Tiistaina illansuussa!

Kun aamulla heräsin, oli yön aikana vahvistunut tämän päivän ohjelma. Ei kun ensimäisenä kodinkoneliikkeeseen jääkaapin ostoon. Tuktuk Daniel tuli 9.30 ja toimi meillä erinomaisena oppaana. Toisesta liikkeestä löytyi jääkaappi Villa Otteriin.
Kaupanteko sinällään ei ollut mitään nappikauppaa. Siinä meni kaikkinensa useampi tunti ja alkoi siinä jo suuta kuivamaan. Helpommin ja samalla hinnalla olisi kaupat tehnyt Savonlinnan Carlsonilta. Kuljetuskustannukset olisivat ehkä olleet liian suuret. Nyt kaappi lähti määränpäähän liikkeen Piacciolla samaan hintaan.

Seuraavaksi ostamaan vedenkeitintä. Sen hankimme ylimääräisenä bonuksena.
Sanottakoon vielä, että jääkaappi meni heille täydellisenä yllätyksenä ja aiheutti taatusti suuren ilon ja eritoten helpotuksen ruuan säilytyksen suhteen.
Nämä ostokset maksoimme omasta matkakassastamme. Chaturan opiskelurahastoon emme ole missään vaiheessa koskeneet.

Chaturalla tuntuu olevan selvät suunnitelmat eikä meillä ole niihin mitään sanomista. Pian 20 vuotias kaveri kyllä jo itse päättää elämänsä suunnan.

Nyt on järjestettävä hänen suomenvierailunsa ensi kesälle. Hän on siitä kovasti innoissaan.

Deepani olisi halunnut käyttää osan Chaturan rahoista talon eteen rakennettavaan porttiin.
Sen me kuitenkin tyrmäsimme alkuunsa ja kehoitimme unohtamaan portin toistaiseksi.

Chaturalla on nyt opiskelutilillään 150.000 rupiaa. Se on melkomoinen summa tässä maassa ja emme yhtään epäile, etteikö sitä käytettäisi meidän toiveiden mukaisesti. Tililtä nostorajoitteen poistimme nyt myös.

Täällä siis kaikki hyvin. Lähdemme taas kotimatkalle keventynein rahapussein, mutta niin kovin tyytyväisellä mielellä.
Nämä loput 10 päivää kruunasi ehdottomasti tämän koko matkan. Enkä taaskaan uskalla sanoa "tämä oli ehdottomasti viimeinen kerta". Niitä "viimeisiä kertoja" on ollut jo niin monta!!!

Niille kahdelle "lähipiiriläiselle", jotka ovat sanoneet, että teemme itsemme naurunalaiseksi 
näillä avustushommilla, haluaisin sanoa, että tehkääpä itse perässä. Ostakaa vaikka riisisäkki köyhälle perheelle. Ette uskoisi kuinka hyvän mielen siitä saa lahjoittaja. Hyvä antaa vähästäänkin, mutta paha ei paljostaankaan!

Niin suuri joukko ihmisiä, ystäviä, tuttavia, sukulaisia auttoi ja tuki meitä Villa Otterin rakennusvaiheessa. Siitä olemme aina kiitollisia.
Tämä koko juttu on ollut Pertin ja minun elämän suurin asia ja se, miten paljon se on tuonut myönteistä elämäämme, sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Blogi ei vielä lopu tähän mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin. Lähdemme rannalle viettämään viimeisiä lomapäiviä ja vielä tulee Deepani ja Chatura käymään. Pertti antaa polkupyöränsä Villa Otteriin. 

Terveisin  Kati ja Pertti

Ayobowan taas täältä Hymyjen saarelta. Ei ole vielä hymy hyytynyt, vaikka joskus tiukemmalla onkin.

Muutimme siis Hikkaduwasta tänne Beruwelaan viikko sitten. Tuntui, että täältä käsin saamme helpommin hoideltua tietyt tärkeät asiat. Sitäpaitsi täältähän kaikki alkoikin 30 vuotta sitten.

Joskus sokeakin kana voi jyvän löytää ja niin kävi meille, kun Kati bongasi netistä paikallisen jalokiviyrityksen liiketuttaville rakentaman edustusvillan. 

Pieni yksityinen "mainoskirje" itsestämme omistajalle ja hän toivotti meidät tervetulleeksi taloonsa. 

Saimme mukaamme ystävämme Ullan, joka asui yläkerrassa 5 päivää. 

