Kohta jaahyvaistunnelmissa...

Tanaan on ollut niin kovasti tunnepitoinen paiva, etten oikein tieda mita pystyn siita kertomaan. 

Lyhykaisesti kuitenkin. Aamulla matkustimme jaahyvaisvierailulle kummipoikamme chaturan kotiin. Eilen iltaisen keskustelun perusteella paatimme pertin kanssa ostaa pojalle polkupyoran, jota hanella ei koskaan ole ollut. Kavimme lahikaupunkiin paastyamme eri liikkeissa katsastelemassa tarjontaa.

 Hienoja oli, ihan kuin meilla suomessa mutta hinta noin ehka kolmasosa meidan hinnoista.

 Kun paasimme Chaturan kotiin oli siella todella huono tilanne. Molemmat seka aiti, etta poika olivat kipeana. Aiti varsinkin oli niin sairas, ettei edes tajunnut meidan kayntia. Desinfioimme itsemme ja voimme vain ikkunan ulkopuolelta katsella kun poika yritti hoitaa puolitajutonta aitia.

 Kerroimme Chaturalle, etta annamme hanelle lahjaksi polkupyoran. Emme voineet puhua kuin ikkunan kautta. han olisi tahtonut katella ja halata, mutta ei voinut tartuntavaaran takia. Kun olimme lahdossa, poika juoksi ulos ja polvistui maahan koskettaen meidan kummankin kengankarkia otsallaan. Se on kuulema taalla suurin mahdollinen kiitos.

 Minahan vesittelin taysilla ja kylla siina Pertinkin linssissa tippa oli. Onneksi Isoaiti on nyt paremmassa kunnossa tallahetkella. Olemme viimeksi hanet tavanneet 3 vuotta sitten. Kylla on sairaus jalkensa jattanyt. Hanhan on vain 52 vuotias. Pyora kaytiin sitten ostamassa Chaturan kahden enon kanssa. Kotia paastya saimme viestin, etta pyora on upea ja han ei voi sanoin kuvata kuinka on siita onnellinen. Uskotteko, etta myos me olimme onnelliset Pertin kanssa!?

Sanoin pertille, etta taalla tehdyilla synneilla ei kylla kotiin matkusteta. Ne pyydetaan anteeksi paikanpaalla. 

Siksi olemme huomenna menossa Galleen kirkkoon kristittyjen jumalanpalvelukseen. Olen aina halunnut kokea sen. Lisaksi meilla on aihetta myos kiitokseen. 

Nimittain ettei pertti hukkunut aaltoihin muutama viikko sitten. Olen halunnut jattaa sen kertomatta tahan asti, etteivat laheiset huolestuisi turhaan. Tilanne oli niin, etta han lahti tasta lahirannalta uimaan ja petollisten merivirtojen kuljettamana ajautui liian kauas.

 Mina katson rannalta ihan ihmeissani, etta miten ihmeessa se mies on noin kaukana. Valilla en nahnyt tuttua paata ollenkaan.

 Han kuulema yritti rantaan pain rintauinnilla, mutta ei paassyt eteenpain. Pitaisi osata todella voimakkaasti kroolata. Tietysti siina valtasi suuri hataannys mutta sai kuitenkin huudettua apua lahella olevalta surffarilta . Ja niin japanilainen nuori mies tuli avuksi ja yhdessa laudan avulla tulivat rantaan. Tuo tapaus vei kylla fiilikset pariksi paivaksi, mutta eipa siihen vaaraan enaa ole antauduttu.

Se aurinko ja lampomaara mika taalla on yli kuuden viikon aikan kehoomme imetty, niin ihme on etta vanhoilla nahkoilla kotia palataan. Enta valutetut hikilitrat? Maaraa voi vain arvailla. Silti elopaino on sisukkaasti pysynyt entisissa mitoissa. Johtuneeko tuon uuden keittiomestarin taidoista -enpa tieda? Loppupaivat ovat menossa ja kylla se aina aiheuttaa paniikkia tavaroiden pakkauksessa. Niiden piti vahentya huomattavasti, mutta kuinka kaynee monien ostettujen ja lahjaksi saatujen teekilojen kanssa...

Lampimasti tervehtien K&P

jk. Kuvat ovat otettu tamanpaivan matkalla ja ihan perhevierailuista.

Virtasen perheelle Kumaralta paljon terveisia. Edelleen Hakkisen Joonaa kiitetaan hienoista autoista.

Tervehdys mukana kulkevat!

Rauniopapasta siis tuli uusi ystava.

 Olen saanut selvitettya hanen taustaansa. Osaa muuten yhta "sujuvasti" englantia kuin allekirjoittanut. Han on pudonnut 11 vuotta sitten korkeilta rakennustelineilta ja menettanyt liikuntakykynsa. Vaimo on kuollut ja ainoa poika on halunnut unohtaa isansa.

 Pyoratuolin on kuulema joku "valkoinen mies" hanelle lahjoittanut. Se hokotys on uskomattoman ruosteinen viritys, mutta toimii. Ikaa papalla on 83 vuotta eika han ela kerjaamalla,
Han hankkii paivittaisen riisiannoksensa kadunlakaisuharjoja tekemalla.

 Niita syntyy paivan aikana tasan 2 kpl ja ovat erittain taidokkaasti tehty. Yhdesta harjasta han saa 80 rupiaa eli 57 senttia. Paivan tienestit siis ovat 1,14e.

