Lauantaipäivää

Mikosta ja ”rauniopapasta”


Jos kuka ei muista Mikkoa, niin blogissa 9.2. kuva hänestä.
Mikolta tuli tänään viesti Suomesta; ”Täällä on kylmä! Pysykää siellä!”

Mahtaa Mikolla olla vaikeaa 4 kuukauden shortsikauden jälkeen pukeutua jälleen ainakin raappahousuihin, ellei ihan sitten pässinpökkimiin!!!
Hikkaduwan katukuvasta puuttuu se ”alkuasukaspyörämies”. Lämpimät terveiset Mikolle!

Mikko sitten ostikin tamiliperheelle oikean valiokukon. Se on niin hyvässä mieskunnossa, että 3 kanan höyhenet pöllyää jatkuvasti ja munia tippuu niin tiuhaan tahtiin, ettei perheenäiti meinaa ehtiä samassa tahdissa riisikakkuja leipomaan. Mikon
&kumppanien avustuksella on kyllä 100%:n tuotto.
Mikolle vielä; kyllä ne luomumunat täällä on ihan erinomaisen hyviä, eikö vaan?

Rauniopappakin oli tänään työnsä touhussa. Hänkin on taas vuodella vanhentunut ja pakostakin työtahti hidastunut , mutta laatu vain parantunut. (Ikää kuitenkin n.84 vuotta, eikä eläkeikää varmaan täällä tunneta).

Nyt syntyy päivässä 1 kpl taidolla tehtyjä katuharjoja. Ei se tienesti kovin suuri ole.
Pertti tilasi häneltä yhden harjan kotiin viemisiksi tarkoilla mitoilla, että mahtuu matkalaukkuun. Samalla hän teroitti kaikki papan tylsyneet työvälineet. Olipa joku ohikulkija kysäissyt, että onko papalla uusi oppipoika?

Hyvää yötä ja leutoa huomista päivää toivotellen

K&P

Aina ei käy niin kuin toivotaan

Kun tavoitteeseen ei päästy!

Kuinka monta yritystä ja mikään ei sitten lopultakaan onnistu! Vielä toissailtana olimme toiveikkaita talon suhteen. Ensimmäinen varteenotettava mahdollisuus (josta oli kuviakin blogissa) kaatui, kun yhtäkkiä myyjä perui koko kaupan. Tuli sitten toinen samanlainen tilaisuus ja oltiin todella toiveikkaita, kunnes myöhään illalla tuli soitto Beruwelasta. Hintapyyntö liian korkea.

Kyllä perhekin oli kaikkensa yrittänyt. He jopa olivat keränneet kaikki perheen ja läheisten kultakorut; vihkisormukset, korvakorut ja rannerenkaat. Sillä kultamäärällä olisi saanut pankista lisärahoitusta. Ei sekään kyllä meistä mukavalta tuntunut, että pitäisi luopua tällaisista tunne-esineistä.

Otimme eilen Chaturalle ja Deepanille varatut rahat pankin turvasäilöstä ja matkustimme taksilla Beruwelaan. Samassa kyydissä matkusti myös Pertin polkupyörä (+ Paulan punainen kypärä) uuteen kotiin.
Tapasimme perheen pankin ulkopuolella. Edellisenä iltana olimme tarkkaan pohtineet, miten menetellään rahojen suhteen.
Näin sitten teimme, että Chaturan tilille talletettiin 2 vuoden ajaksi riittävä opiskeluraha ja äidin tilille rahaa, josta riittää pieni summa nostettavaksi joka kuukausi 2 vuoden ajan. He olivat hyvin tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Vähän tragikoomista oli se, että kun olimme hoitaneet pankkiasiat, he kertoivat, että vielä olisi ollut yksi mahdollisuus! Me sanoimme, että nyt on myöhäistä. Jätetään asia ensi talveen eikä tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

Ei ole todella valkoihoisen hommaa talon osto tässä maassa.

