CHATURA SUOMESSA

                                                                 Helsingin edustalla.

                                                

Silja Serenadella.

Juhannusaaton kuvia Riihisaaressa,

Parikkalan Patsaspuistossa riitti ihmeteltävää.

Vastan tekoa oppimassa,

Juhannuspäivänä.

Arkisia askareita, 

Saunan jälkeen makkaran grillausta.

Maailman suurimmassa puukirkossa.

Good feelings after sauna.

Tukholmassa,

Eron surua täynnä oleva katse vielä mamaan ja papaan ennen turvatarkastusta.

Chaturan Suomen vierailu

14.6.2014

CHATURAN MATKA SUOMEEN!

Kun noin 5 vuotta sitten aloimme tukemaan erityiseti Chaturan englanninkielen täydennyskursseja, asetimme hänelle "porkkanan".
"Kun opit riittävän englannin taidon, kustannamme sinut Suomeen vierailulle". Poika opiskeli ensin normaali koulunkäynnin ohessa läheisessä kaupungissa yksityistunneilla ja myöhemmin pääkaupungissa Colombossa, jonne matkaa kertyi edestakaisin nelisen tuntia. Se oli melko raskasta, kun vielä piti aktiivisesti harrastaa lentopalloa edustusjoukkueessa.

Nyt se uurastus on palkittu. Viime tammikuussa hankimme hänelle passin ja viisuminhakuprosessi lähti liikkeelle maaliskuussa meidän 
lähettämällä vierailukutsulla. Ei arvattu, miten hankalaksi homma koitui. 
Koska Sri Lankassa ei ole Suomen suurlähetystöä, niin Norjan lähetystö hoitaa nämä asiat.

Hakemuksen liitteeksi laitettiin lehtijuttuja, mm. 3 sivun Iltasanomien juttu kesäk. 2 pvä 2012, jossa kerrottiin meidän ja perheen tutustumisesta liki 30 vuotta sitten ja talonrakennushankkeesta. Lisäksi 30 vuoden ajalta joitain valokuvia. Kaikki nuo todisteeksi, että meillä on pitkä suhde tähän poikaan ja äitiinsä.
Vielä piti olla meidän avioliittotodistus ja varallisuustiedot. Meillä oli myös valelentolippu, koska täytyi olla todiste paluulennosta. Kun ei viisuminsaanti ollut varmaa, ei uskallettu ostaa yli 800 euroa maksavaa lentolippua.  Onneksi se valelippu ei paljastunut!

Alkoi odottaminen. Suunnitellun matkan piti alkaa kesäkuun alkupuolella. Vaan ei kuulu viisumia! 
Beruwelassa ja Savonlinnassa alettiin jo hermostua. Pertti alkoi pommittaa puhelinsoitoilla Intian Delhissä olevaa Suomen suurlähetystöä. 
Siellä suhtauduttiin puoltavasti asiaan ja luvattiin kiirehtiä, mutta vaati 5 soittokertaa Intiaan, sekä Chatu vietti 2 hikistä päivää Colombossa Norjan lähetystössä, jossa hänen passinsa ja hakemuksensa oli.
Maanantai-iltana 9.6. tuli vihdoin odotettu puhelinsoitto, että viisumi on myönnetty. Heti välittömästi tilasimme Turkish Airlinesilta lentoliput ja ohjasimme sen hänen sähköpostiinsa.
Paljon ei jäänyt matkavalmisteluille aikaa, sillä hän lähti matkalle jo keskiviikkona 11.6.

Istanbulin kautta oli meidän mielestä ensi kertaa ja yksin matkustavalle nuorukaiselle helpoin reitti.

Oli sovittu, että hän lähettää viestin, kun on selvittänyt koneen vaihdon Istanbulissa. Me lähdimme aamulla klo 7 ajamaan Helsinkiin ja odotimme viestiä, jota ei kuulunut. Tiesimme, että nyt on jotain myöhästymisiä tapahtunut.

Kun saapuvien taulu näytti, että Istanbulin kone on laskeutunut saimme vielä jännittää yli puoli tuntia, kunnes ovesta tuli meille tuttu poika valkoiset hampaat leveässä helpottuneessa hymyssä.

Lähdimme ajamaan kaatosateessa kohti Savonlinnaa eikä hän juuri jaksanut maisemia ihailla. Savonlinna- Helsinkihän on Mikkelin kautta ajettaessa pelkkää metsää ympärillä,

Mikkelissä tapasimme Thanujan, sri lankalaisen rouvan, joka tulkkasi meille monia tärkeitä asioita. Siinä myös selvisi, kuinka koviin tarkastuksiin ja kuulusteluihin Chatu joutui Colombossa lähtiessään sekä Istanbulin kentällä. Häneltä tivattiin uudestaan ja uudestaan mistä ja kuka on antanut viisumin. Silmät kuvattiin jollain laitteella. Onneksi hänellä oli meidän lähettämä kutsu mukana ja onneksi hän ei tiennyt tätä kaikkea matkaan lähtiessään. 