 Mitaan muuta silla ei saa kuin hathataa sen riisin. Kylla on papalle limppari maistunut, kun nyt olen useita pulloja vienyt ja sanonut, etta pitaa juoda paljon. 

Han on kuin rutikuiva pieni ruskea menninkainen mutta iloinen ja tyytyvaisen oloinen elamaansa. Tallaisia papparaisia tassa maassa on lukematon maara.
Pitaa olla tyytyvainen, etta meidan kotimaassa vanhukset hoidetaan paasaantoisesti hyvin. Vaikka ulkoiset hienot puitteet saattavatkin usein olla silmanlumetta, mita tulee vanhuksen arvostamiseen itsenaisena ihmisena.

Colombossa jaa talla reissulla kaymatta. En saa kumppania houkutelluksi mukaan. Siella on todella kuhisevaa elamaa ja mahtavat ostosmahdollisuudet. Hienoja suuria sisustustavaraliikkeita ja kaikki maailman tunnetuimmat muotihuoneet edustettuina. Tunnelma kaupungissa on kuuma ja kaoottinen.

Tama talo on erikoisin asunto, missa koskaan olemme majailleet, siina mielessa, ettei ovia tarvitse lukita ollenkaan poissaollessa. 

Ei tulisi mieleenkaan kotona Vironkadulla! Koira pitaa niin tarkkaa vartiota, ettei taatusti kukaan ulkopuolinen paase alueelle huomaamatta.

 Vieraamme haemme ja saatamme portilta. Ei taalla ole myoskaan taskuvarkaita. Monet jattavat tavaransa rantahietikolle tuntikausiksi eika niihin kukaan koske.
Emme ole vielakaan oikein oppineet tuota kuvien liittamista tahan blogiin. Emme saa kuviin tekstia ja kirjeen ulkoasu on vahan sita sun tata. Tassa on nyt mukana muutama kuva, joita selitan.
Tyhjat rantatuolit kertovat turistien vahyydesta. Noita pelottavan nakoisia rotikoita alkoi eraana iltana parvekkeella istuessa kopsahdella paahan ja joka puolelle. 

Niita tuli niin paljon, etta oli pakko linnoittautua suojaan huoneeseen ja sulkea kaikki luukut.

 Ovat kuulema kookoskuoriaisia ja ihan vaarattomia. Niita oli aamulla parvekkeen lattialla pokertyneina kymmenittain. Ei muuta kuin huitaistiin harjalla alakertalaisten iloksi. Meilla on naapureiden kanssa hyvin asiallisen korrektit valit. Tervehditaan ja siina kaikki.
Terveisin kaikille sinne kotimaahan. K&P

Taalla taas Sri Lanka

Ilma on ihanan raikas ja hapekas kun parina paivana on saatu kunnon sadekuurot. Taalla sade ei ala hiljaa riputtelemalla vaan se on hanat heti auki taysilla. Se tulee niin yllattaen, ettei millaan ehdi virittaytya kertakayttosadetakkeihin saati etta ehtisi edes pakaettia auki saada. Luonto kukoistaa ja kaikki nayttaa entista vehreammalle.

Oltiin taas eilen pienella reissulla ja en taaskaan malta olla kertomatta miten extremea tuo bussimatkailu on. Taytyy sanoa etta taalla jos missa linja-autossa on tunnelmaa. Diskovalot valkkyivat ja musiikki pauhasi korvia huumaavasti. Tietenkin matkakin eteni joutuisasti. Emme ole tainneet koskaan nahda bussissa muita lansimaalaisia matkustajia.

Olen tehnyt tuttavuutta rauniotalon invalidipappaan. Mielikuvitukseni kehitteli hanesta seuraavan tarinan: Talo sortui tsunamissa perhe menehtyi ja pappa vammautui. 

Nyt han elaa talonsa raunioissa, kuitenkin sateelta suojassa. Kova kapea sakkikankaalla peitetty lavitsa ja pieni poyta. Ika voi olla 60-70 v. mutta nayttaa 90 vuotiaalta. Olen parina paivana vienyt hanelle ruokaa ja han on hyvin ilostunut. Kovasti yrittaa puhua ja selittaa asioita. Siina kavaisi paikallinen nuori mies ja sanoi thank you help madam. 

Toivottavasti paikalliset huolehtivat hanesta ainakin ruuan suhteen. Nama ovat naita elaman varjopuolia, joilta ei pitaisi silmia ummistaa.

Pertista on kehittynyt oiva keittioapulainen. Kuten kuvasta nakyy, yrittaa kovasti tahtipuikkoa heilutella. Kiitos Ulla hyvasta paljon kertovasta kuvasta.

Sipu hei, sinulle terveisia etta meidan ja sinun antamat kaytetyt jakamatta jaaneet silmalasit ovat loytaneet omistajansa. Mali vei ne mennessaan eraalle koyhalle seudulle. Yhteensa niita oli yli kolmetkymmenet.

Talla kertaa ei nyt muuta kuin terveiset kaikille!

K&P

Hyvaa sunnuntaipaivaa! 22.02.09

Laitamme nyt jotain vuoristokuvia ja rantakuvia. Edellisessa blogissa komeillut haltijaukko oli Nuvaraeliyan "Adu Kyllonen".

Kun kauemmin taalla asustelee, niin kylla huomaa ihmisten eriarvoisuuden, niin kuin tietysti kaikkialla muuallakin maailmassa.

