11.3.2010 KOTONA SAVONLINNASSA! 

 Kyllä se vaan pari päivää ottaa, ennen kuin pitkästä matkasta toipuu kirjoitusfiilikseen. 

 Lähdimme Sri Lankasta haikealla mielellä, mutta jo ihan mielellään. Sää nimittäin kuumeni viimeisinä päivinä ihan tuskallisen kuumaksi, varsinkin keskipäivällä. 

 Matka selvitettiin melko joustavasti parilla vaihdolla. Qatarin Dohasta lähdettiin ihan luxus tyyliin. Menimme viimeisinä isoon Lufthansan koneeseen, jossa oli meidän lisäksi ehkä parikymmentä muuta matkustajaa. Kun vielä istuinpaikat sattuivat varauloskäynnin kohdalle, jossa jaloille on tilaa ruhtinaallisesti, niin olimme ihan, että ei voi olla taas näin hyvä tuuri. 

Viime vuonna tultiin bisnesluokassa 14 hengen osastossa kahdestaan ja nyt herranen aika sentään, koko iso kone melkein meidän käytössä. 

Iloa kesti 50 minuuttia, kun kone kääntyikin takaisin Dohaan. Siellä lastattiin koneeseen paljon rahtitavaraa ja noin 30 matkustajaa. 1,5 tunnin kuluttua matka alkoi uudestaan. Tilaa koneessa silti riitti olla pitkin tai poikin. 

Frankfurtin suurella kentällä sekoiltiin tuttuun tapaan. Helsingistä lennähdettiin kotikaupunkiin, joka otti meidät kylmästi ja koleasti vastaan.

 Kun nyt katselen olohuoneen ikkunasta ulos, niin näen vain melkein räystääseen ulottuvat lumivuoret, puiden latvoja ja palan taivasta. Nämä lumet eivät sula varmasti edes juhannukseen mennessä. 

 On se niin erilainen näkymä kun vertaa vielä viime maanantain maisemaan. Mukavaa oli kuitenkin tulla kotiin ja alkaa odottelemaan uutta kesää. 

 Hyvää kevään odotusta kaikille ja vielä kerran kiitos mukana olosta ja mukavista nauruhermoja kutkuttavista kommenteista. Ehkä ensi vuonna taas….?

 Lämpimin terveisin Kati ja Pertti

7.3.2010

HYVÄT BLOGIN YSTÄVÄT

Nyt alkaa olla jo lopputarinoiden aika.
Täytyy sanoa, että tätä on ollut mukava kirjoittaa, vaikkakin kuvien liittäminen on ollut joskus hermoja raastavaa. Blogin seuraajien kävijämäärästä olen nähnyt, kuinka moni on ollut kiinnostunut seuraamaan matkaamme.
Vaikka tämä oli jo 10. matka tähän maahan, niin aina jokainen matka on ollut ainutlaatuinen. Varsinkin nyt viimevuosina, kun mukaan on tullut pienimuotoinen avustustoiminta. Hyväksikäyttäjiäkin täällä toki on, mutta ne karsiutuvat heti pois. Sen verran alkaa olla ihmistuntemusta.

On ollut paljon menoa ja tuloa ja välillä ihania luppopäiviäkin.
Jotain jää puuttumaan Hikkaduwan vilkkaasta katukuvasta. Siellä ei enää surffaile punakypäräinen mies fillarillaan. Emme ole muita pyöräilykypäröitä liikenteessä nähneet. Siksi Pertistä on tullut kaikille tuttu näky.
Pyörä meni täydelliseen huoltoon jonka jälkeen öljysuihkutus ja varastoon odottamaan seuraavaa käyttöä.
Tätä sinistä taloa jäämme kaipaamaan. Täydellinen oma rauha ja silti keskellä kaikkea. Upea näköala suoraan merelle. Ihanan viileät aamut auringonnousua odotellessa. Täällä on ollut ihan pakko herätä viimeistään aamulla kuudelta. Silloin on vielä melko pimeää, mutta aamu valkenee nopeasti.
Se, että tapahtui myös ikävä asia, tämä varkausjuttu, ei meidän lomaa onnistunut pilaamaan. Joskus se kuitenkin sattuu paljon matkustaville, miksi ei siis meillekin!?
Olemme jälleen saaneet monelle ihmiselle pientä apua ja toisille enemmänkin. Tärkein asia on Chatura ja hänen äitinsä. Chaturan avustamiseen olemme sitoutuneet siihen saakka, kunnes hän valmistuu ammattiin. 