No loppu hyvin, kaikki hyvin. Koleassa säässä ajelimme loppumatkan kotiin. Hän oli nukkunut koko matkan aikana vain pari-kolme tuntia ja oli tietysti hyvin väsynyt. 
Olimme laittaneet hänelle piha-aittaan (jossa sähkölämmitys) nukkumapaikan, jossa mukava sänky, pöytä, pikku telkkari, komero ja kaappitilaa tavaroilleen. Huoneen voi pimentää, joten öiden valoisuus ei estä unen saamista. Ja ennekaikkea on oma rauha.

Laukkujen purkaminen jätettiin aamuun, jolloin meille selvisi, että iso matkalaukku sisälsi 10 isoa lahjapaperiin käärittyä pakettia. 
Nimenomaan olimme pyytäneet ettei lahjoja tulisi, mutta siinähän oli ihan nimellä merkityt paketit meille ja monille ystäville. Koko heidän lähipiiri oli osallistunut lahjojen tekoon ja hankintaan.

Omat neljän viikon tavarat olivat ahdettu pieneen lentolaukkuun. 
Koska säätila on näin kylmä, päätettiin ensimmäiseksi mennä ostamaan lämpimiä vaatteita hänelle. Siinä sitten tuli Anita ja Pekka hätiin. Heiltä saatiin lahjana iso määrä vaatetta, myös Rukan tuulenkestävä fleesi, johon hän mieltyi kovin.

Deepani asuu nyt Chatun matkan ajan veljensä perheessä ja sinne meillä on joka ilta 1-2 tunnin skypeyhteys. Chatura on niin kaukana, mutta kuitenkin heitä lähellä. Voi "mahotonta" sitä huutoa, naurua ja yhteen ääneen puheen pulputusta. He haluavat tietää kaikesta kaiken. Mitä ruokaa papa!!! tekee, mitä söit aamulla, mitä teet milläkin hetkellä? Kameraa on kiikutettu ympäri pihaa, ihasteltu minun pelargonioita ja pihan vihreyttä, järvinäköalaa, tutkittu Chatun nukkuma-aitta jne...

Eilen illalla oli ensimmäinen saunakokemus (siitä riittää taas tänään juttua!!) Pertti lämmitti puusaunan hyvin lempeäksi ensikertalaiselle vain alle 100 astetta!!!(vähän vitsiä). Hän tykkäsi saunasta. Ehkä se tuntui ihanalta, kun ulkona on niin viileää jatkuvasti 30 asteen lämmössä elävälle.

Tälle päivälle meillä oli kutsu Johanna Oraksen taidenäyttelyn avajaisiin Punkaharjulle. Johannakin on ollut omalta osaltaan auttamassa Chatun koulunkäyntiä.
Koska tilaisuus on suurelta osin ulkona ja sää niin viileä, jätimme sen väliin. Sitä paitsi kylmäsavustuksen on tänään hoitanut papan neuvojen mukaan Chatu. Hän on ollut hyvin otettu saamastaan luottamustehtävästä.  Huomenna kuitenkin piipahdamme naapurin Pinjan rippijuhlissa. 
Eilen illalla oli ruuan kanssa viiniä. Siitä Chatu tietenkin kieltäytyi. Kertoi, ettei ole KOSKAAN edes maistanut alkoholia eikä tupakkaa (20 vuotias !!!!!!) Siinäpä olisi mallia meidän nuorille!

Tiistaina lähdemme sitten Tukholman risteilylle Helsingistä. Silja Serenadin kuvia on jo netistä katsottu ja sehän on varmasti hänelle huikea kokemus. Uiva valtavan kokoinen hotelli!!!

Nyt menee näkö kirjoittajalta ja pakko lopettaa sekä toivottaa kaikille, jotka jaksoi tänne saakka lukea OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA!!!Ja lämpimämpää kesän jatkoa!

Terveiset meiltä kaikilta!

-kati-

j.k. myöhemmin laitan joitain kuvia tänne blogiin.

                                        
Heippa kaikille, jotka vielä olette jaksaneet näitä jutusteluja silmäillä.


Kotiinpaluun fiilikset ovat aina vähän ankeita, eikä ensimmäisenä tule mieleen blogin päättäminen.
Kuitenkin tässä on vielä muutamia kuvia loppupäivistä.
Kotimatkahan se on aina meille raskain. 

Siinä pitkän lentomatkan aikana kelaa mielessään moneen kertaan kuuden viikon aikaisia tapahtumia.
Nyt tämä viimeinen osa lomasta Beruwelassa oli kyllä tämän matkan täyttymys. Oli mahdollisuus viettää niin paljon aikaa perheen kanssa.