 Taallaa se rikkaan ja koyhan ero on ehka viela selvemmin havaittavissa. Joka kerta kun astumme portistamme kadulle naemme tsunamin vaurioittaman talon rauniot. Niissa raunioissa asustaa vakituisesti pieni invalidivanhus. lie loukkaantunut juuri siina tsunamissa. 

Hanella on siella raunioissa petipaikka ja liikkuu vain pyoratuolilla ja kyynarsauvoilla. Yoksi han virittelee suojakseen jonkunlaisen oljykankaan. Sielta paistaa iltaisin pieni valotuikku. Ennen poislahtoa aion raohkaista itseni ja kayda katsomassa tuota majapaikkaa tarkemmin ja tarjota pienta apua. Kaikkia tarvitsijoitahan ei voi mitenkaan auttaa.

 Ei taalla paljon kerjalaisia ole, mutta junissa on usein sokeita tai muuten vammautuneita, jotka laulullaan tai soitollaan keraavat muutamia rupioita. Pertti ei siita tykkaa, mutta minulla on aina pienia seteleita taskun pohjalla sita varten. Ei taalla mitaan vanhustenhoitopaikkoja tunneta. Vanhukset hoidetaan perheissa ja kun keski-ika on niin alhainen taalla, niin eivat vanhukset kauan ole hoidettavina. Viela v.-88 Chaturankin kotona asui kahdet isovanhemmat, isa, aiti ja 4 lasta.

 Muistan sen hokkelin. Ulkona hiilien paalla ruokakin valmistettiin. Nyt ovat olot tietysti parantuneet. Silti, kun olen heidan keittionsa nahnyt, niin toivon aina ettei olisi ruokatarjoilua. Silta ei kuitenkaan aina ole voinut valttya.

Lonely Planetin mukaan parasta ruokaa Sri Lankassa voi nauttia paikallisten ihmisten kodeissa. Kuitenkin on parempi, ettei kurkistele keittion puolelle, ettei tulisi liikaa turhaa nieleskelya syodessa.

Eilen aamulla lenkkeilimme rannalla pitempaan pelkalla Aloe vera oljylla. Mina tunsin nahkassani vaaran merkit ja painelin kiireesti kotiin, mutta urhea kumppaani jatkoi taivaltaan loppuun. 

Olin kuollakseni saikahtynyt, kun parvekkeelle ilmestyi yhtakkia punainen jattilaishummeri. Olen sellaisia nahnyt pienemmassa muodossa ruokalautasella, mutta tama hummeri oli nakemisen arvoinen.

 Ei ollut muuta tehtavissa, kuin kayda katkaisemassa pihalta aloe vera pensaasta iso lehti ja silla kasvin nesteella voidella mies kauttaaltaan ja ihmeellisesti se vaikutti. Punoitus havisi eika mitaan palovammoja seurauksena.

Rannat alkavat jo autioitua entisestaan. Suurin osa vahista turisteista on jo palannut kotimaihinsa. Myos saa kuumenee pikkuhiljaa ennen monsuunisateita.

 Tosiaankin toissailtana saatiin ihan ensimainen sadekuuro koko aikana. Janna tunne, kun taivas aukeaa ja lammin vesi ryoppyaa niskaan.

Lasse hei, kylla Isasi jo melko turvallisesti pyorailee kylalla. Takapuolen nahka on jo kovettunut ja han on muuten koko kylan kummajainen siina mielessa, ettei kenellakaan muulla taalla ole pyorailykyparaa.

Lampimin terveisin kaikille K&P

Helteista keskipaivaa kaikille.17.02.09

Tanaan jo alettiin kalenteria tutkailemaan ja todettiin, etta aika alkaa kaymaan vahiin . Paivat kuluvat niin nopeasti. Nyt kun Kimblepelikin on hakattu keskikuuppa harmaaksi, niin nukkumaan tekee mieli jo klo 8 mutta kuitenkin sinnitellaan yhdeksaan.

 Aamulla sitten jo kuuden jalkeen vilvoitellaan viileassa aamusaassa ennen auringon nousua. Ne ovat yleensa niita paivan ihanimpia hetkia kun ei ole viela kuuma. Aamulla lampotila on n. 25-26.

 Aamulenkin voi myos tehda viidakkoon joka aukeaa n. 200 metrin paassa. Siella on hiljaista ja raikasta. Vain sadat linnut pitavat aamukonserttia ja apinat aamupalaverejaan.

 Yleensa on iso johtaja-apina, jolla on kai vaimoja useita. Se pitaa eukot kovassa kurissa ja antaa valilla jollekin kunnon sakin hivutusta. Parhaillaan niita nakee 8 kpl samassa puussa. 

Viidakon asukkaat aloittavat verkkaisesti paivan askareensa yleensa aamupesulla kaivolla vaatteet paalla. Lapset ryntailevat porteille ja huutelevat hello. hello! Muutenkin kaikki ihmiset tervehtivat ja jututtavat meita. Monet talot siella ovat todella hienoja -emme kehtaisi nayttaa oman kotimme kuvaa- ja sitten on taas vaatimattomia tonoja jopa savimajoja. 

Trooppinen metsa on syvanvihreaa ja rehevaa. Monet meidan viherkasvimme kasvavat taalla valtavina puina ja pensaina. Kenellakaan ei tunnu olevan viidakossa kiiretta tai hoppua mihinkaan.

