1.3.2010 Huomenta kaikille! 

 Täällä jo aurinko paistaa ja meri kimaltelee turkoosinvärisenä. Te siellä kotimaassa vielä nukutte sikeää karhun unta. 

 Eilen aamulla napsimme taas aamukävelyllä rantakuvia, mutta emme saaneet niitä illalla millään konstilla lähtemään. 

Rannat alkavat tyhjentyä ja yhä vähemmän on vastaantulijoita ja perässähiihtäjiä. Kasvotutuiksi on vuosien varrella tulleet monet lenkkeilijät. 

Meillä on nyt tasan viikko aikaa ja paineet alkavat taas kasaantua. Vielä on yksi avustusprojekti kesken. Nimittäin ”rauniopapan” ruosteen syömä kulkupeli on ajokelvoton. 

Meitä on 5 suomalaista pariskuntaa, jotka yhteisesti olemme päättäneet auttaa pappaa saamaan kunnollisen kulkuvälineen. Hän pystyy keppiensä kanssa kävelemään korkeintaan 10 metrin matkan. 

 Aurinkoiset aamuterveiset K&P

Kommentti saatuihin kommentteihin

Kiitos niistä!!!

Anteron juttu oli ihan uskottava, mukavaa, että tekin olette täällä!
Nyt on tullut yksityisiäkin viestejä blogin pitäjälle tuosta miehen vaihtamisesta.
Kuulema 9.3 illalla ei Materkankaalta ole kyytiä tiedossa, ellei banaanimiehellä ole ainakin paita päällä ja huopatossut jalassa.
Mitenkähän tuo järjestyisi?!

Tällä kertaa ei ole kuvia mukana. Tänään on ollut+32C, tuuli ihan normaali, mutta meri ihan raivona. Yritimme ottaa aamulla kuvia valtavista tyrskyistä, mutta suolasumu on niin voimakas, ettei kuvista tullut mitään. Aallokko on vaarallisen kova, joten vain rohkeimmat surffarit ovat tänään uskaltautuneet aaltoihin.

Tällä kertaa vain hyvän viikonlopun toivotukset kaikille. T. K&P

j.k. saimme kovia kotipihastamme ja ilman hyvää talonmiestä olisi meidänkin pieni mökkimme kattoa myöten lumessa. Valtavat ovat lumipenkat Vironkadullakin.

Tervepä taas kaikille, jotka tätä vielä viitsitte lukea. 

 Tänään ei tule sen kummempaa tekstiä, kuin että kävin henkilökohtaisesti kiittämässä passini löytäjää. Palkkioksi hän sai ehkä n. viikon palkkansa verran rahaa.

Pieni mies oli iloinen ja kiitollinen. Myös "rauniopappa" sai ihkauudet lukulasit. Laseja oli kolmet eri vahvuudet ja niistä löytyi hänelle sopivat. 

Ette voi uskoa, miten pappa pajatti ja kiitteli. Siihen kerääntyi muutama paikallinenkin kiittämään papan puolesta. Kyllä hänestä näköjään huolta pidetään. 

Sitä monesti ihmettelen ohi kulkiessa kuinka myöhään hän valvoo. Sängyn päälle on levitetty teltaksi joku öljykangas, jonka alta pilkottaa pieni valo myöhään yöhön. 

Tältä papalta tuskin kukaan mitään varastaa, vaikka hän suojeleekin hyvin vähäistä omaisuuttaan. Kun vein hänelle tänään pullon kokista, kyseli hän humoristisesti, että se arrackia. Sanoin että ei, johon hän vastasi, ettei sitä joisikaan. 

 Terveisin K&P

Edellisestä blogistamme jäi pois lasten kuva. Lisään sen nyt tässä.
P

21.2.2010 Syntymäpäivillä! 

 Meillä oli tänään ilo ja mielenkiintoinen kokemus saada osallistua erään paikallisen perheen lasten syntymäpäiväkutsuille. Molemmat lapset ovat syntyneet samana päivänä, tosin eri vuonna. Poika täytti 10 ja pikkutyttö 2 vuotta.