Kun olimme olleet kotona pari päivää, tuli puhelinsoitto Chaturalta, että ostamassamme jääkaapissa oli jotain mennyt kuljetuksessa rikki. Ihmettelimme, että mitä voimme täältä käsin tehdä asian hyväksi.
Sitten keksimme kirjoittaa Villa61 omistajalle, jonka talossa asuimme muutamia päiviä.
Hän auttoi meitä ja asia tuli kuntoon heti. Jääkaappi vaihtui toiseen pikavauhdilla. Näin se menee, kun vaikutusvaltainen henkilö tarttuu asiaan.


Toivon, että ensi kesäkuussa voin kertoa Chaturan Suomen vierailusta. Millainen kulttuurishokki se mahtaakaan olla
nuorelle miehelle, joka näkee muutakin, kuin Beruwelan viidakkoa. Mielenkiintoista tulee olemaan!!!




Kiitos kaikille mukana matkanneille ja aurinkoista kevättä toivotellen Kati ja Pertti

   30 vuoden mustavalkoinen ystävyys

Moragalla Beach

Kati ja Ulla meressä

Ystäväperhe, jonka pikkutyttö sai pahat palovammat

Lähtöä edeltävänä iltana. Uskaltaakohan syödä?

Korttipeliä keskellä kulkutietä

Lentokenttätaksia odotellessa

Näkemiin tyttöseni

Tiistaina illansuussa!

Kun aamulla heräsin, oli yön aikana vahvistunut tämän päivän ohjelma. Ei kun ensimäisenä kodinkoneliikkeeseen jääkaapin ostoon. Tuktuk Daniel tuli 9.30 ja toimi meillä erinomaisena oppaana. Toisesta liikkeestä löytyi jääkaappi Villa Otteriin.
Kaupanteko sinällään ei ollut mitään nappikauppaa. Siinä meni kaikkinensa useampi tunti ja alkoi siinä jo suuta kuivamaan. Helpommin ja samalla hinnalla olisi kaupat tehnyt Savonlinnan Carlsonilta. Kuljetuskustannukset olisivat ehkä olleet liian suuret. Nyt kaappi lähti määränpäähän liikkeen Piacciolla samaan hintaan.

Seuraavaksi ostamaan vedenkeitintä. Sen hankimme ylimääräisenä bonuksena.
Sanottakoon vielä, että jääkaappi meni heille täydellisenä yllätyksenä ja aiheutti taatusti suuren ilon ja eritoten helpotuksen ruuan säilytyksen suhteen.
Nämä ostokset maksoimme omasta matkakassastamme. Chaturan opiskelurahastoon emme ole missään vaiheessa koskeneet.

Chaturalla tuntuu olevan selvät suunnitelmat eikä meillä ole niihin mitään sanomista. Pian 20 vuotias kaveri kyllä jo itse päättää elämänsä suunnan.

Nyt on järjestettävä hänen suomenvierailunsa ensi kesälle. Hän on siitä kovasti innoissaan.

Deepani olisi halunnut käyttää osan Chaturan rahoista talon eteen rakennettavaan porttiin.
Sen me kuitenkin tyrmäsimme alkuunsa ja kehoitimme unohtamaan portin toistaiseksi.

Chaturalla on nyt opiskelutilillään 150.000 rupiaa. Se on melkomoinen summa tässä maassa ja emme yhtään epäile, etteikö sitä käytettäisi meidän toiveiden mukaisesti. Tililtä nostorajoitteen poistimme nyt myös.

Täällä siis kaikki hyvin. Lähdemme taas kotimatkalle keventynein rahapussein, mutta niin kovin tyytyväisellä mielellä.
Nämä loput 10 päivää kruunasi ehdottomasti tämän koko matkan. Enkä taaskaan uskalla sanoa "tämä oli ehdottomasti viimeinen kerta". Niitä "viimeisiä kertoja" on ollut jo niin monta!!!

Niille kahdelle "lähipiiriläiselle", jotka ovat sanoneet, että teemme itsemme naurunalaiseksi 
näillä avustushommilla, haluaisin sanoa, että tehkääpä itse perässä. Ostakaa vaikka riisisäkki köyhälle perheelle. Ette uskoisi kuinka hyvän mielen siitä saa lahjoittaja. Hyvä antaa vähästäänkin, mutta paha ei paljostaankaan!

Niin suuri joukko ihmisiä, ystäviä, tuttavia, sukulaisia auttoi ja tuki meitä Villa Otterin rakennusvaiheessa. Siitä olemme aina kiitollisia.
Tämä koko juttu on ollut Pertin ja minun elämän suurin asia ja se, miten paljon se on tuonut myönteistä elämäämme, sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Blogi ei vielä lopu tähän mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin. Lähdemme rannalle viettämään viimeisiä lomapäiviä ja vielä tulee Deepani ja Chatura käymään. Pertti antaa polkupyöränsä Villa Otteriin. 

