MUUTOKSIA

VIERIVÄ KIVI EI SAMMALOIDU


Siellä se odotti meitä. Kaunis talo mäellä.

Meillä oli onni päästä muuttamaan liikekeskuksen vilinästä rauhaisaan viidakkomaisemaan. Se tapahtui sunnuntaina, siis eilen.
Ystävämme täällä järjesti meille aivan uskomattoman hienon paikan asuttavaksemme. Uusi talo, jonka omistaja asuu Italiassa. Talo oli tyhjillään, joten sitä tarjottiin meille.

Onneksi hotellimme johtaja oli niin ymmärtäväinen, että antoi meidän lähteä ilman lisäkustannuksia pois. Olisihan hän voinut vaatia korvausta kesken sopimusajan lähtemisestä.
Taloa ympäröi vehreä kasvillisuus. Apinat, erilaiset linnut, oravat, jänikset ja jopa mungo asustavat alueella. Mungo muistuttaa saukkoa. Ehkä sen takia se onkin tullut naapuriksemme.
Tunnemme itsemme turvatuksi täällä. 

Talon lukot ovat hyvät, ikkunat ovat lähes huomaamattomasti kalteroitu ja alueemme vartija asuu samalla tontilla noin viidenkymmenen metrin päässä.

Tänä aamuna heräsimme kukkojen kiekumiseen. Jokaisessa talossa taitaa olla oma kanatarhansa. Oli se erilaista kuin keskustan aamubussien metelit ja äänimerkkien töräykset.

Talo on täysin kalustettu astiastoja myöten. Niinpä tänään kokkasimme ensimmäisen kala-aterian.

Kati sai uudet aurinkolasit, jotka savonlinnalainen lääkäri Seväkivi ystävälliseti kuljetti matkatavaroissaan lomamatkallaan tänne. Ne helpottavat olemista kirkkaassa auringonvalossa. Kiitokset Instrun Eilalle hienosta asian järjestämisestä.

Rauniopapasta emme ole saaneet mitään varmaa tietoa. Häntä ei ole näkynyt kuuleman mukaan pariin kuukauteen. Todennäköisesti sukulaiset veivät hänet johonkin vanhusten paikkaan. Onhan hänellä ikääkin lähes 90 vuotta.

Kirpeitä pakkasia ja hyviä hiihtokelejä toivoen kateellisina täältä helteestä.
Kello on täällä 19.58. Lämpötila sisällä ja ulkona 28 astetta, niinkuin viime kesänä Suomessa.

K&P

Vierailu Sampatilla ym...

Hyvää huomenta kaikille!

Aamu täällä valkeni, kuten yleensä, aurinkoisena ja lämpimänä. Nyt on nukuttu sellaisia 10 tunnin yöunia. 

Ihanat kilometrien pituiset aikaiset aamulenkit ovat vain menneissä muistoissa. Sää rannalla on niin kirkasta silmilleni, että sokaistun heti alkumetreillä.
Aamupäivät tuonne alkuiltaan sujuvat melko tavanomaisesti, kun muistaa, että tätä tipaa laitetaan 2-4 kertaa päivässä 1-2tippaa. Tuota tippaa taas 2 tippaa 3-4 päivässä ja välillä jotain muuta sekä yöksi paksut rasvat. 

James on paras mahdollinen avustaja. Hän ei päästä minua yksin mihinkään varsinkaan pimeällä.

Viihdymme paremmin tässä asunnossa, joka on maakerroksessa ja käsittää ison keittiön ja valtavan suuren pesuhuoneen ison olohuoneen lisäksi.

Eilen iltapäivällä terassille tuli yllätysvieras. Minun ranteeni paksuinen noin 2 metrinen käärme kuikuili arkana ja pelokkaana meitä. Niin oli niin nopea, ettei kuvaa ehditty saada. Eipä parane jättää ovea yöksi auki. Jos sellainen luikertelisi vaikkapa yöllä sänkyyn, voisi minun kiljunta herättää ihmiset ainakin 2 kilometrin säteellä.