 Ensin matkustimme bussilla, jonka jälkeen tuk-tukilla pikkuisia mukulaisia teitä viidakkoon. Tuntui ihan, että johonkin hornan tuuttiin, mutta perillä odotti iso talo ja noin 50 juhlavierasta. meidät otettiin vastaan erittäin sydämellisesti. 

Sen verran taustatietoa, että perheen äiti on vanha tuttumme 9 vuoden takaa. Hän työskenteli hotellissa, jossa asuimme neljänä talvena. Kun nyt tapasimme hänet yllättäen, niin kutsu juhliin tuli tietysti.

 Tiesimme ennakkoon asiasta, joten olimme ostaneet lahjat Colombon matkalta. Siellä oli kuitenkin niin suuri lauma lapsia, että olisi tarvittu ainakin 3kg bomboja (=karkkeja). Ulkona oli katettu miesten pöytä, jossa oli tarjolla myös alkoholia ja se ei ole mitenkään yleistä täällä.   . Ruokaa oli pitkän pöydän verran ja maan tavan mukaan syötiin sormin. K:lla homma hoitui hyvin, mutta Pertillä oli nakkisormiensa kanssa vaikeuksia – taisi siinä paidan rinnuskin töhrääntyä vähän. Porukka ei ollut mitään ihan viidakon kansaa, vaan siellä oli myös kolme lääkäriä vieraana. 

No suhteet luotiin tietysti pikapikaa. Talon isäntä on sen Gallen upean hotellin hovimestari, joka meille esitteli viime viikolla hotellia. 

 Meillä oli erittäin mukava päivä ihan aidossa ympäristössä saada kokea sri lankalainen juhla ja tavata sydämellisen ystävällisiä ihmisiä. Harmitus rahojen katoamisesta ei enää vaivaa eikä todellakaan pilaa loppuja 2 viikkoa. Me tiedämme melko varmasti tekijän, mutta kun ei ole varmoja todisteita…

 Kaikki ostokset oli jo tehty, joten niillä menetetyillä rahoilla olisi vielä voinut auttaa jotakuta. Huomenna menemme tapaamaan pientä rehellistä ukkelia, joka palautti passin. Pertti jo antoi hänelle palkkion, mutta minä myös haluan tavata hänet ja palkita omalta osaltani. Tiedän, että hän on hyvin köyhä mies. 

Nyt on myös mukana kuva ”rauniopapasta”. Kuten näette, hän voi hyvin ja edelleen puuhastelee elannokseen katuharjojen teossa. 

 Terveisin Kati ja suurenmoinen matkakumppani.

KAPPALEJAKO ei vaan toimi??? Yritän saada myöhemmin korjattua !!!!!!

19.2.2010 KÄÄRME PARATIISISSA!

 Huone on pilkkosen pimeä. Vain kattopropelli pitää pientä hurinaa.

 Kaksi ihmistä nukkuu moskiittoverkon alla sikeästi korvatulpat korvissa. Yön pimeydessä joku raplaa parvekkeen oven auki ja sieppaa sisältä ovea lähellä olevan sohvan nurkasta Katin pienen selkärepun, joka sisälsi päivällä vaihdetut rahat, passin ja muutakin arvotavaraa.

 Oliko asialla joku joka huumasi vahtikoiran vai sellainen, joka oli koiralle tuttu? Se jää arvoitukseksi. Repun katoaminen huomattiin heti aamulla ja siitähän alkoikin tosi hässäkkä. Rahoista viis, mutta PASSI. Se on tärkein, että maasta pääsee pois. 

Tulkki Raja avuksi heti ja ei kun turistipoliisiasemalle. Siellä vierähti useita tunteja, jonka jälkeen tuli poliisipäällikkö vielä tutkimaan asuntomme. Tänään aamulla useita soittoja Colombon konsulaattiin ja Intian suurlähetystöön. 