Terveisin  Kati ja Pertti

Ayobowan taas täältä Hymyjen saarelta. Ei ole vielä hymy hyytynyt, vaikka joskus tiukemmalla onkin.

Muutimme siis Hikkaduwasta tänne Beruwelaan viikko sitten. Tuntui, että täältä käsin saamme helpommin hoideltua tietyt tärkeät asiat. Sitäpaitsi täältähän kaikki alkoikin 30 vuotta sitten.

Joskus sokeakin kana voi jyvän löytää ja niin kävi meille, kun Kati bongasi netistä paikallisen jalokiviyrityksen liiketuttaville rakentaman edustusvillan. 

Pieni yksityinen "mainoskirje" itsestämme omistajalle ja hän toivotti meidät tervetulleeksi taloonsa. 

Saimme mukaamme ystävämme Ullan, joka asui yläkerrassa 5 päivää. 

Ulla lähti kotimatkalle lauantaina ja nyt ihmetellään tätä luxusta kahdestaan. Tässä on muutamia päiviä mennyt uima-altaassa lillutellen ja  upealla Beruwelan piitsillä kävellessä.

Ensimmäisenä aamuna rannalle mennessämme tunnistimme jo kaukaa Deepanin äidin Nandan vanhalta tutulta myyntipaikaltaan.
Kun hän huomasi ja tunnisti meidät, lähti pitkä musta nainen nopeasti hiekka pöllyten meitä kohti. Vanha olkihattureuhka lensi hietikolle. Siinä ihan kyyneeleet tuli jälleennäkemisen ilosta.
Kyllä nämä ihmiset tunteensa näyttävät meitä kohtaan. Koskaan he eivät ole meiltä mitään pyytäneet, vaan omasta halustamme olemme halunneet auttaa.

Se, että olen voinut 3 vuoteen taas nauttia myös näistä upeista hiekkarannoista, siitä kiitos kuuluu Savonlinnan sairaalan neurologi Lohikoskelle. Häneltä sain pari päivää ennen matkaa botuliinipistokset, joilla olen pärjäillyt melko hyvin.

Tänään oli työteliäs ja tärkeä päivä.
Olimme sopineet Deepanin ja Chaturan kanssa tapaamisen pankin luona. Asiana oli tilin lopetus ja uuden tilin avaaminen Beruwelassa, lähempänä heidän kotiaan.
Olimme myös sopineet Mikkelissä asuvan, täällä lomailevan, Thanujan kanssa tulkkina olosta tänä päivänä. Minulla oli paljon asioita kysyttävänä Deepanilta.

Tiesimme entuudestaan, että pankissa kuluu aikaa. Nyt meni vain kaksi tuntia asioiden hoitamisessa.

Sen jälkeen matkasimme Villa Otteriin, 10 km, jossa meitä varten oli valmistettu runsas sri lankalainen lounas. 
Kävin keittiössä, jossa kysyin, missä te säilytätte ruokia, kun teillä ei ole jääkaappia. (tänään + 36 astetta). Vastaus oli: keittiön lattialla ja kun ne pilaantuvat ne heitetään pois.
Kuinka paljon meneekään ruokaa hukkaan köyhältä perheeltä?
Tulimme siihen tulokseen, että loppumatkakassa käytetään jääkaapin ostoon perheelle, koska näissä lämpötiloissa jääkaappi on tärkeysjärjestyksessä ykkönen.

Ostimme heille viimeksi käydessämme 2 X 25kg hyvää riisiä. Se kuulema riittää heille 2 kuukautta.
Jos ei ole muuta särvintä, niin riisiä runsaasti aamulla, vielä runsaammin päivällä ja illalla satsataan kunnolla. 

Muutamia kuvia tältä päivältä

                             

                     Talonvahti Mr. Silverin perhettä

                                        Pankissa. Odottavan aika on pitkä .

    

                             Pankkijonossa

                

                     

                               

                          Lounaalla Villa Otterissa

                                Chaturan isoisä

                          Kati saa kyytiä Tuktukilla

                            

                                   Suku laajenee joka vuosi

Kuvia Beruwelasta ja Aluthgamasta

                                  Villa 61 Beruwelassa

                                                  Koululaisia Aluthgamassa

                                                          Riisiä Chaturan kotiin                                  

                               Kati ihastelee orkideoita omassa pihapiirissä

                                                       Saukko elementissään

                                     Pihan kukkaloistoa

                                                           Talonmies Silver

                                                               Ruokakaupassa

                                                     Kati vihannesostoksilla

                                                            Kukkaloistoa

                                        Moragalla Beach

Nanda, Deepanin äiti

Kotikujalta

Batiikin tekijä

Tekstiä tulee myöhemmin.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !