Taalla taas Sri Lanka

Lasten juhlat.

Ennenkuin voin niista kertoa, pitaa vahan antaa taustatietoja. Sri Lankassa on suomalaisilla Lion klubilaisilla n. 950 kummilasta. Heista liki 100 asuu Hikkaduwan liepeilla. Kuukausimaksu kummilta on 10e. Kun lapsi menee yla-asteelle maksu nousee 18 euroon ja yliopisto-opiskelijalle se on n.36e kuukaudessa. Kummilapseksi hyvaksytaan koko-orpo tai puoliorpo. Tuon rahan turvin lasta tuetaan niin kauan, kunnes han pystyy itse leipansa ansaitsemaan.

Kummiksi rupeaminen on useiden vuosien projekti. Lasta ei voi ottaa kuin "kesakissaa". Taytyy sitoutua kummiuteen. Kuitenkin joskus kay niin, etta kummi kuolee tai ei pystykaan maksamaan kuukausimaksua. Silloin lapsi jaisi tyhjan paalle, ellei muut kummit tulisi apuun. Kummeista n. 60-80 kay vuosittain katsomassa "lapsiaan"ja tarkistamassa, etta perheella on kaikki hyvin.

Me emme kuulu Lioneihin, vaan meilla on ihan oma pieni projekti, jossa P:n rotaryveljet ja K:n hyvat ystavat ovat olleet apuna. Kaikille heille kiitokset!

Joka vuosi kummilapset jarjestavat kummeilleen suuret juhlat. Ohjelmia sinne he harjoittelevat koko vuoden. Tana aamuna me ujuttauduimme ihan mielenkiinnosta juhliin mukaan.

Ensin jokainen vieras kukitettiin ja halattiin. Suomen pienoisliput heiluivat ja maiden kansallislaulut raikuivat. Lapset laittoivat kaiken osaamisensa peliin ja ohjelma oli taidolla rakennettu. Kesti kokonaista 3 tuntia. Valilla meille tarjoiltiin erilaisia kakkuja ja limonaadia virvokkeiksi.

Olimme saaneet ohjeen, etta koko ajan olisi hyva hymyilla mielellaan suu korvissa. Siita lapset tietaisivat, etta esitykset miellyttavat vieraita. Mekin otimme kestohymyn naamalle jo talon ulkopuolella ja pidimme ne sisukkaasti koko 3 t ajan mutta ah... miten olikaan sen jalkeen rentouttavaa antaa taas suupielet valahtaa meille suomalaisille niin tuttuun asentoon.

Aallot:

Meressa normaali uiminen on melko mahdotonta isojen aaltojen takia. Vesi on aina 28 asteista ja hyvin suolaista, joten mistaan virkistaytymisesta ei voi puhua. Pitaa myos osata ottaa isot aallot oikein vastaan. Vesi tyrskyaa ja antaa laskeille kyytia. Suuren aallon purkautumiseen joutuminen tuntuu iholla melkein kuin moukariniskulta. Aalto pyorittaa muutaman kerran ympari, vie pohjaan ja kierittelee viela pohjahiekassa. Silmissa on suolavetta ja suussa hiekkaa. Jos oikein huono tuuri on kaynyt, niin on aalto vienyt osan uima-asustakin. Se on katastrofi, koska tassa maassa ei saa esiintya ylaosattomissa. Silloin pitaisi lillua rantavedessa kaulaa myoten pimeaan saakka.

Seurasin salaa, kun P yritti tasta oman talon kohdalta uimaan. Oli siina hauskaa katsella ja todeta, ettei tama Saukko ainakaan kovin vesielain ole. Eipa paassyt alkua pitemmalle! Tuli jatkuvasti suuria tyrskyja ja valkoisen vaahdon seasta erottui vain takapuoli seka valkoiset jalkapohjat. Ukko pyllahti kerta toisensa jalkeen takaisin rantahiekalle.

 Myos petolliset merivirrat voivat olla vaarallisia. On kaynyt niinkin, etta peloton uimari on ajautunut viikkojen kuluttua Gallen satama-altaaseen. Kylla me viihdymme turvallisesti vain aatobongarina ja uimme vahan matkan paassa olevassa laguunissa.

