suuria aaltoja, niin ajattelen kuinka valtameri on kiehtova ja samalla niin arvaamaton ja vaarallinen.
Täällä Sri Lankassa olemme tutustuneet suomalaiseen Mikkoon. Hän on hieno mies monella tapaa! Vähän samoin kuin mekin monien kaukomatkojen jälkeen rakastunut tähän maahan.
Mikko on sotaorpo ja kokenut sodan kauhut, mutta hengenlähtö on vasta tällä saarella ollut lähellä. Mikko -kokenut uimari meni uimaan pitkälle hienolle hiekkarannalle tähän lähelle- Hän ohitti tyrskyt päästäkseen keinumaan suurien maininkien päälle. Sitten tapahtui jotain odottamatonta! Tuli suuri aalto ja alkoi melkoisen leikin Mikon kanssa. Jotain meni vikaan jaMikko joutui kuin pesukoneeseen. Pää iskeytyi meren pohjaan ja Mikko tajusi heti, että nyt tapahtui jotain oikein pahaa. Tuskalla ja vaivalla hän yritti rantaan, mutta aina kun kynnet tavoitti rantahiekan, aalto veti hänet takaisin. Jossain vaiheessa hän pääsi hiekalle. Kukaan ei tullut auttamaan -ehkä luulivat, että siinä mies vain ottaa aurinkoa.
Kun Mikko siitä jonkinverran tokeni, kietoi hän pyyhkeen kaulansa ympäri, että pää pysyisi joinkuin pystyssä.
2 km polkupyörällä asunnolle, josta ystävä tilasi ambulanssin. Pillit soivat 100km Colombon sairaalaan, jossa Mikko makasi 3 viikkoa kaulatuessa. Sen jälkeen vielä pari viikkoa Hikkaduwassa kaula tuettuna.
Suomeen palattua kiireinen kaularankaleikkaus. Lääkärien mukaan neliraajahalvaus oli todella lähellä.
Mikko myös koki tsunamin kaikessa kauheudessaan 2004, mutta siitähän kaikki tietää. Harva vain on nähnyt ne ruumiskasat ja kokonaan tuhoutuneen turistikylän.
Tässä oli nyt vähän draamaa tositapahtumasta.
Meillä menee mukavasti. Ensimäiset päivät ihan laiskotellessa ja pitkät yöunet takaavat, että melkein ollaan jo rytmissä mukana.
Myöhemmin tulee juttua tästä meidän pienimuotoisesta avustusprojektista.

kaikille hyvää talven jatkoa.
Lämpimin terveisinhj Kati ja Pertti

Hyvat blogimme seuraajat. 

 Nyt jo edesmennyt ystavamme Sakke toivottaa teidat mukaan. Tervetuloa taas Sri Lanka sivuillemme. Yritan nyt rutistaa jotain tekstia, koska tiedan, etta moni odottaa jatkoa viimetalvelle. 

Meilla ei viela ole omaa nettiyhteytta - toivottavasti se saadaan pian, etta voi kirjoitella omalla terassilla, eika tarvitse lahtea nettikahvilaan. Lyhyesti kerron tulomatkasta. Kaikkihan sen tietaa, etta kauas on pitka matka.

 Meilla matka Savonlinnasta perille kesti 35 tuntia. Monenlaisia viivytyksia oli matkassa. Ensimmainen oli, kun istuimme Hki-Vant lentokoneessa 2t15min lahtovalmiissa koneessa. Kapteeni kuulutti, etta ei ole matkatavaroiden lastaajia paikalla. Matkustajien matkalaukut vain jokottivat rullakoissa kentalla koneen vieressa. 

Koska myohastyimme lahdossa, niin aiheutti se paniikkimaisen kiireen koneen vaihdossa Frankfurtissa. Kylla kammoan noita valtavan isoja pienen kaupungin kokoisia lentokenttia. Se on paniikkiryntailya paikasta toiseen etsien oikeaa terminaalia ja lahtoporttia. Kiireessa ei ehdi kunnolla lukea opasteita ja niin sita usein juoksee ihan vaaraan suuntaan.

 Seuraava lento Qatar Airways yhtiolla oli jo luksusta Finnairiin verrattuna. Oli reilusti tilaa istua ja viihde-elektroniikkaa riittamiin edessa olevan penkin selustassa. Ruokakin valittiin ruokalistalta vaikka istuimme rahvaan osastolla. Dohaan lennettiin n. 6 tuntia. Siellakin oli lahto myohassa 2 tuntia, joten odottamista riitti. 

Viimein laskeuduttiin Colomboon +34 C lampoon. Talvikamppeissa vei tasan 2 minuuttia, kun valuimme hikea vuolaasti. Onneksi sentaan loppumatkan 4,5 tunnin automatkalla oli ilmastoitu auto. Vasyneena unohtui viritella moskiittoverkko kunnolla, joten Katilla 27 moskiiton pistoa. Onneksi ne ovat sellaisessa paikassa. ettei pysty raapimaan. No, paikallinen laake auttaa hyvin. Pertti osti heti aluksi uuden polkupyoran, koska vuokraus 2 kuukaudeksi olisi tullut kalliimmaksi. Nyt on huomattavasti turvallisempi olo minullakin , kun ei tarvitse pelata ajelua huonokuntoisella fillarilla.

 Tanaan kavimme Gallessa isossa ruokamarketissa tekemassa tarkeimmat perustarvikeostokset. Erehdyimme nousemaan ns. "punaiseen paholaiseen". Punaiset paholaiset ovat vanhoja 60-luvun englantilaisia busseja. Niilla matkustaminen on kaikista hurjinta kyytia maaliikenteessa tassa maassa. Auton torvi soi melkein koko ajan ja ohitukset ihan mielettomia.

 Naiden kamikazekuskien taytyy olla todella taitavia, eika tarkkaavaisuus saa herpaantua hetkeksikaan. Meikalainen ei kunnolla ehtisi autoon tai autosta ulos, ellei rahastaja huolehtisi turistimatkustajista. 

Olemme jo olleet puhelinyhteydessa kummipoikaamme Chaturaan. Ensi viikoksi sovimme tapaamisen pankkiasioden merkeissa. Rauniopappaa kavin tapaamassa heti aamulla. Han elaa samoin kuin vuosi sitten.

 Pappa ilahtui suunnattomasti minut nahdessaan. Vein tuliaisia ja lupasin uudet silmalasit. Han edelleen tekee niita harjoja. Huomasin, etta viime talvena antamani froteinen paksu pyyhe oli edelleen tyynyn pehmikkeena. 

Meidan asuintalo on hienossa kunnossa. Talo on maalattu vuoden aikana uudestaan. Koska tama on niin lahella merta, niin suolaveden parskeet syovyttavat maalin jo parissa vuodessa. Talla kertaa ei muuta kuin kaikille terveiset ja muutamille tiedoksi, etta todella saatiin kaikki tavarat ehjina perille. Alamme pikkuhiljaa niita jakelemaan tarvitseville. 

 T. Kati ja Pertti