Tuomme rahat takaisin Suomeen ja talletamme ne tilille, josta voimme siirtää ne tarvittaessa Chaturan tilille Sri Lankaan. Kaikki saamamme rahat käytämme parhain mahdollisin tavoin Chaturan ja hänen äitinsä hyväksi, jotta hän saisi opintonsa päätökseen ja ammatin. Ja jos jaksetaan, niin tehdään uusi yritys ensitalvena. Joka tapauksessa jokainen euro tulee menemään Chaturan hyväksi.

Me olemme tosi pettyneitä ja voitte uskoa, että varsinkin perhe on pettynyt. Pyysimme hartaasti Chaturan vanhemmalta enolta, että he eivät ajaisi äitiä pojan kanssa pois kotoa. Meille luvattiin, ettei meidän tarvitse huolehtia ainakaan siitä asiasta. Heille kuulemma sittenkin on taloa tärkeämpi meidän ystävyys.

Myöhään illalla Chatura soitti Pertille ja pyysi saada kutsua Perttiä isäksi, koska hänellä ei ole ollut isää autokolarin jälkeen. Hän oli niin pieni, ettei isästä ole mitään muistikuvaa.
Se oli niin tunteisiin vetoava pyyntö, että kuka voisi kieltäytyä tuollaisesta pyynnöstä!
Siinäpä haastetta Pertille vaikka ei tarvitsekaan olla arkielämässä pojan elämässä niin isähahmona, vaikkakin kaukaisena, niin silti mukana.
Tämä köyhä isätön poika ei ole paljon elämässään ylellisyyksiä saanut. Meillä on ollut monien hyväsydämisten ihmisten avulla mahdollisuus auttaa häntä. Siitä kiitos kaikille!

Pekka, sinulle tiedoksi, että tietokoneella on kovasti harjoiteltu. Ensi viikolla yritämme tehdä hänelle jatkuvan internetliittymäsopimuksen.

Terveiset kaikille K&P

Ystävyyssuhteita

Lämmintä päivää kaikille lukijoille!

Muutamaan päivään ei ole tekstiä blogiin syntynyt. Ei ole oikein ollut kyllä kirjoitusintoakaan.
Päivät vain sujahtavat ohi niin vauhdilla. Aamulla, kun herää, ajattelee, että ihanaa, taas uusi päivä edessä. Kuitenkin kohta onkin ilta ja se päivä on taas poissa täällä olosta.

Nämä vuosien varrella solmitut ystävyyssuhteet paikallisiin perheisiin vaativat myös oman aikansa. Meillä on käynyt vieraita ja meitä on vastavuoroisesti kutsuttu kylään.

Eilen illalla vierailimme erään Upulin perheessä, jossa on 9 vuotiaat kaksoset. Kaksoset olemme tunteneet pienestä saakka ja he ovat hyvin kiintyneitä meihin. Riisiä taas 10 kg tuliaisiksi ja lapsille makeisia. Meille oli ruokatarjoilu. Täällä on sellainen tapa, että isäntä täyttää vieraiden lautaset aina sitä mukaa kun ne yhtään vajenevat. Ihan pitää tiukasti sanoa, en todella jaksa enempää.

 
Matka heille oli kyllä epämiellyttävä kokemus. 16 kilometriä tuk-tukilla pikkopimeää, kapeaa ja erittäin muhkuraista viidakkotietä. Jatkuvaa väistelyä ja äkkijarrutuksia valoitta ajavien polkupyöräilijöiden takia. Harvassa pyörässä on jonkinlainen tuikku. 

Menomatkalla oli tyhjä mahalaukku välillä kurkussa ja tulomatkalla meinasi tulla riisit ja karrit ulos ihan väkisin.