 Kylla siella omakin mieli rauhoittuu luonnon keskella. Yleensa aina yhden paivan paikallaanolon jalkeen tulee hinku taas lahtea jonnekin. Puikkelehdimme jo hyvin sujuvasti paikallisilla kulkuvalineilla. Muutaman kilometrin matka pikavuorobussilla taittuu sellaista haipakkaa, ettei rahastaja ehdi rahastaa ollenkaan ja nain ollen olemme tahtomattamme tulleet matkustaneeksi myos pummilla.

 Eilen Gallessa menimme paikalliseen lounasravintolaan syomaan. Olipa melkoinen kuhina. Siella oli kauluspaitaherroja, tavallisia kaduntallaajia seka 2 kpl Saukkoja. Ihmiset syovat sormin ja se on taitolaji, johon emme ole viela oppineet. Poydan kansi on n. rinnan korkeudella, jolloin on lyhyempi matka suuhun. 

He kayttavat oikean kaden sormia ja pyorittelevat napparasti sopivan pallon riisista ja muista lisukkeista, joka sitten nakataan suuhun. On oikea kardinaalimunaus jos erehtyy kayttamaan vasenta katta, koska sehan on vain sita "yhta tarkoitusta"varten. Olemme kerran yrittaneet sormin syomista ja kylla siin sotkeentui niin naama kuin puseron rinnuskin, Ei se nyt ihan niin vaikeaa ole kuin kasilla kavely, mutta melkoista harjoitusta vaatii. On suoranainen ihme, etta olemme saastyneet ainakin toistaiseksi vatsataudeilta, vaikka niin ennakkoluulottomasti kaikkea kokeillaan. 

Kurdi tai koordi niinkuin taalla sanotaan on minun herkkua. Oli pieni kynnys sita ostaa eka kerran. Sita myydaan ruskeissa saviruukuissa ja ovat helteessa kadun vierilla pitkin paivaa. Se on vesipuhvelin maidosta valmistettua jugurtin ja viilin valilta. 

Se on herkullinen ja terveellinen valipala ananas-tai mangohillon kanssa kookossiirapilla hoystettyna.

 Shoppailtukin on jonkinverran. Tavarataloissa, ostoskeskuksissa ja suurissa liikkeissa on kiinteat hinnat. Pienemmissa liikkeissa ankara tinkiminen kuuluu asiaan. 

Kati on jo siita kehittanyt melkein taidetta. Usein myyja jaa toiseksi, kun hinnasta kiistellaan. Viimeinen pointti K:lla on piirtaa oman viimeisen tarjouksensa peraan iso sydamenkuva. Silloin yleensa myyja repeaa nauruun ja kauppa syntyy sydamellisesti toivottuun hintaan. 

Kaupan teossa tingitaan, mutta hyvasta palvelusta ja ruuasta aina tippia. Se on meilla ihan ehdoton saanto ja tippeja saakin olla antamassa usein, koska palvelu on niin hyvaa. Tippien suuruudet ovat meidan rahassa n.20-80 senttia, joten ne ei paljon koyhdyta. Taalla on paljon jannittavia ja eksoottisia tuotteita, joilla hinta-laatusuhde on ihan hyva. 

Tekstiilit ja tee ovat varsinkin hyvia kotiin vietaviksi. Martti veli tuntui olevan huolissaan, etta onko Pertti karventanyt nahkaansa liikaa. Ei ole viela luotu nahkaa yhtaan kertaa, joten se pieni punoitus on ihan normaalia kun kookosoljylla ja aloeveralla itsensa voitelee. 

Taalla turistit eivat ollenkaan makoile rantahietikolla vaan talsivat rannalla edestakaisin kuin elefantit. 

Paivan tympeimmat hommat ovat aamun oljyaminen ja illalla itikkasuojan levitys. Ei ole pahemmin meita moskiitot rokottaneet, kun muistaa levittaa paikallista sitronellaoljya. Se haisee todella kammottavalle, mutta nena tottuu, eika itikat ole hairioksi. Terveisia kaikille lahettaa K&P

Lampimasti Hyvaa Ystavanpaivaa ja Aayu-bowan kaikille!

Viikko on ollut aikamoista haipakkaa. Helle on pehmittanyt sen verran aivokoppaa, etta paadyttiin ottamaan jarjestetty matka. Niin oli paljon helpompaa. Reissu alkoi 13 tunnin automatkalla etelakarkeen josta jatkettiin kohti keskimaan vuoristoaluetta. Ensimainen yo vietettiin n. 1000 metrin korkeudella pienessa vuoristohotellissa vuorenrinteella Ellassa.

 Oli taysi kuu ja haudanhiljaisuus (aaltojen paukkeen jalkeen). Tuli ihan epatodellinen olo, etta ollaan ainoat ihmiset maapallolla. Vastapaisella vuorella oli suuri vuoristopalo ja suuret tulenlieskat nakyivat aamuvaloisaan asti. Olimme kuitenkin turvallisen kaukana. 

Kokemus, jonka peraan olimme lahteneet varsinaisesti, oli sitten junamatka. Vuorenrinteita puksutellen aina yli 2000 metrin korkeuteen. Kasittamatonta, etta veturi jaksoi vetaa 10 vaunua niihin korkeuksiin. Veturi ahki ja puhki ja vauhti kovimmillaankin oli vain 25 km/t. Keskinopeus ehka 15 km. Rata kiemurteli ja mutkitteli kuin serpentiini vuoren rinteilla, alhaalla satojen metrien rotkot. Jos laittoi paansa junan ikkunasta ulos voi nahda seka veturin etta viimeisen vaunun. Kylla siina paa pyori kaula pitkalla kuin kilpikonnalla. 

On helppo uskoa vaittama, etta tama on yksi maailman kauneimmista junareiteista. Ohitimme 3 eri metsavyohyketta ja sukelsimme liki 30 kertaa vuoren sisalle tunneleihin. Jokapuolella kaikkialla vuoren rinteet olivat silmankantamattomiin teeviljelmia. 

Paras teelaatu kasvaa noin 1200m/kork. Se on myos kalleinta, koska kylmassa teenlehti kehittyy hitaammin. Saavuimme saaren korkeimmalla sijaitsevaan Nuwara Eliyan kaupunkiin (yli 2000m). Kaupunki nayttaa hyvin englantilaiselta. Tuntui kuin aika olisi pysahtynyt yli 60 v. sitten olleeseen englannin siirtomaa-aikaan. Anglikaalinen kirkko, golfkentat ja upeat puistot. Pilviharsot olivat niin matalalla, etta oikeasti oltiin paa pilvissa. mutta hui, miten viilea saa! K ensimaisena ostamaan Kolumbian tehtaan myyntikojusta paksua fleesepuseroa.

 Sanky hotellihuoneessa houkutteli vasyneita matkailijoita paksun huovan alle, mutta mita hittoa...! Patjahan on muhkurainen kuin kesantopelto. Paatettiin tehda patjankaantotemppu, joka olikin hyva ratkaisu. Aamuyosta sitten kaytiin henkiinjaamistaistelua siita ainoasta huovasta. Kumpikin kiskoi itselleen. 

Lampoa sisalla oli +16 ja ulkona +10. Samat upeat maisemat seurasivat myos alastuloa ja siita kertominen olisi jo toistoa. Emme todellakaan voi kehuskella luxusreissulla mutta saimme juuri sita mita haimmekin. Paljon hienoja kokemuksia ja matkustamista tavallisen kansan parissa. Ihania, ystavallisia ihmisia ja satoja, satoja sydamellisia hymyja. 

Eilen vierailimme taas kummipoikamme Chaturan luona. Saimme tietaa, etta poika harrastaa aktiivisesti lentopalloa. kuuluu koulun joukkueeseen ja on hyva pelaaja mutta ei ole koskaan omistanut kunnon pelikenkia. 

Nappasimme pojan koulumatkalta tuk-tukin kyytiin ja ajoimme lahikaupungin laadukkaaseen urheiluliikkeeseen. Kehoitimme valitsemaan hanta ihan millaiset kengat haluaa. Kylla oli poika onnellinen uusista kengista! 

Ostimme lisaksi kotiin viemiseksi perheelle 15 kilon sakin parasta riisia. Riisihan on sri lankalaisten perusruoka -niinkuin meilla peruna- ja sita syodaan joka aterialla.

 Riisin maailmanmarkkinahinta vaikuttaa myos taalla ja koyhien kannattaa ostaa vain halvinta riisia, jossa on paljon pienia kivia seassa. Siksi tama riisilahjoitus. 

Myos pankkiasiat saatiin lopulliseen kuntoon. Chatura sai vihdoin kateensa elamansa ensimaisen ikioman pankkikirjan, mihin tallensimme kaikenkaikkiaan 60.000 rupiaa (n. 410 euroa). Myos kuukausittainen nostoraja (2500 rs ) merkittiin pankkikirjaan punakynalla. Illalla saimme tekstiviestin, jossa luki, etta tama paiva on ollut onnellisin koko hanen elamansa aikana.

 Terveisin K&P

Lampimasti Hyvaa Ystavanpaivaa ja Aayu-bowan kaikille!

7.2. Hello

Alussa taisi tulla kehaistuksi, etta kylla taman kuumuuden valkolainen kestaa. Kuitenkin on paivia kuten tanaan, etta aamulenkin jalkeen vain jaksaa retkottaa sangyn paalla kuin kuollut lahna evaakaan liikauttamatta. 

Kattoropeli viuhtoo taydella teholla. Olemme olleet ilman ilmastointia vaikka sekin olisi saatavissa vain kaukosaatimen nappaimen painalluksella. Ei tahdota tulla sairaaksi sen takia. Olemme toivoneet yhta pilvista paivaa tai kunnon trooppista sadetta, mutta ei, yhtaan sadepisaraa tai pilvenriekaletta auringon eteen ei ole saatu koko 3 viikon aikana. Ihanaa paasta maanantaina matkalle vuoristoon, jossa saa muistuttaa paljolti suomen kesaa.

 Tassa meidan rannalla on ollut 2 paivaiset surffareiden mestaruuskisat. Naita taitureita on ihasteltu tuntitolkulla. Kayttoon on myos pitanyt ottaa oiksi korvatulpat, etta saisi nukuttua. Aaltojen taukoamattomat jysahdykset rantaan muistuttavat tykin laukauksia. Koska asumme niin rannalla, niin kylla se vaan younta hairitsee. Siina mielessa uutuuden viehatys on kadonnut. P:n pyorareissut ovat vahan huolestuttavia. Sompailu tuolla vilkkaassa liikenteessa vaatii todella erityisen suurta tarkkaavaisuutta. Pitaisi olla silmat edessa, sivuilla ja takana. Paata pitaisi pystya kaantamaan yli 120 astetta ja kun on pahat kaularankakulumat, niin eihan se onnistu. Autot ja tuk-tukit ohittavat hirvean lahelta. Olen sanonut, ettei saa ajaa ohi kuin korkeintaan lehmasta. Han valittaa, etta satula on niin kova, etta puoliksi seisallaan pitaa polkea. 