Siivous tässä hotellissa on huippuluokkaa. Pieni kaveri, Rohan nimeltään, siivoaa joka aamu nopeasti ja tehokkaasti. Hierarkiassa toinen alempana, ujosti hymyilevä kaveri, puunaa vessan lattiasta kattoon. Sen jälkeen Rohan ilmoittaa: ”Ketti, your rooms are redy.”
Nämä ovat niitä pienen hotellin etuja, isoissa kaikki käy niin konemaisesti.

Eilen illalla kyläilimme ystävämme Sampatin kotona. Hänen tarinansa on kerrottu viime talven blogissa 13.2.2011; Sunnuntaimarkinoilla ja kyläilemässä.

Perheeseen on syntynyt 5 kk sitten pieni suloinen tyttövauva. Olimme siellä päivällisellä. Ruokana oli normaali srilankalainen menù. Huomioni kiinnittyi yhden huoneen ovesta kurkkivaan pieneen tummaan poikaan. Kysyin Sambatilta, kuka hän on.
Pojan tarina on seuraava:
Hän on kymmenen-vuotias mutta vasta kolmannella luokalla koulussa. Poika jäi orvoksi kolmevuotiaana, kun äiti kuoli tsunamissa. Kukaan ei huolehtinut hänestä pitkään aikaa. Isästä ei ollut siihen, koska on pysyvästi sairas.
Sambath on antanut lapselle hyvää hyvyyttään kodin, josta käydä koulua. Tässäpä tuli mieleen, että hän olisi todella hyvä ja tarpeellinen kummikohde jollekin hyväsydämiselle ihmiselle tai pienelle ryhmälle. ( Tässä haaste Pihlasmäen koulun 65v-kaveriporukalle).

Menin pojan luokse ja otin hänen kädestään kiinni. Halusin kovia kokeneelle pojalle kosketuksellani välittää tunteen, että hän on ystävämme ja välitämme hänestä kovasti. 

Työnsin käteen setelin, jonka toivoin käytettävän esim. hänen vaatteisiinsa. Hänen silmänsä loistivat ja kumarrus oli syvä. No siinä varmasti uusi autettava! 

Liekö tämä helle, joka niin pehmittää sydämen…
Ei nämä projektit täällä pääse loppumaan. Koulunkäyntimahdollisuus olisi tärkeä järjestää orvolle pojalle.

Chaturan talon katon teko alkaa 30 päivä. Kaikki tarvikkeet ovat jo ostettu. mutta horoskoopin mukaan Budhalle suotuisa aloituspäivä on tuo 30.01. Uskokoon, ken tahtoo!!!!!
Menemme sitten vasta katsomaan, kun katto on valmis ja mietimme jatkojuttuja.

Kuluneen päivän aikana kirjoitteli Kati





Osadi 5kk

Orpopoika toinen vasemmalta

Äänestämässä

Äänestyspäivä Colombossa

Matkamme sattui sopivasti ennakkoäänestyksen toisen kierroksen ajankohtaan.
Niinpä keskiviikkoaamuna 25.1. herätys 5.45, kello 7 lähti hotellimme edestä bussi kohti Colomboa mukanaan 19 suomalaista. 

 Kaikilla mielessä toteuttaa kansalaisvelvollisuutensa. Antaako äänensä Niinistölle vai Haavistolle?

Taas posottelimme uutta moottoritietä pitkin Colomboon hienoon Cinnamon-hotelliin, jossa äänestys tapahtui. Suomen konsulaatti tarjosi kahvit tai teen.
Ennakkoilmoituslappujen ja passientarkastuksen jälkeen pääsimme itse asiaan kello 10.00. Toimitus sujui tavalliseen tapaan. Laput kirjekuoreen ja kirje vaaliuurnaan. Se siitä. 

Vaalihuoneessa ei saanut puhua mitään ehdokkaista. Puheet vaalin jälkeenkin olivat vaisuja. Taisi olla vaikeaa valita itselleen sopiva tai sitten ei.

Paluu Colombosta kesti yli 5 tuntia kaiken kaikkiaan tavaratalossa käynteineen ja syömätaukoineen.
Onneksi oli hyvä ilmastoitu bussi.