Lampimin terveisin K&P

Tassa yhdessa kuvassa on ystavapariskunta, jolla on 11 kummilasta taalla. Se on jo melkoinen possakka!

Aaya-bowan kaikille.

Tanaaamuna lahdimme junalla Gallen kaupunkiin. Sinne, missa v.-84 menimme kihloihin.

Se on myos sama paikka, josta levisivat kansainvalisten uutistoimistojen kautta ne dramaattiset kuvat maailmalle tsunamin aikaan. Paljon Gallesta tuhoutui, vaikka linnoituksen muurit suojasivatkin jonkin verran vanhaa kaupunkia. Pahin tuho tuli bussiasemalle. Kymmenet linja-autot uppoamassa ja epatoivoiset ihmiset autojen katolla. Satoja ihmisia jai loukkoon asematunneliin ja hukkui.

Galle on nakemisen arvoinen kaupunki, jossa on vanha portugalilainen linnake. Se on myos suosittu maailmanymparipurjehtijoiden ankkuripaikka (lieko Harkimokin taalla ankkuroinut...). Paratiisi myos kriketinpelaajille.

Kaupungilla kiertelyn jalkeen soimme erittain siistissa pikaruokalassa. Erilaisia pasteijoita ja 2 cocacolaa. Yht. 1,20e.

Koska tassa maassa matkustaa paivittain muistaaksen yli miljoona ihmista junalla niin luonnollisesti junat ovat myos todella taynna. Suuremmilla asemilla on ns. junaanheittajia. Saavat jonkun summan rahaa turistilta ja hyppaavat ennen asemaa liikkuvaan junaan juuri ennen asemalle tuloa ja varaavat istumapaikat. Se kuulkaa toimii usenmiten, ellei sitten kaveri haippase rahojen kanssa ja luvassa onkin maksettu seisomapaikka.

Junassa tapasimme reppureita mm. Australiasta, Uudesta-Seelannista, Itavallasta jne...Ja Perttihan iskee tunnettuna juttumiehena tarinaa kaikkien kanssa!

Suomalaisia emme ole julkisissa kulkuvalineissa tavanneet. Ehka meikalaiset matkustavat ilmastoiduilla taxeilla omissa ryhmissaa. On tosi kiva, ettei ole sidoksissa kehenkaan! Usein meidan kansallisuudeksi veikkaillaan venaja, minka tietysti kiireesti oikaisemme.

Paivarutiiniksi on muodostunut n. 5-6 km aamulenkki rannalla. Eilen naimme siella toisen sauvakavelijan. Se ensimainen oli viime talvena Kati. Silloin loppui lyhyeen vahan kiusallisen huomion takia - ei ehka kovinkaan esteettinen naky yli 60v mummo uima-asussa sauvojen kanssa-.

No tata eilista naista oli pakko jututtaa. Kertoi olevansa saksalainen ja myos saavansa sellaisia katseita, etta onko invalidi. Me tietysti kehumaan, etta tama sauvakavely on suomalainen keksinto ja todella paljon meidan maassa sita harrastetaan.

Kaupustelijoista ei ole rannalla haittaa, toisin kuin Intiassa, missa ne tulevat parvessa suorastaan "iholle". Taalla niita on vain kaksi. Pieni musta ukkeli, joka on 25v !!! kantanut raskasta korentoa olkapaillaan edestakaisin koko paivan 4 km:n matkaa rannalla. Kookoshedelmia korennon kummassakin paassa on niin monta, etta kumaraan on mies mennyt. Miehella on ikaa 60 v. mutta raskas elannon hankkiminen on jattanyt jalkensa.

Se toinen kauppias on mummo, joka kantaa 2 suurta sakillista vaatteita. Han huutelee aina, etta madam, kaunis silkki!

Viela emme ole pystyneet jarjestamaan tapaamista kummipoikamme Chaturan kanssa. Tarvitsemme siihen tulkkia, koska tarkoitus on avata pojalle pankkitili. Tulkki on kuitenkin niin kiireinen, etta asia jarjestyy vasta ensi viikolla. Perhe tietysti jo odottaa kovasti meita.

Lampimat terveiset kaikille!

Onneksi vain kirjoitusripulia, eika turistiri...