Tämä meidän pieni, muutamien ihmisten ”suomalaisyhdyskunta” alkaa vajeta. Mikko lähti maanantaina. Aina ennen hän on lähtenyt viimeksi mutta olihan hän jo ollutkin 4 kk. Mikon luvalla saan kertoa jotain hänestäkin. Mikkohan on itse sotaorpo ja niinpä hän avustaa erästä Tamiliperhettä sota-alueelta itärannikolla. Perheessä on äiti ja 2 tytärtä. Isä kuoli sodassa.

Mikko matkustaa täällä olonsa aikana usean kerran perhettä tapaamassa ja siihen junamatkaan pitää varata 3 päivää aikaa. Myös hän on avannut erään suomalaisen sotaorpojärjestön kanssa perheelle pankkitilin, josta perhe voi nostaa kuukausittain pienen summan. Lisäksi tämä äiti leipoo jotain riisikakkuja ja myy niitä lisätienestiksi. Nyt oli äiti vähän valitellut, että kakkuja menisi enemmänkin mutta kananmunat ovat kalliita.
Mikko oli tosi kekseliäs. Hänpä osti perheelle 3 kanaa, mutta että tulisi niitä munia, niin pitäähän se olla kukkokin ja niin tuli kukkokin ostettua. Se oli kuulemma vähän kalliimpi kuin kanan hinta.
Jokatapauksessa loistoidea ja vielä se tieto itsellä, kuinka pienesti voi saada suurtakin ja jatkuvaa apua aikaan.

Huomenaamulla lähdemme jälleen kerran Beruwelaan. Siitä reissusta varmaan on kerrottavaa seuraavassa blogijutussa.

Terveiset läheisille sekä ystäville kuten tietysti kaikille, jotka tätä lukevat.

K&P

Rantavalli sortuu

Sunnuntai-iltaa!

Lämmintä ja kosteaa!
Pakko myöntää, että kuumuus todella väsyttää, eikä siihen auta jatkuva veden latkiminen. Soodavesi taitaa olla parasta. Siinä tulee samalla kehoon imettyä nesteet ja suolat.

Meiltä on vaan voimakkaiden maininkien myötä hävinnyt ihana rantaviiva. On seurattu huolestuneena, kuinka lähiravintoloiden pöydät ja tuolit sortuvat veteen, jopa suuretkin puut kaatuvat juuriltaan.
Ennen käveltiin suoraan portista hiekalle, vaan nyt on niin suuri pudotus, että on pakko kiertää kadun puolelta. Pieni kaistale maata tukee vielä meidän tontin raja-aitaa.
Parinsadan metrin päässä kaikki on niin kuin ennenkin. Rantaa on avarasti kilometrikaupalla. Jostain syystä tämä 500 metrin kaistale on nyt kärsinyt pahasti aaltojen voimasta.

Mukava juttu sattui tänään kun ”rauniopappa” halusi tarjota meille kakkua. Pertti vei hänelle eilen illalla paistettua haita ja perunamuusia (tuntematonta täällä) . Tänä aamuna hän oli ihan kuin kytiksellä ja kutsui minua. 

 Sanomalehteen oli kääritty kaksi isoa kimpaletta ruskeaa kakkua. Olisin vain vähän maistanut mutta pappa vaati ottamaan toisen palan. Vähän arvelutti mutta mitäs turhia nirsoilla, joten maistettiin ja saman tien syötiinkin koko kakkara.
Lämmin ele papalta, että hänkin haluaa välillä tarjota. Kakku muuten oli tosi hyvää, oikein muhevaa taatelikakkua !!!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti pakkaset vähän laskisivat.

Hyvää yötä!
t. K&P


j.k. Iso kala kalatorilla on haita, josta leikatut siivut ovat paistettuina todella hyviä.

Pikalähtö Beruwelaan

Pikalähtö Beruwelaan !