Siis monta vuotta vielä edessä. Myös heidän asumisjärjestelynsä on meille suuri haaste. Koska meillä Pertin kanssa ei ole yhteisiä lapsia, niin sanomme aina Chaturan äidille, Deepanille, että hän on se meidän yhteinen lapsi, ollut jo vuodesta -84.
”Rauniopappa” myös oli tärkeä jo viimetalvelta. Nyt hän on ikionnellinen kevyesti kulkevasta ajopelistään. Ristii kätensä joka kerta meidät nähdessään.

Kaikille, jotka hyvästä sydämestänne lahjoititte rahaa Chaturalle, haluamme sanoa suurkiitokset.
Ei voi myöskään unohtaa kiittää silmälasilahjoituksista, aurinkolaseista, hammasharjoista, -tahnoista, kuumemittareista jne… Kaikki ne ovat myös olleet rahanarvoista apua.
Toivottavasti te olette tunteneet vaikka pienenkin ripauksen siitä antamisen ilosta, mitä me olemme Pertin kanssa tunteneet täällä.
Paljon kertoo näiden ihmisten luonteesta sekin, kun tieto varkaudesta levisi, niin paljon tuli kyselyjä; tarvitsetteko apua?!
Pertti haaveilee kotiin päästyään rakentavansa pihalle suureen lumikinokseen iglun, jossa aikoo oleskella pari päivää. Ja siis ilman niitä banaaneja (koska ne kypsyivät ja syötiin pois).
Sri Lanka vaikenee täältä saarelta meidän puolesta nyt. Kirjoitan vielä kotiinpaluun ”shokista” sitten kotona.
Ayubowan (joka on myös näkemiin)
T: Kati ja Pertti


j.k. Käykää ihmeessä lukemassa blogia Lauri ja Mirja menossa. Lauri tekee mahtavaa työtä avustusprojektissa Tansaniassa. Blogi on erittäin mielenkiintoista ja hauskaakin luettavaa. Lisäksi erittäin hyvät kuvakansiot.
Nämä meidän piperrykset ja kuvat ovat pientä verrattuina heidän kokemuksiinsa.

6.3.2010 AYUBOWAN! 

 Jokohan viimeinkin olisin oppinut kirjoittamaan oikein tuon sri lankalaisen tervehdyksen… Tämä aamu on jo ollut lähtötunnelmaa, kun on mietitty mitä tavaraa jätetään tänne ja mitä pakataan mukaan. 

Pertin pyörää ei ainakaan mukaan pakata, se on varma. Iltapäivällä saimme mieluisat vieraat.

 Chatura äitinsä ja enonsa kanssa tuli vielä onnittelu- ja jäähyväiskäynnille. Talon emäntä valmisti meille lounaan ja se syötiin paikalliseen tapaan, siis sormin. Kyllä se jo tarpeen vaatiessa sujuu, vaikka sainkin emännältä huvittuneita silmäyksiä. 

Todella helteistä päivää vietettiin rannalla. Kuumuus oli niin kova, että luulin pökertyväni. Täällä lämpötila nousee koko ajan ja merenkäynti on tosi kovaa. 

 Mikäli etukäteen ostettu nettiaika riittää, niin huomenna kirjoitan vielä loppuyhteenvedon matkastamme. Tässä lopussa on Chaturan kirje. Vaikkei hänen englantinsa vielä täysin sujukaan, niin ymmärrätte varmasti, että hän haluaa välittää kiitokset kaikille lahjoittajille. 

 Terveiset kaikille K & P

4.3.2010 Rauniopapan uudistettu pyörä! 

 Se tuli viimehetkellä, että ne neljä pariskuntaa, joiden kanssa olimme kimpassa, ehtivät mukaan luovutustilaisuuteen. Heillä nimittäin alkaa kotimatka. 

Pyörää ei ollut tuntea entiseksi. Oli se niin tuunattu. Mutta!

 Puuttui tärkeät asiat, nimittäin uudet renkaat, kissansilmät ja kello. No eihän siinä mitään muuta kuin porukka kaivoi kuvettaan ja papan luottohenkilö kävi nopeasti ostamassa tarvittavat osat ja ne tulevat tässä paikan päällä laitettavaksi. 