Kerronpa vahan tasta asuinpaikastamme. Talon rakennutti syksylla 2006 suomalainen nainen. 

Hanta emme ole koskaan tavanneet, vaan vuokraus hoitui paikallisten kanavien kautta. Tontin omistaa sri lankalainen Mali ja Indu ja heilla on oma talo samalla tontilla. Tonttia ymparoi 1,5 m korkea verkkoaita. 3 porttia ovat aina yoaikaan lukittuina, joten tunnemme olomme tosi turvallisiksi.

 Pihalla vartioi lisaksi omassa hakissaan Sandy koira, joka aloittaa vimmatun haukkumisen, jos joku vieras astuu portista. Indu siivoaa ja vaihtaa liinavaatteet 2 kertaa viikossa. Talon 2 huonetta on suomalaisen suunnittelemat. 

Huoneen sisalla on erittain ovelasti piilotettu salalokero jossa voimme turvallisesti sailyttaa matkakassan, passit ja lentoliput. Sanky on vahan erikoinen mitoiltaan. Leveytta 2,30 ja pituus 2,10 ja kumppani onkin joskus hakusissa. Yoksi sangyn ylle levitetaan suuri moskiittoverkko, peittoja ei ole. 

 Tana aamuna aamulenkilla osuimme juuri sopivasti nuotanvetoon. Saimme kalastajilta kaksi suurehkoa kalaa, jotka pyoriteltiin rantahiekassa, jotta sailyvat kotiin jaakaappiin. Hieno juttu! Paastaan kokkaamaan itse. Eilen illalla saimme kylapaikasta paljon salaatinlehtia ja muita vihanneksia. Ei kun potaatit kiehumaan ja kalaa paistamaan! Mutta voi sentaan, ei huushollissa ollutkaan paistolastaa eika uutta pannua sovi naarmuttaa. Onneksi on tama "tese-itse-mies". P muotoili kuivaneesta palmun lehden ruodosta lastan. Ihan tuli toimiva kapistus mutta voi pahus sentaan! Pannusta irtosi kahva.

 Vihreat salaatinlehdet osoittautuivat joksikin maustekasviksi, ehka Balsamicoa. Salaatti oli aika kitkeraa, mutta kala oli maukasta. Iltapalalle mennaan ehka Roti-ravintolaan. Rotilla taalla elaa monet pienen budjetin matkalaiset. Se on ohuen ohut vaaleasta taikinasta tehty iso lettu, jonka sisalle laitetaan melkein mita vain; kanaa, kalaa, kasviksia, juustoa, tulisia mausteita ja mita nyt kukakin haluaa. Lettu kaannellaan nyytiksi ja paistetaan. Yksi roti maksaa n.80 senttia ja silla pieni nalka lahtee. Lasse hei, tarkoitiko juuri naita roteja? Kiitos kommenteista ja kehuista!!! K&P

Ostoksilla

Hei taas kaikki, jotka viitsitte meidan juttuja lukea... Tama Hikkaduwa, jossa asumme ei ole kaupunki vaan asutuskeskus n. 4km pitka. Paljon kauppoja. ravintoloita ja sita kehuttua rantaa. Vaikka meilla on hyvin varustettu keittionurkkaus kodissamme -jopa keraaminen liesi-, niin astiasto on vajavainen. Puuttuu paistinpannu ja sita lahdimme tanaan ostamaan.

 Virhe oli lahtea keskipaivalla, koska aurinko nainkin lahella paivantasaajaa on silloin kuumimmillaan -lahes tainnuttava-. Ei loytynyt kalanpaistopannua tasta kylasta, joten paatimme lahtea isompaan naapurikaupunkiin. Pysakille syoksahti -kuin ohjus- pitkanmatkan kamikaze pikavuoro Matarasta Colomboon. Hyppasimme kyytiin ja tarrauduimme rystyset valkoisina istuimien selkanojiin kiinni. Oli tosiaan vaikeuksia pysya pystyssa seisovilla jaloilla. 