Ennen aamulenkkiä ja aamupalaa tuli puhelu Beruwelasta Chaturan enolta, nyt olisi talo ehdolla, voitteko tulla katsomaan.
Ei siinä kauaa aikailtu kun oltiin jo kadun varrella viittomassa bussille. Täpötäysi express bussi pysähtyi kohdalle ja noukki meidät kyytiin.

Autossa oli mustaa ihmistä ristiin rastiin, melkein päällekkäin. Minä onnistuin saamaan takaosasta käytävältä lisä-istuinpaikan. Ihan kohta siitä ikkunapaikalta nousi nuori komea mies ja tarjosi omaa huomattavasti mukavampaa istuinpaikkaa.
Takamukseni kiitti häntä ja lahjoitin hänelle Osuuspankin hienon mainoskynän. Se saattoi olla tässä kulttuurissa sopimaton ”vihje”, koska hän alkoikin käyttäytyä hyvin tuttavallisesti; missä asut täällä, mistä maasta olet kotoisin, tulisitko minun ravintolaani ruokailemaan? Hän kirjoitti minulla oman nimensä ja puhelinnumeron lapulle. Minäkin annoin, totta kai, omat yhteystietoni; Mummo Mykkänen.
Puhelinnumeroksi taisi tulla siskoni Paulan numero Suomessa, koska Paula on sinkku. Kaveri tavaili puolen tunnin matkan verran tuota sukunimeä, vaan ei tahtonut kieli kääntyä noin vaikeaan nimeen. Bussista pois jäätyään hän vielä elekielellä näytti, että muista sitten soittaa minulle. Ja tietystihän minä soitan jonain hetkenä, kun James viipyy viidakkoreissuillaan!

Talo, jota kävimme katsomassa, oli todellakin ensimmäinen varteenotettava ehdokas. Se oli perheelle mieluinen ja vaatii kylläkin pintasilausta. Hinta ylitti ”kipurajan” mutta en jaksa ajatella 20 tunnin lentomatkaa kotiin kahden viikon kuluttua ja koko ajan miettiä, että emme sittenkään saavuttaneet tavoitetta!
Ensi keskiviikkona tiedämme sitten kertoa asiasta enemmän.

Takaisin palatessa Hikkaduwaan iltapäivällä sain olla ylpeä matkakumppanistani.
Sattui nimittäin ihan hullu kuski. Suljin jo alkumatkasta silmäni ja jätin itseni herran haltuun.

Väistelyt ja ohitukset olivat ihan kamalia, kunnes bussi sammua tussahti tien varteen. Minä uskalsin avata silmäni kun kuskin osastosta alkoi tunkea harmaata ja kumin hajuista savun tuprakkaa.

Siinäpä sitten porukat valuivat ulos ja alkoi tekniset neuvottelut vian laajuudesta. Tässä vaiheessa astui neuvonpitoon mukaan eräs eläkeläistynyt autoinssi matkustajien joukosta. ” Ei kun vettä pönttöön”. Kanssamatkustajat hurrasivat, kun bussi jälleen hörähti käyntiin. Parin lisätankkauksen jälkeen sitten vihdoin päästiin Hikkaduwaan.

Teillä on siellä yhtä kylmää kuin meillä lämmintä, mutta nautitaan molemmista.
Raikkaita hiihtokelejä ja hyvää yötä taas tältäkin hikiseltä päivältä.


Toivovat K&P

Poya Day

Poya Day

Huononlaisesti nukutun yön jälkeen heräilin jo, kun oli vielä pilkkopimeää ja klo vasta 5. (Nyt ei Inga sinun arvaus osunut oikeaan, vaikka se olikin hyvin loogisesti ajateltu). Kävi vähän aika pitkäksi odotellessa aamun valkenemista, varsinkin kun James veteli sikeitä täysillä.
Aurinko nousi kirkkaan siniseltä pilvettömältä taivaalta ja enteili päivästä tulevan melkoisen helteisen.