Kylla siina kuulkaa helposti munakas valmistuu parin kilometrin matkalla. Eilen illalla saimme puhelimeemme tekstiviestin joka sanatarkasti oli nain; "Helloo my father and mother. How are you I am find. I am happy this mobil phone give to me. Thank you so.....Much. I vish you good night. Your son Chatura". Sen jalkeen tuli viela kuvaviesti, jossa ruusun kukka. Liikuttavaa !!!! Nopeasti oli poika oppinut puhelimen kayton. Unohdin mainita edellisessa tekstissa, etta kylla he tulivat tietamaan mista pankkiin talletettu raha oli peraisin. Etta se oli paaosin meidan ystaviltamme saatua rahaa. 

Tanaan olin jo kolmatta kertaa sunnuntaimarkkinoilla. Pertille riitti yksi kerta. Siella on uskomaton tunnelma ja sita on vaikea kuvailla. Jokatapauksessa melko suppealle alueelle on ahtautunut n. 500 myyjaa. Ihmisia on tuhansia. Myyjat tarjoavat suurella huudolla tuotteitaan. Siella on niin valtava meteli, ettei todella kuule omaa aantaan ja tungos sanoinkuvaamaton. Terveiset K&P Sydamalliset Onnentoivotukset Latonummen Erkille merkkipaivan johdosta!

Helletta piisaa...

On vahan takkuillut taman blogin kirjoitus viime paivina. Jouduin antamaan lomautusvaroituksen sihteerilleni P:lle. Hanen tehtaviinsa on kuulunut istua tassa kirjoitusvaiheessa vieressani ja samalla tarkistaa kirjoitus tai asia virheita. Sihteerin tarkkaavaisuus on kuitenkin valilla herpaantunut ja pienia virheita on paassyt tulemaan. Ymmarrysta lukijoilta, please!

Paivat ovat olleet hikisia ja menoakin on riittanyt sen mita on jaksanut. 4.2. olimme Gallen linnoituksen valleilla seuraamassa itsenaisyyspaivan (61 v.)paraatia. Paljon oli poliiseja ja sotilaita pyssyt tanassa, varmasti kovat piipussa turvaamassa ihmisjoukkoja. Aina itsenaisyyspaivana turvatoimet ovat todella tiukat. Taivaalla kiitaa havittajakoneita ja porraa helikoptereita.

Eilen 5.2. tayttyi matkamme paatarkoitus. Lahdimme junalla tapaamaan kummipoikaamme. 14 vaunua junassa oli tapotaynna ja onnistuimme saamaan ilmastoidut seisomapaikat junan eteisesta. Ilmastointi pelasi, koska ovet olivat auki ja ihmisia istui myos junan ulkorappusilla. Kurkkasin toiletin ja toivoin kovasti, ettei pissahata matkalla yllattaisi. Perille paastya vierailimme ensin ystavamme Kumaran perheessa. Hanen pieni poikansa sai lahjaksi Hakkisen Joonan lahettamia hienoja autoja ja traktoreita. Olisittepa nahneet pojan ilmeet! Taalla lelut ovat ylellisyystavaraa. Lasten vaatteet ovat hyvin halpoja ja siksi lapset yleensa ovat kauniisti puettuja. Ritu, sinun antamasi meikit sai Kumaran vaimo ja ne olivat kylla kova juttu! Joimme inkivaariteeta ja soimme hedelmia, jonka jalkeen Kumara kyytisi meidat tuktukilla kummipojan perheeseen.

Monet tietavat taman tarinan, mutta lyhyesti kayn jotain viela lapi. Siis tapasimme rannalla v.-84 pienen resuhameisen ananaksen myyjatyton. Han kiintyi meihin kovasti. Yhteys oli valilla monia vuosia poikki ja kun hanet valokuvan perusteella etsimme kasiimme 2000 luvun alussa, oli jo tapahtunut paljon. Deepani oli avioitunut, saanut pienen pojan ja jaanyt leskeksi. Han asui omien vanhempiensa ja kahden nuoremman veljen kanssa. Ei enaa savimajassa, kuten silloin kun ensi kertaa tapasimme.

 Olemme hanta ja poikaa yrittaneet auttaa pienilla rahasummilla naiden vuosien aikana. Ainoa tulonhankkija tata nykya perheessa on isoaiti, joka myy rannalla itsetekemiaan simpukkakoruja. Aamusta iltaan kovassa helteessa -ei mikaan helppo homma-. Han sairastaa rintasyopaa ja on valilla hoitoa saamassa sairaalassa.

 Nyt veljet ovat avioituneet ja tahan kulttuuriin kuuluu, etta viimeksi avioitunut poika perii talon mutta myos huolehtii vanhemmista koko elinajan. Se myos tietaa sita, etta Deepani poikansa Chaturan kanssa joutuu lahtemaan kotoa. Meilla on kova huoli hanen elamasta koska han on meille hyvin rakas ja myos poika Chatura, jonka koulunkayntia yritamme jelpata. Chatura on nyt 14 vuotias, erittain komea miehenalku ja menestyy hyvin koulussa. 