Matka eteni huimaa vauhtia, koska kuski yritti kuroa myohassa olevaa aikataulua kiinni. 1. akkipysahdys oli, kun rahastaja hyppasi tien varressa seisovan buddhan patsaan luo rukoilemaan turvallista matkaa. Ehka se sai pienen turvallisuuden tunteen aikaan! 2. pysahdys, kun kuljettajalla oli 10 minuutin ruokatauko. 

Matka jatkui ja banjot soi!!! Ja loytyihan se paistinpannukin mutta rasittava ostosreissu mokoman pannun takia n.3 tuntia kaikkiaan. Nyt ei kun vahtimaan rannalle, kun kalastajat saapuvat merelta maihin. Iltaelama: Sita taalla ei todella ole meidan ikaisille. Ainoa saannollinen ohjelmanumero on mieleisen ruokapaikan valinta. Taydella mahalla kiireesti kotiin. 

Iltaa jatketaan omalla terassilla aaltoja kuunnellen, lukien, ristikoita tayttaen ja kehtaako edes kertoa... Kimblea pelaten! Kuulostaa varmaan tosi ikavystyttavalta!?

 Pieni muotoinen humaanitaariapu on myos aloitettu kaytettyja lukulaseja jakamalla. KIITOS Ritu, Instru! Rautatieasemalla annoimme ensin yhdelle miehelle ja heti siina ymparilla pyori 6-7 heikkonakoista. Laseja soviteltiin ja mallattiin ja tunsimme itsemme ihan asiantunteviksi optikoiksi. Varmasti sana kiirii ja tarvitsevia ilmaantuu paljon. Meilla on kuitenkin vain 30 lasit. 

Toki taallakin on optikkoliikkeita. Ei tama nyt ihan takapajula ole. Koyhilla ihmisilla ei vain ole varaa hankkia silmalaseja. Vahan viela yleista tietoa tasta maasta. Siis onhan taalla paljon muutakin kuin merta, hiekkarantaa ja palmuja. Tahan pienelle saarelle mahtuu n.20 miljoonaa ihmista. 

Koillisen alangoilla on kuivaa ja karua, kun taas sadekausi on tehnyt lounaisosasta rehevan. Sisamaassa kohoavat vuoret ja pienet yksityiset maanviljelysalueet. Esim. kookospalmu-, kumipuu ja teeplantaasit. Samoin tuoksuvat mausteviljelmat. Sisamaassa on paljon historiallisia ja kulttuurisia nahtavyyksia, joista monet on nimetty maailmanperinnoksi. Nahtavaa kylla riittaa, jos vaan jaksaa reissata. Meilla on viela paljon nakematta..

. 

Huomenna meidat on kutsuttu paikalliseen perheeseen illalliselle. Kohteliasta ei ole kieltaytya, vaikka kutsuja satelee viikkojen aikana useita. Taytyy vaan tuplata maitohappobakteerikapselit ja toivoa parasta. Siella perheenaiti valmistaa ruokaa puoli paivaa. Yleensa sen ruuan tulisuuden tayden tehon huomaa vasta seuraavana aamuna vessassa. Kylla se polttelee seka mennessa etta tullessa!!! Mika, Tarja ja lapset! Monet ovat kyselleet, onko perhe myos mukana. t. K&P

Hei ja hellat tunteet taas!

 Millainen maa on Sri Lanka turistille? Miten tanne uskaltaa matkustaa, kun taalla soditaan? Kaukaa Suomesta katsottuna tulee vaikutelma, etta koko alueella on levotonta.

 Tosiasiassa se sotaisa alue on hyvin pieni koillisosassa maata. 

Nythan armeija on vallannut melkein kaikki tamilien tukikohdat. Voi olla varma, etta jossain viidakossa vahainen sissijoukko hautoo kostoa. Taalla olisi rauhannobelistille toita! 

Pertin paikalliseen puhelinliittymaan tuli parikin varvayskutsua armeijalta. Jopa palkkaa maksaisivat. Pertti kuitenkin on jo evp. ikansakin puolesta. 

Saa taalla on trooppisen kuumaa ja kosteaa. Kuitenkin lampotila pysyttelee siedettavassa +30-32 asteessa. Harvoin on enemman, joten kylla tahan valkonaama pian tottuu. Taalla ei ole massaturismia. Nyt on erityisen vahan turisteja, koska matkatoimistot eivat ole myyneet matkoja tsunamin jalkeen. Suurin osa on vanhoja Lankan kavijoita ja tulevat tanne omin nokkineen. Mm. alakerrassamme asuva 70 vuotias saksalaispariskunta on ollut taalla jo 33 kertaa. Nyt ovat 3kk. 