 Siihen kerääntyi muunkin maalaisia turisteja ihmettelemään tapahtumaa. Saimme paljon kiitosta osaksemme. 

Moni oli varmaan säälinyt vanhaa miestä ohi kävellessään, mutta ei tullut ajatelleeksi edes pientä avustamista. Pappa itse oli lähes sanaton hyvästä mielestään eikä kiitoksista meinannut loppua tulla. Tämä oli hieno projekti ja toi meille lahjoittajille todellisen antamisen ilontunteen. 

Suuret kiitokset Eerolle, joka oli toteutuksen alkuunpanija. 

 Meri on tänään niin raivona, että vain muutama surffari on uskaltautunut aaltoihin. Täällä alkaa olla jo valkoihoiselle liian kuumat lämpötilat, joten lähetellään tässä teille lukijoille oikein lämpimät terveiset! 

T. K&P

4.3.2010 Katin syntymäpäivät! 

 Niitä vietettiin eilen illalla ihan muutaman parhaan ystävän kanssa.

 KIITOS onnitteluista, kuten myös tekstiviesteillä tulleista onnentoivotuksista. 

Paras taisi tulla pojaltani Mikalta: ”Mutsi, tässä tulee vanhalle, mutta niin nuorekkaalle äiteelle rakkaat synttärionnittelut”! 

Matkakumppani järjesti hienot juhlat. Ihan pitää näin julkisesti kiittää!!! Tänään on sitten toivon mukaan rauniopapan pyörän luovutus ja siitä tulee tarinaa ja kuvia. VOI sentään enää 4,5 päivää jäljellä!!!!!!!!! 

 lämpimin terv. K

Tänään vietetään blogin kirjoittajan synttäreitä.
Tekstiä luvassa myöhemmin. terv. P

1.3.2010 Huomenta kaikille! 

 Täällä jo aurinko paistaa ja meri kimaltelee turkoosinvärisenä. Te siellä kotimaassa vielä nukutte sikeää karhun unta. 

 Eilen aamulla napsimme taas aamukävelyllä rantakuvia, mutta emme saaneet niitä illalla millään konstilla lähtemään. 

Rannat alkavat tyhjentyä ja yhä vähemmän on vastaantulijoita ja perässähiihtäjiä. Kasvotutuiksi on vuosien varrella tulleet monet lenkkeilijät. 

Meillä on nyt tasan viikko aikaa ja paineet alkavat taas kasaantua. Vielä on yksi avustusprojekti kesken. Nimittäin ”rauniopapan” ruosteen syömä kulkupeli on ajokelvoton. 

Meitä on 5 suomalaista pariskuntaa, jotka yhteisesti olemme päättäneet auttaa pappaa saamaan kunnollisen kulkuvälineen. Hän pystyy keppiensä kanssa kävelemään korkeintaan 10 metrin matkan. 

 Aurinkoiset aamuterveiset K&P

Kommentti saatuihin kommentteihin

Kiitos niistä!!!

Anteron juttu oli ihan uskottava, mukavaa, että tekin olette täällä!
Nyt on tullut yksityisiäkin viestejä blogin pitäjälle tuosta miehen vaihtamisesta.
Kuulema 9.3 illalla ei Materkankaalta ole kyytiä tiedossa, ellei banaanimiehellä ole ainakin paita päällä ja huopatossut jalassa.
Mitenkähän tuo järjestyisi?!

Tällä kertaa ei ole kuvia mukana. Tänään on ollut+32C, tuuli ihan normaali, mutta meri ihan raivona. Yritimme ottaa aamulla kuvia valtavista tyrskyistä, mutta suolasumu on niin voimakas, ettei kuvista tullut mitään. Aallokko on vaarallisen kova, joten vain rohkeimmat surffarit ovat tänään uskaltautuneet aaltoihin.

Tällä kertaa vain hyvän viikonlopun toivotukset kaikille. T. K&P

j.k. saimme kovia kotipihastamme ja ilman hyvää talonmiestä olisi meidänkin pieni mökkimme kattoa myöten lumessa. Valtavat ovat lumipenkat Vironkadullakin.