Mistään ei tuntunut löytyvän neuvoja, kuinka saada kadonneen passin tilalle matkustusasiakirja. Kukaan ei hoida suomalaisten matkailijoiden asioita Sri Lankassa tällä hetkellä. Norja on aloittamassa Ruotsin lopettaessa! Sopimusta ei ole vielä tehty. 

Täytyy myöntää, että päivä oli melkoisen stressaava, varsinkin kun kaikki oli omaa syytäni, kun en heti illalla laittanut passia ja rahoja turvasäilöön. Pertti vietti koko päivän pääpoliisiasemalla. Yhtä epäiltyä kuulusteltiin ja tehtiin 2 sivua 2 kalkkeripaperin läpi kuulustelupöytäkirjaa vanhalla Remingtonilla. Tietokoneista ei uudella poliisiasemalla ollut tietoakaan. Eletään kuin 50-lukua Suomessa. 

Kuinka monet yöt olemmekaan täällä nukkuneet ovet auki ja täysin turvallisesti ja nyt piti käydä näin. Kati kävi allekirjoittamassa poliisiasemalla paperit vakuutusyhtiötä ja hätäpassia varten. Pertti polki vielä pyörällä viemään lentolipuista tiedot poliisille. 

 Pertin palatessa kotiinpäin tuli yllättäen tieto, että aamulla klo 6 oli erään ravintolan siivooja löytänyt parin kilometrin päästä kadun viereltä Marja Kaarina Saukon passin. Välissä oli mm. 10 viikon kestolottokuponki, Finnair pluskortti, vakuutuskortti, elintestamentti. Reppu, lompakko rahoineen ja muu repun sisältö on varmaan ainiaaksi kadoksissa. Mutta rahoista ei väliä kunhan on passi tallella. Poliisipäällikölle annamme 10+. Hän toimi kaikin tavoin todella empaattisesti ja lupasi kaiken mahdollisen avun. 

Paluulentomme on Qatarin kautta, joten olisi ollut melkoisia vaikeuksia päästä Dohan kautta Frankfurttiin väliaikaisten matkustusasiakirjojen kanssa.

 Meitä ei sureta tämä taloudellinen menetys. Pari päivää sitten saimme tiedon läheisen ihmisen kuolemasta suomessa. Myös täältä Sri Lankasta meidän läheltä lähti suomalainen nainen arkussa kotimaahan viime viikolla. Tässä vähän ”äksöniä” pliisujen tarinoiden jälkeen. 

 Terveenä ja hyvissä voimissa terveisin Kati ja Pertti

16.2.2010 Hei taas kaikille! 

 Tässä nyt yritän vähän niin kuin tehdä tikusta asiaa muutamien kuvien seuraksi. Mitään erikoista ei kuulu tännepäin maailmaa.

 Eilen toteutui Colombon matka. Minähän sinne vinguin ja Pertille se on taas painajainen. Mutta kun se on kaikki halmapelit minulle hävinnyt, niin nyt oli vähän kiristyksen makua tässä reissussa.

 Aamulla klo 7 lähdettiin matkaan ja oltiin perillä jo kymmeneksi kun kauppojen ovet aukeni. Sattui sikäli huono tuuri, että päivästä tuli erittäin kuuma. +34C. Siitä taas oli seurauksena se, että enimmäkseen viihdyttiin suurissa ilmastoiduissa tavarataloissa. Josta sitten taas seurauksena oli se, että jos jonkinlaista nyssäkkää kertyi kotiin tuomisiksi. 

Heti kun astui kadulle liimautui vaatteet ihoon kiinni. Miljoonakaupungin tunnelma oli saasteinen, kuuma ja liikenne aivan kaaosmaista. 

Kotiinpaluumatkalla auringonlaskuaikaan pysähdyimme syömään kuuluisaan Mount Lavinian hotelliin, jonka varmaan kaikki Sri Lankan kävijät tietää. Sieltä tässä ohessa muutama kuva.

 Hotelli on vanha siirtomaa-ajalta peräisin oleva hienostohotelli, jossa sen ajan henki on edelleen vahvasti aistittavissa. Kotona oltiin illalla yhdeksän jälkeen ja ihanaa oli omalla terassilla, jossa raikas merituuli, vailla saasteita, virkisti helteisen päivän jälkeen. Nyt lähti menemään kolmanneksi viimeinen viikko ja paljon olisi vielä tekemistä.

 Budjettiakin laskettiin, että kuinka moneen riisisäkkiin on vielä ”hynää”. Aika monta niitä on jo ostettu plus kaikki muu. Kyllä täällä rahoistaan eroon pääsee, jos vain anteliasta sydäntä piisaa. 

Yksi pitempi reissu on vielä suunnitelmissa. Colombon suuri eläintarha, jossa on kaiken maailman eläimet. Siellä norsujen tanssiesitys kiinnostaa meitä erikoisesti. KIITOS ystävänpäiväkommenteista ja monista meitä ilahduttavista tekstiviesteistä. 

Lämmöllä Kati ja Pertti

12.2.2010
Hello to all !!!
Eilen tutustuimme Silakan tosi köyhään perheeseen. Tänään taas ihan ääripäähän. Pääsimme tutun hovimestarin ansiosta tutustumaan Gallen linnoituksessa olevaan luxushotelliin. Siellä rikkaat turistit asustelevat. Olimme koko ajan, että häh, huh ja oh hoh!!! Sviitti maksoi 1300 dollaria/vrk ja toinenkin kategoria 350 dollaria.
Emme kyllä viihtyisi moisessa paikassa, silti asukkaat näyttivät samanlaisilta reppureilta kuin mekin.
Suurin osa asukkaista oli brittejä. Hotellia on alettu rakentaa v. 1863, mutta totta kai koko ajan on saneerattu. Kaikki on todella vanhaa ja arvokasta, mutta samalla kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävää..

13.02. Beruwelassa
Tänä aamuna matkustimme Chaturan kotiin koko päiväksi. Olimme sen heille luvanneet, koska aina on kiireellä käyty. He olivat jo monena vuonna toivoneet, että tulisimme syömään ja viettäisimme aikaa perheen kanssa.
Ensin olimme 2 tuntia jokiristeilyllä Bentota-joella. Sukelsimme veneellä mangrovemetsiköihin. Nähtiin paljon varaaneja pötköttelemässä puunrungoilla ja yksi krokotiili yritti tehdä tuttavuutta Pertin kanssa.
Tähän reissuun ei osattu tarpeeksi varautua, joten pieniltä palovammoilta ei vältytty.
Chaturan kotona oli kauniisti katettu ruokapöytä. Herkullista oli ruoka ja meillehän kelpasi kaikki. Yleensä täällä syö vieraat ilman isäntäväkeä ja porukat seuraavat vierestä. Nyt kuitenkin oli erikoista, että myös äiti ja poika tulivat samaan pöytään. Meille oli katettu ruokailuvälineet, mutta he söivät sormin. Ei siinä meille mitään ihmeellistä ollut, kun olemme jo siihen tottuneet.
Chatura on muuttunut paljon avoimemmaksi meidän kanssa. Hän todella yrittää kommunikoida englanniksi. Voisi sanoa, ettei ylimääräiset englannin opiskelut ole mennyt hukkaan. Hän kutsuu meitä edelloeen mama ja papa. Se on liikuttavaa!
Päivä oli ihana. Koko perhe oli koolla (enot perheineen). Ainoastaan isoäiti Nanda teki töitä rannalla myyden simpukkakoruja. Valitettavasti siis emme nyt häntä tavanneet. Kova itku tuli lapsille, kun olimme luvanneet heille jäätelöt ja jätskiauto ajoi talon ohi tuttua musiikkia soittaen. Chatura otti auton pyörällä kiinni ja niin muksut saivat jäätelötuutit.