Jos olisimme yhta rikkaita kuin koyhia, niin rakennuttaisimme heille oman pienen kodin. Se maksaisi n. 3000 euroa. Kuitenkin talla kertaa voimme tallettaa Chaturan pankkitilille 380 euroa, jotka saimme lahjoituksina. Se on tosi iso raha taalla ja laitoimme ehdon, etta kuukausittain aiti voi nostaa vain tietyn summan. Nain raha riittaa 28 kuukauden ylimaaraisiin opiskelukuluihin, kuten englannin ja tietokoneen opiskelutunteihin. Lisaksi veimme hanelle uuden Nokia kannykan lahjaksi, johon ostettiin simkortti ja puheaikaa. Arvatkaa vaan, oliko poika onnellinen? Kylla naama loisti ilosta. Mietimme viela ompelukoneen ostoa Deepanille, koska silloin han voisi ompelutoilla hankkia vahan rahaa.

10 tunnin hikinen paiva. Kylla oli ihanaa tulla kotiin. Kuinkahan monta litraa mahtoi hikea valua? Aika monta varmasti, kun ei vessaa tarvinnut etsiskella koko paivana. Vaatteet pyykkiin ja suihkuun. Hieno paiva kaikenkaikkiaan! Teimme muutamia ihmisia onnelliseksi ainakin hetkellisesti. Viela hannanhuippuna sai heikkonakoinen lipuntarkastaja asemalla uudet silmalasit.

Arkisia huushollitoita alkaa jo kaipailemaan ja siksi olemme aika usein itse kokkailleet ruokaa. Pertilla on kaytossa vanha polkupyora, joka enemman muistuttaa munamankelia. Silla han polkee Miskan vanha kypara paassa aamulla torille ostamaan tuoreita vihanneksia ja kalaa tms. Raaka-aineet taalla ovat erinomaisia ja onkin nyt todettu, etta kylla kotiruoka sittenkin voittaa ravintolasapuskat. Yhden aterian hinta itsevalmistettuna on vain n. 2-3 euroa kahdelta.

Arvatkaa vaan, vaihtaisimmeko tata lomaa mihinkaan 5 tahden luxuslomaan! Ei ikina. Nailla muistoilla elaa taas arkea Miekkoniemella.

Olemme luopuneet siita suunnitellusta pitkasta junamatkasta. Se olisi turhan raskas meidan ikaisille. Lahdemme kylla ensi maanantaina muutaman paivan matkalle sisamaahan vuoristoon, mutta osan matkaa teemme ilmastoidulla bussilla (ei kamikaze).

Kaikille ystaville sinne kotimaahan toivotamme mukavaa viikonloppua ja talven jatkoa!

Parhain terveisin K&P

Taalla taas Sri Lanka

Lasten juhlat.

Ennenkuin voin niista kertoa, pitaa vahan antaa taustatietoja. Sri Lankassa on suomalaisilla Lion klubilaisilla n. 950 kummilasta. Heista liki 100 asuu Hikkaduwan liepeilla. Kuukausimaksu kummilta on 10e. Kun lapsi menee yla-asteelle maksu nousee 18 euroon ja yliopisto-opiskelijalle se on n.36e kuukaudessa. Kummilapseksi hyvaksytaan koko-orpo tai puoliorpo. Tuon rahan turvin lasta tuetaan niin kauan, kunnes han pystyy itse leipansa ansaitsemaan.

Kummiksi rupeaminen on useiden vuosien projekti. Lasta ei voi ottaa kuin "kesakissaa". Taytyy sitoutua kummiuteen. Kuitenkin joskus kay niin, etta kummi kuolee tai ei pystykaan maksamaan kuukausimaksua. Silloin lapsi jaisi tyhjan paalle, ellei muut kummit tulisi apuun. Kummeista n. 60-80 kay vuosittain katsomassa "lapsiaan"ja tarkistamassa, etta perheella on kaikki hyvin.

Me emme kuulu Lioneihin, vaan meilla on ihan oma pieni projekti, jossa P:n rotaryveljet ja K:n hyvat ystavat ovat olleet apuna. Kaikille heille kiitokset!

Joka vuosi kummilapset jarjestavat kummeilleen suuret juhlat. Ohjelmia sinne he harjoittelevat koko vuoden. Tana aamuna me ujuttauduimme ihan mielenkiinnosta juhliin mukaan.

Ensin jokainen vieras kukitettiin ja halattiin. Suomen pienoisliput heiluivat ja maiden kansallislaulut raikuivat. Lapset laittoivat kaiken osaamisensa peliin ja ohjelma oli taidolla rakennettu. Kesti kokonaista 3 tuntia. Valilla meille tarjoiltiin erilaisia kakkuja ja limonaadia virvokkeiksi.

Olimme saaneet ohjeen, etta koko ajan olisi hyva hymyilla mielellaan suu korvissa. Siita lapset tietaisivat, etta esitykset miellyttavat vieraita. Mekin otimme kestohymyn naamalle jo talon ulkopuolella ja pidimme ne sisukkaasti koko 3 t ajan mutta ah... miten olikaan sen jalkeen rentouttavaa antaa taas suupielet valahtaa meille suomalaisille niin tuttuun asentoon.