Tervepä taas kaikille, jotka tätä vielä viitsitte lukea. 

 Tänään ei tule sen kummempaa tekstiä, kuin että kävin henkilökohtaisesti kiittämässä passini löytäjää. Palkkioksi hän sai ehkä n. viikon palkkansa verran rahaa.

Pieni mies oli iloinen ja kiitollinen. Myös "rauniopappa" sai ihkauudet lukulasit. Laseja oli kolmet eri vahvuudet ja niistä löytyi hänelle sopivat. 

Ette voi uskoa, miten pappa pajatti ja kiitteli. Siihen kerääntyi muutama paikallinenkin kiittämään papan puolesta. Kyllä hänestä näköjään huolta pidetään. 

Sitä monesti ihmettelen ohi kulkiessa kuinka myöhään hän valvoo. Sängyn päälle on levitetty teltaksi joku öljykangas, jonka alta pilkottaa pieni valo myöhään yöhön. 

Tältä papalta tuskin kukaan mitään varastaa, vaikka hän suojeleekin hyvin vähäistä omaisuuttaan. Kun vein hänelle tänään pullon kokista, kyseli hän humoristisesti, että se arrackia. Sanoin että ei, johon hän vastasi, ettei sitä joisikaan. 

 Terveisin K&P

Edellisestä blogistamme jäi pois lasten kuva. Lisään sen nyt tässä.
P

21.2.2010 Syntymäpäivillä! 

 Meillä oli tänään ilo ja mielenkiintoinen kokemus saada osallistua erään paikallisen perheen lasten syntymäpäiväkutsuille. Molemmat lapset ovat syntyneet samana päivänä, tosin eri vuonna. Poika täytti 10 ja pikkutyttö 2 vuotta.

 Ensin matkustimme bussilla, jonka jälkeen tuk-tukilla pikkuisia mukulaisia teitä viidakkoon. Tuntui ihan, että johonkin hornan tuuttiin, mutta perillä odotti iso talo ja noin 50 juhlavierasta. meidät otettiin vastaan erittäin sydämellisesti. 

Sen verran taustatietoa, että perheen äiti on vanha tuttumme 9 vuoden takaa. Hän työskenteli hotellissa, jossa asuimme neljänä talvena. Kun nyt tapasimme hänet yllättäen, niin kutsu juhliin tuli tietysti.

 Tiesimme ennakkoon asiasta, joten olimme ostaneet lahjat Colombon matkalta. Siellä oli kuitenkin niin suuri lauma lapsia, että olisi tarvittu ainakin 3kg bomboja (=karkkeja). Ulkona oli katettu miesten pöytä, jossa oli tarjolla myös alkoholia ja se ei ole mitenkään yleistä täällä.   . Ruokaa oli pitkän pöydän verran ja maan tavan mukaan syötiin sormin. K:lla homma hoitui hyvin, mutta Pertillä oli nakkisormiensa kanssa vaikeuksia – taisi siinä paidan rinnuskin töhrääntyä vähän. Porukka ei ollut mitään ihan viidakon kansaa, vaan siellä oli myös kolme lääkäriä vieraana. 

No suhteet luotiin tietysti pikapikaa. Talon isäntä on sen Gallen upean hotellin hovimestari, joka meille esitteli viime viikolla hotellia. 

 Meillä oli erittäin mukava päivä ihan aidossa ympäristössä saada kokea sri lankalainen juhla ja tavata sydämellisen ystävällisiä ihmisiä. Harmitus rahojen katoamisesta ei enää vaivaa eikä todellakaan pilaa loppuja 2 viikkoa. Me tiedämme melko varmasti tekijän, mutta kun ei ole varmoja todisteita…

 Kaikki ostokset oli jo tehty, joten niillä menetetyillä rahoilla olisi vielä voinut auttaa jotakuta. Huomenna menemme tapaamaan pientä rehellistä ukkelia, joka palautti passin. Pertti jo antoi hänelle palkkion, mutta minä myös haluan tavata hänet ja palkita omalta osaltani. Tiedän, että hän on hyvin köyhä mies. 

Nyt on myös mukana kuva ”rauniopapasta”. Kuten näette, hän voi hyvin ja edelleen puuhastelee elannokseen katuharjojen teossa. 

 Terveisin Kati ja suurenmoinen matkakumppani.