Sri Lankasta

Oikein raikasta lumipyryistä iltaa teille ystävät sinne kotimaahan!

Ihan sitä sun tätä tässä kirjoittelen ajankuluksi ennen nukkumaan menoa. Eilisen luppopäivän jälkeen alkoi taas menojalka vipattaa.
Hypättiin bussiin tuosta kadulta ja ”kiidettiin” noin tunnin matka tervehtimään ystäväperhettä Aluthgaman kaupunkiin. He ovat jo monta päivää meitä odottaneet. Nyt ymmärrämme miksi bussikuski soittaa täysillä torvea koko ajan. Tie on niin kapea ja mutkainen, että sillä varoitetaan vastaantulijoita. Harvoin näkee länsimaalaisia matkustajia busseissa. On se sen verran hurjaa menoa.

Käytiin kaupasta ostamassa 13 kilon säkki parasta riisiä tuliaisiksi (60 senttiä/kilo). Riisiä täällä on sen kymmentä sorttia ja se kaikkein halvin, missä on pieniä kiviä seassa, maksaa 7 senttiä kilo. Siihen heillä yleensä vain on varaa.

Tämä Kumaran perhe pärjäilee täkäläisittäin ihan normaalisti isän vuokratuktukilla ansaitsemilla rupioilla. Heillä on nätti vuokrakoti ja kaksi mahdottoman suloista lasta.
Kolmen tunnin vierailu oli meille kova ”rutistus” ja siinä ehdittiin ruokailla ja juoda teet.

Juna-asema on ihan vieressä ja niinpä tultiin junalla kotiin. Meistä on mielenkiintoista matkustaa junalla. Siinä on mukavaa seurata kanssamatkustajia ja radanvarren elämää. Erikoista on se, että ihmiset täällä rakentavat talonsa melkein kiinni junarataan. Se johtuu siitä, että radanviereiset alueet ovat ikään kuin joutomaata, jolloin tontit ovat lähes ilmaisia.

On helppoa seurata asukkaiden elämää junan ikkunasta. Alastomat pikkuipanat juoksevat junan vierellä ja vilkuttavat matkustajille. Ihmiset pesevät itseään kaivolla ja naiset kokkaavat ruokaa hiilillä. Radan varrella on vielä todella paljon tsunamin raunioittamia talotorsoja. Niitä ei ole kuuleman mukaan siksi korjattu, ettei ole ollut siihen rahaa. Jos purkaa rauniot, menettää alla olevan maapalstan ja eihän omaisuuttaan halua kukaan menettää.

En ole muistanut vielä kertoa ”rauniopapan” kuulumisia. Hän elää ja voi hyvin. Tuunattu pyörätuoli kyllä olisi taas öljysuihkutuksen tarpeessa. Hän työskentelee päivisin edelleen samoissa tiloissa, mutta ei nuku enää rauniossa. Joku pitää hänestä huolta ja se on hieno asia. Hänestä vielä myöhemmin lisää.

Meressä vesi on korkeammalla, kuin koskaan olemme täällä nähneet. Aallot syövät betonirappuja ja lennättävät aallonmurtajiksi kyhättyjä hiekkasäkkejä mereen. Meidän aamulenkit ovat alkumatkasta melko hankalia, ennen kuin päästään kiinteälle hiekalle. Yöllä vesi nousee jo lähes kotiportille.

Palmu, jolla viime talvena kiipeilimme, on romahtanut mereen. Harmi, nyt ei päästä kilpailemaan kumpi pääsee korkeammalle.

Lopullinen kirjoitusmuoto ja kappalejako hakevat vielä muotoaan tässä blogissa, mutta olkaa ymmärtäväisiä. Kyllä se tästä toivon mukaan paranee.
Muutamia kuvia mukana, jotka mixeri on tekstittänyt valmiiksi.


Terveiset kaikille lähettää Kati ja Pertti

27.1.2011

Blogi 27.1.2011

Terveiset kovan ukkosilman keskeltä. Toivottavasti tämä läppäri ei räjähdä silmille!

Pertti innostui nyt tuosta kalastuksesta todenteolla. Oisko toissailtainen iso kala saanut Saukon kunnolla kalan makuun ja siksi lähti taas aavalle merelle?!
Minulla on sormet ihan kankeina ja kirjoitus on tosi kangerrusta. Kuitenkin matkaväsymykset on jo pois nukuttu. Meren pauhu on niin kova, ettei ilman korvatulppia nukkumisesta tulisi yhtään mitään. Esim. tänä aamuna heräsin jo 04.20 , kun toisen korvan tulppa oli tippunut. Siihen ne unet sitten jäivätkin.
Eilen matkustimme Rajan kanssa Beruwelaan Chaturan perheeseen kylään. Siellä olivat koolla perheenjäsenten lisäksi myös kaksi Chaturan enoa vaimoineen ja lapsineen. Myös nuorin 10 kk vanha suloinen Bonadi vauva. 

Toistakymmentä ihmistä ja kaikille joku lahja – joita oli kerätty pitkin syksyä.
Tällä hetkellä Chaturalla on koulusta lomaa huhtikuuhun asti. Hän on läpäissyt kaikki pääsykokeet seuraavaan asteeseen hienosti, joten jatko-opiskelusta ei ole epäilystä. opettaja on myös lomalla, joten häntä emme voi tavata tällä kertaa.
Tietokone ja kamera olivat sellaiset lahjat, joita hän ei olisi ikinä uskonut saavansa. Kyllä pojan kasvot loistivat. Kerroimme, että ne ovat lahjoituksia meidän ystäviltä.
Ja Leena Sokokselta! Sinun lähettämiäsi paitoja kokeiltiin innokkaasti. Ne olivat myös suurenmoinen lahja ja kovasti pojalle mieleen.
Pieni pettymys oli taloprojektin eteneminen. He eivät olleet paljonkaan asian eteen tehneet. Ehkä ovat luottaneet siihen, että me järjestämme kaiken. Nyt asiaa selvitettiin perin pohjin Rajan avustuksella. Maksimi hinta on nyt heillä tiedossa ja sen mukaan toimivat. Lisäksi laitettiin muutama ”viidakkorumpu”pärisemään.
Olisi hyvä, että asia saataisiin kuntoon mahdollisimman pian, ettei koko täällä oloaika menisi tämän asian pähkäilyyn ja jännittämiseen. Kuitenkin uskomattomat n.70 ihmistä Suomessa ovat auttanut meitä tässä asiassa tavalla tai toisella. Jo yksistään heidän takiaan toivoisi asiassa päästävän eteenpäin!
Teemme täällä kaiken, minkä voimme ja blogissa kerromme asioista sitä mukaa.

Kiitos kaikista kommenteista ja sinä ihana suloinen Ada, kerropa äidille, että on se melkoinen sanaseppo!
Lämpimin terveisin K&P

Pari kuvaa meidän parvekkeelta ja pari Chaturan perheestä; jossa on isoäiti, enot ym. Kuvia kyllä tulee jatkossa enemmän, mikäli vain yhteydet toimivat.

j.k. Ukonilma on edelleen päällä ja minun matkakumppani edelleen pilkkopimeällä aavalla merellä. Onneksi mukana on kokenut kalastaja Raja, mutta pientä jännitystä on ilmassa…

Tulin juuri kotiin pyörällä pilkkopimeässä ja ukonilmalla. Onneksi oli otsavalo mukana. Ei saalista.

Ayuoo Bowan

Tiistaina 25. tammikuuta 2011

Kaunista aurinkoista aamupäivää täältä Sri Lankan saarelta. Eilen saimme nettiyhteyden ja on aika alkaa kirjoitella jotakin blogiin. Ehkä tämä alkuun pääseminen on vähän tukkoista, mutta kyllä se siitä taas lähtee vuoden tauon jälkeen.

Olin kerrankin varannut tulomatkalle mahdollisimman lyhyen reitin. Mikään ennakkosuunnitelmista ei kuitenkaan toteutunut. Lähdimme Frankfurtista jatkolennolle melkein 1,5 tuntia myöhässä koneen teknisen vian vuoksi. Ei paljoa lohduttanut, että Etihad Airwaysin kone oli todella hieno. A la carte ruokalistat ja näköalavessat (ei oltu ennen nähty).

Lennon aikana kävi selväksi, että on suoranainen ihme, jos ehdimme jatkolennolle Abu Dhabista. Ei oikein pystynyt lennosta nauttimaan, kun koko ajan oli hermostunut olo. 

Abun kentällä suoritimme ensimmäisen matkamme cooperin testin. Nimittäin todella juostiin ja kovaa kenttävirkailijan perässä terminaalista toiseen. 

Meillä vielä 20kg painavat käsipakaasit riesana. Ei ehditty, joten alkoi selvittely millä eteenpäin. Luvattiin parin tunnin kuluttua lento Dohaan (siis takaisin päin!) Näin tapahtuikin, mutta paikat eri puolilla konetta. 

Kati ahtautui kahden lihavan arabimiehen väliin. Se oli tuskaa, sillä koneen ulkopuoliset turbulenssit olivat pientä verrattuna kun nämä ukkelit raottelivat kaapujaan. 

Matkustin kitkerissä kaasuissa. Olipahan kokemus! 

Dohaan päästyä emme pitäneet kiirettä, koska jatkolento oli luvattu 5 tunnin kuluttua. Jäimme todella pitkän turvatarkastusjonon hännille. Kunnes siihen tuli mies, joka huusi kovalla äänellä to Colombo to Colombo. Minä siihen heti, että me menemme. 

Ja sitten taas juostiin ja kovaa ohi kaikkien turvatarkaskastuksien. Meidät vietiin privaatisti koneeseen, joka oli jo lähtövalmiina ja odotti vain meitä. Hienoa palvelua Qatar Airwaysilta.
Matkaa siis tehtiin 4 eri lentokoneella ja 6 turvatarkastuksessa pengottiin käsimatkatavarat ja kopeloitiin koko kroppa tarkkaan.

Olimme peruneet autokuskimme Colombosta Hikkaduwaan, joten otimme kentältä taksin, joka toi meidät n.60 eurolla 4,5 tunnin matkan perille.
Matkustamisessa on kaksi ihanaa asiaa. 1. matkan suunnittelu 2. perille pääsy.

Eilen Pertti oli merellä kalassa. Tuli oikea peto saaliiksi, Cheerfish, painoa 22kg ja pituus 127cm. Kala on nyt ammattikokin huostassa ja hän osaa valmistaa siitä ruokaa, jota riittää isollekin porukalle useammaksi kerraksi.
Olemme olleet Chaturan perheeseen yhteydessä ja ehkä huomenna menemme heidän luokseen ja alamme todella suunnitella meille niin tärkeätä projektia.



Lämpimin terveisin Kati ja Pertti


Paikallinen jätehuolto