Palattuamme hotelliimme meitä odotti mukava yllätys. Pääsimme muuttamaan tilavampaan huoneistoon, johon kuului myös keittiö. Kaiken huipuksi hotellipojat olivat kantaneet kaikki tavaramme alas asuntoomme, joten meiltä säästyi aikamoinen vaiva.
Nukkumaan ajoissa, kyllä uni maittoi.


Kati ja Pertti äänestyshotellin aulassa

Äänestyspaikalla

Pari lisäkuvaa


Tiilikuorma saapuu

I eno

Enon tyttö

II eno ja Deepanin äiti

Pekan ottamia kuvia Beruwelassa

Tässä muutamia Pekan kuvauksia

Chatura

Deepani

Isoisä 64v.

Viimeistä riviä viedään

Työmaatarkastuksella

Vaaliviikko alkaa

Tervehdys kaikille ja kiitos kommenteista.

Tässä vanha bloggari yrittää saada jotain tekstiä aikaan. Helppoa tämä ei ole ja käy todella hitaasti. Kyllä tämän reissun matkakertomus jää kumppanin huoleksi. Toivottavasti hänellä riittää intoa tähän. Minulla kyllä riittäisi. 

Oikein sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan kaikenlaista eläväistä huumoria mutta näköni aiheuttaa nyt niin suuria hankaluuksia, että olen päättänyt olla rasittamatta silmiäni.

Nyt me asumme vähän eritavoin kuin 3:na edellisenä talvena. 

Tällä kertaa ei eletä ihan niin privaatisti, entinen asunto on tien toisella puolella. Tällä kertaa ei tarvita korvatulppia aaltojen takia.
Tämä on pieni kaunis perhehotelli. Erittäin suosittu ja kehuttu. Vihreän puutarhan ympäröimä. Aamulla heräämme lintujen lauluun, tosin myös paikallisbussien kiihdytysääniin. Junarata kulkee ihan hotellin vieressä palmujen takana. Tästä kulkee normaalisti 52 junaa vuorokaudessa. 

Siinä kyllä korvatulpat olisivat tarpeen mutta tällä hetkellä on rautatie remontin alla. Se kyllä vähän vaikeuttaa meidänkin liikkumista, kun on tykätty junalla matkustamisesta enemmän, kuin täyteen turvonneista linja-autoista.

Beruwelan talonrakennus oli yllättävän pitkällä. Tosin oli siinä yllättävää sekin, että se oli sovittua suurempi!!
Paljon ylimääräistä kulua tuli, kun piti 70 autokuormaa kärrätä pehmeää mutaa pois. Nyt kyllä vaikutti että tukevalla pohjalla ollaan.
Koko perhe, Chatura, Deepani, isovanhemmat, enot, kälyt ja lapset, jotka olemme tunteneet vauvasta asti, odottivat taas meitä ja mukana olleet Anita ja Pekka hurmasivat välittömyydellään täysin srilankalaiset ystävämme.
Tämä kirjoitelma oli sitten Katin ponnistus.

Lämpimät terveiset kaikille
Tervetuloa Ulla!


Asuintalomme

Rata remontissa

Kuvaliitteitä


Eilen kirjoittamaamme blogiin emme saaneet liitettyä kuvia.
Nyt yritämme saada muutaman kuvan lähtemään.

Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, niinhän se on.

Kuvista selviää kohteemme, johon me ja monet ystävämme olemme keränneet monia vuosia varoja.
Paljon on vielä tehtävää mutta hyvällä alulla ollaan.

Huomenna lisää, jos tämä lähetys onnistuu.

Hyvää yötä!

Kati ja Pertti

SRI LANKA 2012

Sri Lanka 2012

Ayobowan!

Jälleen olemme Sri Lankassa. Monien vaiheiden jälkeen.
Tämän kertaiseen matkaan lähtö oli vaikeaa. Katin sairastaman silmäsairauden takia lopullinen matkalupa tuli edellisenä torstaina ennen matkaan lähtöä. 

Nyt kuitenkin olemme onnellisesti perillä Hikkaduwassa, kotikaupungissamme tässä maassa.

Matkavalmistelut olivat, Katin tuntien, monia viikkoja kestäneet. 

Oli hankittava tuliaisia. Tehtävä sitä sun tätä jne.. Onneksi ( ! ? ) matkalaukku sai painaa 30 kg! 