Rannat ovat upeat, kilometreittain hienoa avaraa hiekkarantaa. Siella voi kavella parikin kilometria niin, ettei ole yhtaan vastaantulijaa. Auringossa makailijoita ei ole juuri lainkaan. 

Me rakastamme tata rauhaa. Kokemuksia on muistakin kaukokohteista. 

Kasvillisuus on vihreaa ja rehevaa. Kaikki kasvaa melkein silmissa. Valttamatta tama ei ole kulinaristille hyva kohde.

 Ruoka on toki hyvaa ja ravintoloita paljon seka moneen makuun. Illallisen saa kahdelle n.10 eurolla juomineen. Se kertoo jotain hintatasosta. Muuten arvelemme, etta taalla voi olla hiukan esim. Thaimaata kalliimpaa. 

Liikennekulttuuri on suoraan sanoen takapuolesta! On vain 1 paatie Colombosta etelaan. Valtavan ruuhkainen. Ohitukset hurjia, niin etta silmat suljettava mutta "taallahan ei hipaisusta oteta". Valimatkat ovat lyhyita mutta ajallisesti tosi pitkia, siksi matkat ovat aika rasittavia. Kerran tulimme Colombosta 96km matkaa autolla 6 tuntia!!! 

Juna on nopeampi eika niin pelottava. Junassakin on kuitenkin yksi huoli: etta kestaako tama yleensa raiteilla. Kun 8-9 vaunua heittelehtii ja pomppii erisuuntiin niin huh, huh. 

Junassa ei passaa vessahata yllattaa. kun toiletin lattiassa on vain reika ja pitaisi pysytella kyykyssa reian kohdalla, pitaa jostain kiinni ja toimittaa asiansa. Se on mahdoton tehtava. 

No, totuuden nimessa on kerrottava, etta tuollasta on kolmannen luokan vaunussa jossa suurin osa paikallisista matkustaa.

 Onhan taalla hienojakin Intercity junia, joissa nakoalavaunut ja makuuosastot. Paikallisbussit ovat varsinaisia kamikaze-kuskeja. Musiikki pauhaa taysilla, vauhti on hirmuinen, kuski vaantaa rattia hikipaassa kuin mielenvikainen ja auto on tupaten taynna, etta osa roikkuu ovien ulkopuolella. 

Se kokemus maksaa 12 km:n matkalta 10 senttia, eika sita mielellaan koe, jos ei ole aivan pakko. 

Emme ikina esiinny nirppanokkaturisteina ja erikoispalveluja vaativina. Maassa maan tavalla! Sri Lankalaiset ihmiset ovat paaosin erittain ystavallisia ja avuliaita. Tama on kaikista koettelemuksista huolimatta hymyilevaa kansaa. Ilmankos tata kutsutaankin hymyjen saareksi! 

 Terveisin K&P

Moi kaikille taalta Intian valtameren pikkusaarelta. 

Vahan vaatii totuttelua tama blogin kirjoitus taalta kaukaa. Ollaan jo sen verran "vanhuksia", etta pitkasta matkasta toipuminen ottaa oman aikansa. 

Matka todella kesti Hesasta perille 27 tuntia. Suurimmat paineet koimme Hki-Vantaan lahtoselvityksessa. 

Laukuissa ylipainoa 26kg. Emme olleet valmiita maksamaan ylipainosta n.300e, joten pois olisi pitanyt jattaa kaikki lasten tuliaislelut. Onneksi virkailija ei reagoinut mitenkaan. Tosin Katin laukkuun oli kiinnitetty suuri punainen lappu, jossa luki: HEVY! 

Matkan vaikein osuus oli Delhin kansainvalisella kentalla 13,5 tunnin odotus. Tulimme sinne yolennon jalkeen varhain aamulla melkoisen vasyneina. Perilla virkailija ohjasi meidat odotustiloihin, jotka suoraan sanoen olivat ankeimmat koskaan nakemamme. Emme voineet kuvitella viettavamme niin pitkaa aikaa vanerin kovilla pystyselkaisilla tuoleilla. 