Taloasiasta sen verran, että se talo jota aiemmin kävimme katsomassa, ei sittenkään voi tulla kysymykseen. Kävi ilmi, että kaivossa oleva vesi on täysin juomakelvotonta. Tuskin sillä voi edes vaatteita pestä, eikä kunnallistekniikka yllä sinne saakka.
Nyt he etsivät rauhassa pientä tonttia, jolle voisi rakentaa pienen talon. Eivät halua hätiköidä ja hyvä niin!
Olemme joka tapauksessa sitoutuneet heitä auttamaan 4000 eurolla.. Loput heidän pitää yrittää haalia muualta.
Kaikille niille ystäville, jotka olette olleet mukana auttamassa Chaturan opiskelussa, voin kertoa, että hän on saanut diplomin parhaana opiskelijana tietotekniikassa. Ei teidän antamanne raha ole mennyt hukkaan. poika opiskelee ihan tosissaan. Vilkaisin hänen pankkikirjaansa ja kyllä säästäväisesti on tiliä käytetty. 2-3 euron nostoja.
Toivottavasti teille välittyy kiitollisuus jokaisesta eurosta! He ovat todella niin kiitollisia, että meille tulee välillä ihan nolo olo.

Sydämellisesti hyvää ystävänpäivää KAIKILLE lukijoille!
T. K & P

11.2.2010 Tervehdys ja lämmin tuulahdus saarelta!

 Tuli sen verran kuittauksia palmuun kiipeämisestä, että oli pakko tehdä uusintayritys. Kuvat olivat sen verran hauskoja, että liitän mukaan vielä pari.

 Eilen illalla olimme paikallisen ystävämme Ruwanin 35-vuotis synttäreillä. Oli vieraita noin 40, joista suurin osa hänen suomalaisia ystäviään. Juhlat taisivat olla upeimmat, missä koskaan on oltu.

 Pieni hotelli oli kokonaan varattu juhlijoille. Pitkä pöytä notkui herkkuja hummereista alkaen, eivätkä juomat loppuneet kesken. Musiikki soi ja jotkut vieraista pulahtelivat välillä uima-altaaseen. Illan kohokohta oli upea ilotulitus. 

 Illan mittaan Pertti tutustui paikalliseen mieheen, jolla oli hauska nimi Silakka ja tunnetustihan saukko tykkää silakasta. Mies oli opetellut sanakirjan avulla vähä suomenkieltä ja se vähä oli ihan täydellistä. Saimme Helenin kanssa kutsun vieraisille Silakan kotiin! Tulimme sieltä juuri ja yritämme sulatella näkemäämme. 

 Ei koskaan ole nähty köyhempää kotia ja onnellisempia ihmisiä. Kuvat kertovat enemmän, kuin sanat. Perheessä on kuusi lasta, joista 3 vielä kotona. Kodissa ei ollut edes pöytää, joten tytöt tekevät koulutehtävät lattialla ja ovat luokkansa parhaita oppilaita. Meille tarjottiin ihanaa inkivääriteetä ja hedelmiä. 

Nyt toivon, että Linnalan kurssikaverit lukevat tämän! Silakka ja vaimo saivat silmälasit ja tytöt aurinkolasit. KIITOS teidän lahjoituksenne! Pois lähtiessä Helen lupasi avustaa pöydän hankkimisessa ja minä annoin riisisäkin verran rahaa.

 Saa nähdä miten moneen riisisäkkiin meidän matkabudjetti vielä yltää!!! 

Aurinko on paistanut tänään pilviverhon takaa ja on todella hautova ilma. Voi olla, että illaksi saadaan kova ukonilma. Salamointi meren yllä on todella mahtava näky! 

 Toinen presidenttiehdokas kenraali evp. Fonseka on tosiaankin pidätetty. Täällä epäillään, että onko enää hengissäkään. Saa nähdä onko siitä mitä levottomuuksia tiedossa. 

 Terveiset kaikille 

toivottaa K & P