Tavaraa oli ihan mielettömästi. Piti hommata Pertille suurempi tilavuuksinen laukkukin, jotta kaikki pehmolelut saatiin sullottua mukaan. 

Ja tietysti cabiinlaukut täyteen ym… Lukuisat pienet ystävämme odottivat jotain tuliaista Suomesta, kaukaa lumen ja jään maasta. `Siellä on varmaan jääkarhujakin`.

Lento Frankfurtin kautta Colomboon sujui ihan mukavasti. Tilaa oli Frankfurtista lähtien ruhtinaallisesti. Saimme olla pitkittäin neljällä istuimella, joten unien ottokin onnistui jotenkuten. Lento kesti n. 9 tuntia. Colombon kentällä alkoivat sitten ongelmat.
Puhelimen avattuamme (srilankalainen puhelinkorttimme) tuli viesti, että ystävämme, jonka piti hoitaa lentokenttäkuljetus Colombosta Hikkaduwaan (130 km) muisti vain yhdellä päivällä väärin tulomme Sri Lankaan. 

Hän oli tulossa vasta perjantaiaamuna. Ok. Seurasi muutama puhelinkeskustelu.

Seuraavaksi passitarkastuksessa Katin passin viivakoodiluku ´herjasi´. Pääsy maahan evätty. Maksettava ensin 50000 rupiaa noin 400 euroa!!! 

 Arvatkaa mitkä tunteet tulivat esiin. Pertti kysyi mikä on ongelma. Virkailija vei Katin vauhdilla sivummalle selvittelyhuoneeseen ja Pertti puuskuttaen perässä. 

Siellä passia vietiin koneelta toiselle ja aina sama huutomerkillinen huomautus ilmestyi ruudulle. Tarkastusosaston päällikkö antoi vihdoin luvan. Kati jo ehti sanoa, että mitä pahaa ollaan tehty tässä maassa, kun omasta mielestämme olemme tehneet vain hyvää.

No, vihdoin palasimme tuloselvitykseen ja Katiin `herja` deletoitiin. Kati sai maahantuloleiman passiinsa ja kaikki oli tältä osin OK.
Kyytimme mennessä pieleen, kysyimme tutuksi tulleelta suomalaiselta rouvalta, jota oltiin tulossa hakemaan kentältä, olisiko siinä autossa tilaa myös meille. Hän ei pystynyt siihen heti vastaamaan ennen kuin tapaisi kuskinsa.
Hän soittikin ja sanoi, että tilaa on. Tulkaa kiireesti alas autopaikalle. Me kiirehdimme noutamaan laukkujamme hihnalta. Kaikki meni muuten ihan hyvin mutta Katin laukku oli kateissa! 

Hihna pyöri ja pyöri vaan. Katin laukkua ei näkynyt. No tämäkin piti vielä sattua! Meni aikaa jonkin verran, ajateltiin jo tehdä laukun katoamisilmoitus. 

Sitten Kati totesi laukkunsa olevan nostetun yhden tolpan taakse. Sitten juoksujalkaa helteessä alas odottavan auton luokse. Ja matka kohti Hikkaduwaan alkoi. Ja UUTTA MOOTTORITIETÄ pitkin.
Tämän matkamme päätarkoitus on päästä näkemään, kuinka hankkeemme saada Chaturalle ja äidilleen koti.

Tontti hankittiin jo elokuussa ja nyt rakennus on nousuvaiheessa

Illalla tapasimme Pylväät, Pekan ja Anitan. Kävimme päivällisellä heidän kanssaan. 

Kuulimme heidän kokemuksiaan kiertomatkaltaan ja olostaan täällä. Kokemukset olivat myönteisiä.
Eilen illalla olimme viettämässä Pekan ja Anitan kanssa Pekan syntymäpäivää. Shark-pihvi lisukkeineen oli erinomaisen herkullista.


Tänään kävimme yhdessä Beruwelassa katsomaan miten Chaturan ja äiti-Deepanin koti valmistuu
Toivomme, että Pekka kommentoi Beruwela-päivää.


Kuvien siirrossa on ongelmia mutta laitamme niitä tulemaan heti kun se onnistuu.


Terveisiä Lankan lämmöstä kaikille
Kati ja Pertti