EI, kylla jostain taytyy loytya ainakin vahan pehmeampaa takapuolen alle! Lahdimme tutustumaan lentoasemaan tarkemmin ja 2. kerroksesta loytyikin 3 loungea. 1. oli todella ylellinen -valkoiset nahkasohvat jne. Pyrimme sinne, mutta kaunis nainen selitti, etta tanne paasee vain jollain "kultakortilla", siis ei millaan rahalla. 

Viereiseen pikkasen vaatimattomampaan loungeen paasya neuvottelimme 3 eri valkotakkisen miehen kanssa [oli siina P:n eglanninkieli koetuksella]. Kun sanoimme, etta viivymme taalla 13,5 tuntia, sanoivat he: ei kay, taalla ollaan vain 2-3 tuntia ja maksaa 30 taalaa hengelta. Meilla oli 2 20 euron setelia kadessa, kun paikalle tuli luultavasti hovimestari, joka heltyi viimein nahdessaan K:n vasyneen olemuksen. 

Meille kerrottiin, etta voimme vapaasti kayttaa samaan hintaan loungen ruoka- ja baaritarjoilua. Juomavalikoima olikin todella kattava. Hienoa, mahtavaa! Nythan meilla vasta juhlat alkaa!!!

No loppujen lopuksi se aika sitten kului vahan syoden, viela vahemman juoden, lueskellen, torkahdellen pehmealla sohvalla ja vahan valia kelloa tarkkaillen. 

Henkilokuntakin vaihtui valilla ja varmaan ajattelivat, etta asumaanko nuo valkonaamat tanne jaivat! No tulihan se ilta viimein pitkan paivan jalkeen ja paasimme viimeiselle 4 tunnin lennolle Colomboon. Se jo tuntui lyhyelta matkalta. Viela muutaman tunnin automatka ja vihdoinkin perilla kohteessa, johon olimme kovasti pyrkineet. 

Aamu jo koitti, mutta nahtyamme vuokraamamme pikkutalon, olimme ihan tapinoissa. Tamahan on enemman, kuin ikina osasimme odottaa! 

Kaunis sininen talo 25 askeleen paassa turkoosinvarisesta Intian valtameresta.Toinen kerros meidan kayttoon 35 nelion huone ja 15 terassi. Kaunis pieni puutarha. Kylla tassa varmasti viihtyy. Niin - malttaako tasta edes minnekaan matkoille lahtea! 

Kun nyt aamulla auringon noustessa kirjoitan taman tekstin raakakopiota, niin muistelen koulun maantiedon tuntia 51 vuotta sitten. 

Opettaja kertoi kaukaisesta Ceylonin saaresta, jossa teeta viljellaan. Pienen oppilaan paahan iskostui silloin unelma:"jossakin aavan meren tuolla puolen on satumaa. Oi jospa kerran sinne paasta vois". Se unelma on toteutunut nyt monta kertaa eika loppua nay. 

Aurinko nousee juuri ja merella on jo monia surffareita, jotka todella taidokkaasti ratsastavat suurilla aallonharjoilla. Vietamme nyt ihan lomaa aluksi ja sen jalkeen aletaan tehda matkoja sisamaahan. 

Sri Lanka vaikenee talla kertaa ja koska meilla ei ole lapparia, niin tekstia tulee harvakseltaan inspiraation mukaan. 

Kiitamme kaikkia ystavia mielenkiinnosta ja lahetamme lampimat terveiset ja kuumat tuulahdukset taalta kyyneleen muotoiselta hymyjen saarelta. 

 T. K&P

Talvikalastus alkoi Puruvedellä.

Meidän "jääkaapintyhjennysviikko" alkoi huonosti! Pertti sai talviverkoista kaverinsa kanssa talven ensimäisen kalansaaliin 18kg yht. Varsinainen peto oli 7,2kg ja 98cm kokoinen haukimamma. Rinnanympäryskin 47cm!!!
Vaikka saukko on kalansyöjä, niin kohtuus kaikessa...Onneksi meillä on kalasta tykkääviä naapureita!