Ulla lähti kotimatkalle lauantaina ja nyt ihmetellään tätä luxusta kahdestaan. Tässä on muutamia päiviä mennyt uima-altaassa lillutellen ja  upealla Beruwelan piitsillä kävellessä.

Ensimmäisenä aamuna rannalle mennessämme tunnistimme jo kaukaa Deepanin äidin Nandan vanhalta tutulta myyntipaikaltaan.
Kun hän huomasi ja tunnisti meidät, lähti pitkä musta nainen nopeasti hiekka pöllyten meitä kohti. Vanha olkihattureuhka lensi hietikolle. Siinä ihan kyyneeleet tuli jälleennäkemisen ilosta.
Kyllä nämä ihmiset tunteensa näyttävät meitä kohtaan. Koskaan he eivät ole meiltä mitään pyytäneet, vaan omasta halustamme olemme halunneet auttaa.

Se, että olen voinut 3 vuoteen taas nauttia myös näistä upeista hiekkarannoista, siitä kiitos kuuluu Savonlinnan sairaalan neurologi Lohikoskelle. Häneltä sain pari päivää ennen matkaa botuliinipistokset, joilla olen pärjäillyt melko hyvin.

Tänään oli työteliäs ja tärkeä päivä.
Olimme sopineet Deepanin ja Chaturan kanssa tapaamisen pankin luona. Asiana oli tilin lopetus ja uuden tilin avaaminen Beruwelassa, lähempänä heidän kotiaan.
Olimme myös sopineet Mikkelissä asuvan, täällä lomailevan, Thanujan kanssa tulkkina olosta tänä päivänä. Minulla oli paljon asioita kysyttävänä Deepanilta.

Tiesimme entuudestaan, että pankissa kuluu aikaa. Nyt meni vain kaksi tuntia asioiden hoitamisessa.

Sen jälkeen matkasimme Villa Otteriin, 10 km, jossa meitä varten oli valmistettu runsas sri lankalainen lounas. 
Kävin keittiössä, jossa kysyin, missä te säilytätte ruokia, kun teillä ei ole jääkaappia. (tänään + 36 astetta). Vastaus oli: keittiön lattialla ja kun ne pilaantuvat ne heitetään pois.
Kuinka paljon meneekään ruokaa hukkaan köyhältä perheeltä?
Tulimme siihen tulokseen, että loppumatkakassa käytetään jääkaapin ostoon perheelle, koska näissä lämpötiloissa jääkaappi on tärkeysjärjestyksessä ykkönen.

Ostimme heille viimeksi käydessämme 2 X 25kg hyvää riisiä. Se kuulema riittää heille 2 kuukautta.
Jos ei ole muuta särvintä, niin riisiä runsaasti aamulla, vielä runsaammin päivällä ja illalla satsataan kunnolla. 

Muutamia kuvia tältä päivältä

                             

                     Talonvahti Mr. Silverin perhettä

                                        Pankissa. Odottavan aika on pitkä .

    

                             Pankkijonossa

                

                     

                               

                          Lounaalla Villa Otterissa

                                Chaturan isoisä

                          Kati saa kyytiä Tuktukilla

                            

                                   Suku laajenee joka vuosi

Kuvia Beruwelasta ja Aluthgamasta

                                  Villa 61 Beruwelassa

                                                  Koululaisia Aluthgamassa

                                                          Riisiä Chaturan kotiin                                  

                               Kati ihastelee orkideoita omassa pihapiirissä

                                                       Saukko elementissään

                                     Pihan kukkaloistoa

                                                           Talonmies Silver

                                                               Ruokakaupassa

                                                     Kati vihannesostoksilla

                                                            Kukkaloistoa

                                        Moragalla Beach

Nanda, Deepanin äiti

Kotikujalta

Batiikin tekijä

Tekstiä tulee myöhemmin.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Muutamia kuvia

                   
                                   Kotipuutarhan antimia

                        Leivoskaupassa ( 100 LRS=57 senttiä)

                                       Vihannestorilla

                                         Hedelmätorilla

                                   Vihanneskauppiaamme

                                            Meren antimia       

                                                Sealfish

                                                Hain suu

                                           Taskurapu

   Näiltä toreilta käymme tekemässä ruokaostoksiamme päivittäin. Tuoreus on taattu.

Viikon tapahtumia

Käynti Gallessa...

...joka oli päättyä huonosti, ennenkuin ehti alkua pidemmälle.
Tämä minun matkakumppani antautuu tahtomattaan joskus vaaratilanteisiin.
Blogia seuranneet muistavat sen tapauksen, kun Saukko joutui merivirran ohjailtavaksi. Onneksi oli se japanilainen surffari, joka kuuli avunhuudon.