Teimme aamupäivän aikana pitkän lenkin pitkin varjoisan viidakon pikkuteitä. Seurailimme ihmisten elämää ja kuuntelimme viidakon ääniä; papukaijoja, apinoita ja satoja erilaisia lintujen lauluja.

Yhdessä kuvassa on yksi sadoista tsunamitalon raunioista. Noita liskojakin näkee jatkuvasti. Eivät ota ihmiseen kuin pikaisen katsekontaktin ja pakenevat heti, niin kuin tuo yksikin viruttautui aidan läpi hätäpäissään.

Eräässä kuvassa näkyy jokivarteen rakennettuja rivitaloja. Niitä ovat rakentaneet kansainväliset avustusjärjestöt ihmisille, joilta aalto vei kodin. Valitettavasti vain harvat ja valitut ovat saaneet sellaisen kodin.

Poya päivä on tosiaan ihmisillä yleinen vapaapäivä ja kaikki haluavat sitä mieluiten viettää meren rannalla. Sisämaasta tulee bussilasteittain kansaa ja paljon on lapsia, jotka eivät ole koskaan nähneet merta. Naiset uivat aina vaatteet päällä. En ole koskaan nähnyt paikallista naisihmistä uima-asussa.
Viimeisessä kuvassa on meidän talon emäntä Indu lapsenlapsensa kanssa.

Hyvää yötä!
toivottavat K&P

Lomalla "lomalla"

Lomalla ”lomalla”!

Vastaan ensin yleisesti noihin kommentteihin. Kiitos niistä oikein paljon. Ovat mukavaa luettavaa . Itse asiassa niitä lukisi mieluummin, kuin rutistaisi tätä tekstiä. Aina kun ei mielenkiintoista kerrottavaa ole.

Hei Pekka ja Anita, tehän tiedätte omasta kokemuksesta, mitä tällainen trooppinen lämpötila saa aikaan myös parisuhteessa, kun on poissa normaaleista kähinöistä kotioloissa.

Sinulle Lauri, jos emme tapaa ennen matkaasi, toivotamme hyvää ja antoisaa matkaa! Toivottavasti otat meidät kaveritkin mukaan matkalle blogin muodossa.

Mukavaa Minna Posselta, että sinäkin ehdit hypähtää matkallemme!

Ja INGA… siulta sitä hykerryttävää luettavaa riittää. Miksi ihmeessä et ala pitää omaa ”kotiäidin” blogia ennen kuin palaat työelämään taas??? Joo, kun muistutit siitä ”mummo” pitsihatusta, niin on se taas tälläkin reissulla mukana. Olen vähän vaan piilotellut niitä kuvia, kun arvaan sinun taas jotain ”kettuilevan”.

Helen, muistamme hakea sinun korusi!

Lomalla lomaa on todella pari päivää vietetty. Se tarkoittaa sitä, että K viettää aamulenkin jälkeen omalla terassilla 5-7 tuntia kirjoja lukien (välillä vaan tippoja silmiin) ja James saattaa hävitä pyörälenkille ympäröivään viidakkoon jopa 2 tunniksi, kuten esim. tänään. Oli hänellä kompassikin mukana, mutta silti joutui kyselemään opastusta ihmisiltä. Tiet viidakossa ovat kapeita, mutkaisia ja erittäin kuoppaisia, niin että useampikin omeletti valmistuisi noilla retkillä.
Polkupyörän osto viime talvena oli hyvä satsaus ja paljon sillä onkin ollut käyttöä. 

Paulan vanha punainen kypärä on tuttu vilahdus vihreässä palmumetsikössä ja vilkkaasti liikennöidyllä pääkadulla.
On mietitty pyörän kohtaloa jatkossa ja kun se on naistenmallia, niin päätetty lahjoittaa Chaturan äidille. Katsotaan miten se saadaan Beruwelaan loman lopussa. Saattaa olla vielä junamatka tavaravaunussa edessä.