Aallot:

Meressa normaali uiminen on melko mahdotonta isojen aaltojen takia. Vesi on aina 28 asteista ja hyvin suolaista, joten mistaan virkistaytymisesta ei voi puhua. Pitaa myos osata ottaa isot aallot oikein vastaan. Vesi tyrskyaa ja antaa laskeille kyytia. Suuren aallon purkautumiseen joutuminen tuntuu iholla melkein kuin moukariniskulta. Aalto pyorittaa muutaman kerran ympari, vie pohjaan ja kierittelee viela pohjahiekassa. Silmissa on suolavetta ja suussa hiekkaa. Jos oikein huono tuuri on kaynyt, niin on aalto vienyt osan uima-asustakin. Se on katastrofi, koska tassa maassa ei saa esiintya ylaosattomissa. Silloin pitaisi lillua rantavedessa kaulaa myoten pimeaan saakka.

Seurasin salaa, kun P yritti tasta oman talon kohdalta uimaan. Oli siina hauskaa katsella ja todeta, ettei tama Saukko ainakaan kovin vesielain ole. Eipa paassyt alkua pitemmalle! Tuli jatkuvasti suuria tyrskyja ja valkoisen vaahdon seasta erottui vain takapuoli seka valkoiset jalkapohjat. Ukko pyllahti kerta toisensa jalkeen takaisin rantahiekalle.

 Myos petolliset merivirrat voivat olla vaarallisia. On kaynyt niinkin, etta peloton uimari on ajautunut viikkojen kuluttua Gallen satama-altaaseen. Kylla me viihdymme turvallisesti vain aatobongarina ja uimme vahan matkan paassa olevassa laguunissa.

Lampimin terveisin K&P

Tassa yhdessa kuvassa on ystavapariskunta, jolla on 11 kummilasta taalla. Se on jo melkoinen possakka!

Aaya-bowan kaikille.

Tanaaamuna lahdimme junalla Gallen kaupunkiin. Sinne, missa v.-84 menimme kihloihin.

Se on myos sama paikka, josta levisivat kansainvalisten uutistoimistojen kautta ne dramaattiset kuvat maailmalle tsunamin aikaan. Paljon Gallesta tuhoutui, vaikka linnoituksen muurit suojasivatkin jonkin verran vanhaa kaupunkia. Pahin tuho tuli bussiasemalle. Kymmenet linja-autot uppoamassa ja epatoivoiset ihmiset autojen katolla. Satoja ihmisia jai loukkoon asematunneliin ja hukkui.

Galle on nakemisen arvoinen kaupunki, jossa on vanha portugalilainen linnake. Se on myos suosittu maailmanymparipurjehtijoiden ankkuripaikka (lieko Harkimokin taalla ankkuroinut...). Paratiisi myos kriketinpelaajille.

Kaupungilla kiertelyn jalkeen soimme erittain siistissa pikaruokalassa. Erilaisia pasteijoita ja 2 cocacolaa. Yht. 1,20e.

Koska tassa maassa matkustaa paivittain muistaaksen yli miljoona ihmista junalla niin luonnollisesti junat ovat myos todella taynna. Suuremmilla asemilla on ns. junaanheittajia. Saavat jonkun summan rahaa turistilta ja hyppaavat ennen asemaa liikkuvaan junaan juuri ennen asemalle tuloa ja varaavat istumapaikat. Se kuulkaa toimii usenmiten, ellei sitten kaveri haippase rahojen kanssa ja luvassa onkin maksettu seisomapaikka.

Junassa tapasimme reppureita mm. Australiasta, Uudesta-Seelannista, Itavallasta jne...Ja Perttihan iskee tunnettuna juttumiehena tarinaa kaikkien kanssa!

Suomalaisia emme ole julkisissa kulkuvalineissa tavanneet. Ehka meikalaiset matkustavat ilmastoiduilla taxeilla omissa ryhmissaa. On tosi kiva, ettei ole sidoksissa kehenkaan! Usein meidan kansallisuudeksi veikkaillaan venaja, minka tietysti kiireesti oikaisemme.

Paivarutiiniksi on muodostunut n. 5-6 km aamulenkki rannalla. Eilen naimme siella toisen sauvakavelijan. Se ensimainen oli viime talvena Kati. Silloin loppui lyhyeen vahan kiusallisen huomion takia - ei ehka kovinkaan esteettinen naky yli 60v mummo uima-asussa sauvojen kanssa-.

No tata eilista naista oli pakko jututtaa. Kertoi olevansa saksalainen ja myos saavansa sellaisia katseita, etta onko invalidi. Me tietysti kehumaan, etta tama sauvakavely on suomalainen keksinto ja todella paljon meidan maassa sita harrastetaan.

Kaupustelijoista ei ole rannalla haittaa, toisin kuin Intiassa, missa ne tulevat parvessa suorastaan "iholle". Taalla niita on vain kaksi. Pieni musta ukkeli, joka on 25v !!! kantanut raskasta korentoa olkapaillaan edestakaisin koko paivan 4 km:n matkaa rannalla. Kookoshedelmia korennon kummassakin paassa on niin monta, etta kumaraan on mies mennyt. Miehella on ikaa 60 v. mutta raskas elannon hankkiminen on jattanyt jalkensa.

Se toinen kauppias on mummo, joka kantaa 2 suurta sakillista vaatteita. Han huutelee aina, etta madam, kaunis silkki!

Viela emme ole pystyneet jarjestamaan tapaamista kummipoikamme Chaturan kanssa. Tarvitsemme siihen tulkkia, koska tarkoitus on avata pojalle pankkitili. Tulkki on kuitenkin niin kiireinen, etta asia jarjestyy vasta ensi viikolla. Perhe tietysti jo odottaa kovasti meita.

Lampimat terveiset kaikille!