Nyt ei oltu merellä, vaan kiinteällä maalla, bussipysäkillä odottelemassa Galleen menevää bussia.
Täpötäysiä linja-autoja ajoi ohi.  Kunnes yksi sellainen pysähtyi. Yleensä minä nousen aina ensin bussiin, mutta tälläkertaa se oli Pertti, joka tunki sisälle ja raivasi minulle tilaa. 
Samassa bussi jo kaasutti täysillä matkaan!!!

 Jäin pysäkille! Ehdin huutamaan, että odota minua Gallessa ja bussi meni menojaan. Samassa näin tyrmistyneenä, kuinka Saukko ponkaisi bussin ovesta ulos. Sätki vimmatusti hetken ilmassa, tömähti asfalttiin ja auton imussa joutui ottamaan raivokkaan spurtin kestääkseen tolpillaan (melkein juoksi ohi bussista, kunnes sai jarrut päälle).

Siinä pysäkillä sitten molemmat hetken toinnuimme säikäyksestä. 
Oli melkoisen uhkarohkeaa yli 70-kymppisen hypätä kiihdyttävän auton kyydistä. Olisi yhtähyvin voinut tulla ambulanssikyyti Galleen (lähin sairaala).
Olin ihan kauhistunut mutta hän sanoi, ettei ajatellut muuta, kuin ''en voi JÄTTÄÄ Katia"! 

Kun tarkemmin myöhemmin ajattelin asiaa niin sehän oli melkoinen rakkaudenosoitus!!!
Ensimmäisenä maahan osunut jalka sai voimakkaan tärähdyksen takia jonkinlaisen sisäisen veren purkauksen. Osa säärtä ja pohjetta on nyt yhtä suurta mustelmaa. Vastaisen varalle meillä on nyt tarkat ohjeistukset.

Myös paluumatkalle riitti jännitystä, kun kaksi bussia alkoi hippasille.Toisessa bussissa istuimme me ja koko ajan jännitimme, koska rytisee. Täytyy jälleen kerran ihmetellä näiden kuljettajien uskomatonta reaktiokykyä.


Eilen illalla olimme vieraana hyvän ystävämme Sampathin luona. 
Hänestäkin on kerrottu blogissa joskus. Heille oli syntynyt toinen lapsi 6 kk. sitten. Pieni poika-vauva. 
Lapsi syntyi hyvin sairaana. Sokea, kuuro, vailla tuntoaistia ja reikä sydämessä. 
Niin sydäntäsärkevän suloinen, että oli vaikea kyyneleitä pidätellä. Tätä perhettä haluamme jotenkin auttaa. 

Annoimme nyt Sampathin vaimolle uuden matkapuhelimen ja ostimme 10 kilon säkin hyvää riisiä. Kyllä omat tarpeet jäävät sivuun, kun näkee itselle läheisten ystävien ahdinkoa.


OK! Tänään aamupäivällä tulivat sitten Beruwelasta Deepani ja Chatura meille kylään. Päivä oli erityisen mukava, kun saatiin olla yhdessä ilman häliseviä sukulaisia. 
Oltiin ensin täällä meillä parisen tuntia ja sitten lounaalla eräässä rantaravintolassa. Jutustelu sujui hyvin. 

Ei vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä. Kerta kerralta saamme tietää heidän elämästään enemmän, kun kielitaitoa karttuu. Sekä äiti, että poika ovat hyvin vapautuneen oloisia ja usein muistellaan 30 vuoden takaisia tapahtumia.
Annoimme Chaturalle rahaa passin hankkimista varten ja pyysimme heti ensi viikolla laittamaan asian vireille.



Viihdymme täällä viidakossa. Yöt ovat hiljaisia. Kaikki äänet lähes vaikenevat. Aamulla viidakko herää vähän ennen kuutta ja alkaa moniääninen lintujen konsertti kuulua. 
Aamuyöllä temppelistä kuuluviin kailotuksiin on jo tottunut. Pari tuntia myöhemmin sitten nuo isot apinan rötkäleet lähipuissa mölisevät.
Aamu on ihanan raikas, kunnes keskipäivän paahteinen aurinko lamaannuttaa muutamaksi tunniksi vireyden ja toimintakyvyn.


Tässä on muutamia kuvia ilman tekstiä!
Nyt on ilta ja eka kertaa sataa vettä täällä oloaikana.



Terveiset Kati ja Pertti