Pitää vielä lopuksi ihmetellä tämän meidän ”pallukan” pienuutta. Kovastikin yllättäviä kohtaamisia voi sattua vaikka melkein puolen maapallon takana. Pertti tapasi 46 vuoden jälkeen ”inttikaverinsa” täällä. Eivät olleet näinä vuosina kertaakaan tavanneet, mutta tuttuakin tutummat olivat toisilleen kun samassa tuvassa asustelivat.
Vähän ukot katselivat toisiaan ja tuumasivat, jotain tuttua näkyi kummastakin, kunnes melko heti välähti. No, eilenillalla palattiin sitten muistoissa Kouvolan viestikomppaniaan!

Nyt on kello täällä n. 19.45 ja uskokaa tai älkää, niin olemme valmistautumassa nukkumaan hyttysverkon alle. Tuleva yö on täydenkuun juhla eli POYA. Silloin ihmiset juhlivat ja ampuvat raketteja, joten varmaan kahdet tulpat korviin on paikallaan.

 Meteli kaduilla on kova eikä meikäläiset tällaisista juhlista ymmärrä. Huomenna ihmisillä on vapaapäivä ja kauppaliikkeet kiinni.

Pienempiä pakkaslukemia toivomme teille kaikille sinne koti-Suomeen, eikä lunta yhtään enempää.

t. K&P

Valentine`s Day

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogin seuraajille!

Täällä se on merkittävä päivä. Kadulla kulkiessa ihmiset erityisesti tervehtivät ja toivottavat onnea ystävänpäivänä. Meidän mielestä se on pelkästään amerikkalaisten ”habitusta”!

Tämä päivä meni hikeä valuttaessa Gallessa. Oli ihan pakko käydä siellä ”kihlapaikalla” linnoituksessa. 11 vuodesta on samalla paikalla kuva muistona. Ympäristö ei ole muuttunut 27 vuoteen miksikään mutta tästä silloisesta kihlaparista kyllä vuosikertoimet näkyvät vuosi vuodelta enemmän.
Osuimme sattumalta koululaisten urheilupäivää todistamaan ja sieltä muutamia kuvia. Kaikki pelleilivät iloisesti meille ja halusivat tietää mistä maasta ollaan. Monellekaan ei Finland sanonut mitään mutta joku oivalsi, että sehän on Skandinaviassa!!!

Sri Lankassa on tälläkin hetkellä paljon kaiken maailman pakettimatkailijoita. Olimme jo hyvillämme, että monen ravintolan liiketoiminta kohentuu turistien myötä mutta ei se niin mene. Monet kymmenet ruokapaikat ovat tyhjillään iltaisin.

Oppaat ovat neuvoneet turisteja syömään vain hotellien ravintoloissa ja välttämään paikallisten virallisten oppaiden palveluja. Säälittää nämä paikalliset perheyritykset koska heidän liiketoimintansa ei ole yhtään kohentunut. Me kierrämme säännöllisesti omia suosikkipaikkoja iltaisin, jos Pertti ei ole aamulla käynyt torilla ostoksilla. On pakko kehaista, että kotona se paras ruoka syntyy ja parasta siinä on, että jos ei huvita, niin pistäytyy vaan lähiravintolassa.
Kyllä tässä, totta kai, tiettyjä kotoisia rutiineja kaipaakin kun on näin pitkällä lomalla. Minullahan oli tässä päivänä eräänä jopa ”homeman”. Meriveden samentamat ovilasit kirkastuivat ja näköala parantui huomattavasti.

Mehän emme asu hotellissa vaan yksityistalossa. Alakerrassa on samanlainen huoneisto, jossa asuu joku ulkomaalainen pariskunta Helenin jälkeen. Me saamme huoneemme siivouksen halutessamme ja puhtaat liinavaatteet. Meille on luxusta tämä yksityisyys ja oma rauha sekä meren läheisyys.

Mietoja pakkasia pohjoisen eläjille, toivoo

Kati ja Pertti