saukot: tammikuuta 2013

Villa Anna aamulla kello 5.15 Suomen aikaa

Aurinko on noussut ja lintujen konsertti on upeaa. Kuten monta kertaa ollaan todettu niin aamut ovat päivän parasta aikaa.

Blogin kirjoitus on takkuillut pahasti. Suurin syy on siinä, että kirjoitusjärjestelmä on muuttunut ja Katin näkövaikeudet. Eihän täällä mitään niin ihmeitä ole tapahtunut. Päivät kuluvat mukavasti ja rennosti.

Viihdymme loistavasti tämän pikkutalon yläkerroksessa. Läpitalon asunto, jossa on kolme parveketta. Pertti pyöräilee kauppareissut ja Reijon kanssa ympäristössä.

Moni varmaan muistaa viime talven blogissamme kerrotusta pienestä puoliorvosta 10-vuotiaasta Sanjeewa-pojasta. Hän ei ollut juurikaan kasvanut vuoden aikana. Sanjeewa on arka ja pelokkaan tuntuinen kovia kokenut pieni poika.

Kati sai muutamalta ystävältään apua pojan avustamiseen. Rahaa kertyi noin 100 euroa yhteensä. Mietimme kovasti, kuinka voisimme konkreettisesti avustaa häntä.

Toissa päivänä veimme hänet lähikaupunkiin ostoksille. Pojan setä oli mukana apuna. Pojalle oli kerrottu, että saa ostaa mitä haluaa ja tarvitsee.

Ostettiin useita alusvaatteita, kaksi koulupukua ( yksi koulupuku sisältää siniset polvipituiset shortsit, valkoisen kauspaidan ja aluspaidan) sekä koulukengät.

Poika itse valitsi paksupohjaiset mustat umpinauhakengät, jollaisia koululaiset täällä käyttävät. Lisäksi poika halusi mustan lippiksen päähänsä. Ostettin parit shortsit, pikeepaitoja, koulutarvikkeita ja rannekello ( joka sai ensi kertaa pojan kasvoille hymyn).

Lisäksi Pirkko antoi muovikassin, joka sisälsi kouluvihkoja, värikyniä, makeisia ja hammasharjoja. Meillä oli alun perin tarkoitus ostaa myös junioripolkupyörä. Rahaa oli varattu myös siihenkin. Tarkemmin asiaa pohdittuamme Sanjeewan sedän kanssa tulimme siihen tulokseen, että on liian vaarallinen kulkuneuvo niin pienelle pojalle.

Hän ei todennäköisesti osaa ajaakaan pyörällä. Harvemmin näkee lapsia ajamassa polkupyörillä. Loppurahan käyttö jää harkintaamme miten sen voi käyttää järkevimmin. Beruwelan taloprojektiin olemme antaneet nyt työrauhan. Tsekkaamme tilanteen muutaman päivän sisällä.

Maailma on pieni. Eilen linja-autoaseman lähellä ihmisvilinässä joku huusi “ Pertti “ ! Oli yllätys tavata täällä Savonlinnan Viiskulman pyöräkorjaamon herra Koponen vaimonsa kanssa.

Maanantaina lähdemme kolmen päivän saarikierrokselle vuoristoon. Seuraavia uutisia mahdollisesti vasta ensi viikon puolivälin jälkeen. (tämän kirjoitti Katin puolesta Pertti) Terveiset kaikille!!!!!!! ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::: Sanjeewa kenkäkaupassa

Kaupan edessä

Junamatkustajia

Hikkaduwan asemalla

Huom! Lähetysvaikeuksia.

Ayobowan (vai miten se nyt menikään…?)

Tiedän miten moni on jo kovasti odottanut blogia ja samalla uutisia täältä.

Kuitenkin kirjoittamisen alkuun pääsy on ollut erittäin nihkeää.

Ensiksi maahanpääsy saapuessamme aiheutti melkoisen shokin. Pertti luikahti passintarkastuksesta läpi tervetulotoivotuksin. MUTTA… minulle nousi tiukasti käsi pystyyn ja koppalakki sanoi, että minun maahantulo on estetty.

Olin siis persona non grata!!! Kysymyksiin : miksi? miksi?, ei vastausta vaan viittaus seurata koppalakkia. Taas juostiin jo viimetalvelta tuttua reittiä terminaalissa .

Jonkun päällikön huoneessa samat kuviot.

Monta ukkoa kävi ihmettelemässä minun tietojani tietokoneelta. Onneksi, sanon ONNEKSI, oli ”Suomi Kumaran” vaimo Tanya pikku Tarun kanssa meidän mukana matkalla.

Tanya tulkkasi singaleesiksi ja niin pääsin minäkin vihdoin maahan. Ei meille ole vieläkään selvinnyt miksi minun pääsyni Sri Lankaan takkuilee jo kolmatta kertaa.

Heillä on varmasti jotain toista henkilöä koskeva väärä merkintä maahantulorekisterissä. Asumme nyt tässä, jo viimetalvelta tutuksi tulleen talon, yläkerrassa. Ystävät Pirkko ja Reijo asuttavat alakertaa. Kummallakin meistä on täysin omat huushollit. Netin saimme toimimaan muutama päivä sitten.

Odotin kuitenkin ensimäistä kirjoittamistani siksi, että ehdimme tehdä ”tarkastuskäynnin” Villa Otteriin.

Lähdimme sinne Pertin kanssa toissa aamuna junalla kaksistaan. Olimme ilmoittaneet Chaturalle ja Deepanille, että tulemme suoraan uudelle talolle.

Myönnän, että jännitys oli melkoinen. Onko kaikki samassa kunnossa kuin viimeksi sieltä lähtiessä vai onko edes jotain yritetty tehdä? Rahaahan emme ole pystyneet heille viime käynnin jälkeen juurikaan lähettämään. Ainoastaan Chaturan opiskelutilille.

Talolle saapuessa oli yllätys suuri. Seinät kalkittu, sähköjohdotukset tehty, mittari-/sulaketaulu asennettu, lattiat valettu ja tasattu, puuttuvat kolme ikkunaa pokineen ostettu, keittiön työtaso valettu, kaivo tehty, huussin allas valettu..

Kyllä siellä oli siis saatu paljonkin aikaiseksi. Lisäksi kunnallinen vesi oli saatu jo talon nurkalle vesimittareineen. Pääoven eteen rakennettu terassi katoksineen. Annoimme keittiön kaakelointiin ja muihin hankintoihin 300 euroa ja sähkösopimuksen tekoon ( siis liitäntään) 150 euroa. Deepanin keskimmäinen veli, joka asuu 200 metrin päässä, on lupautunut suorittamaan keittiötyöt viikon sisällä.

Lattioiden laatoitukseen meillä ei ole mitään mahdollisuuksia joten kehotimme heitä vain nyt alkuun maalaamaan betonilattiat (sellaiset täällä on monissa kodeissa). Pelko siitä, että talo jäisi tyhjäksi asumattomaksi muistomerkiksi Saukoista ja heitä avustaneista ihmisistä, katosi nyt täysin.

Chaturan koulumenestys on hyvä. Suomalaiset ystävämme Riitta ja Jokke olivat vierailleet heillä muutama viikko sitten.

Oli ollut näkyvillä Chaturan suurehko koulukuva. Parhaat oppilaat pääsevät eturiviin opettajien kanssa ja Chatura oli ollut opettajan vieressä. No varmaan itsekin pääsemme näkemään tuon koulukuvan ja Chaturan todistuksen Pertti on jo valokuvannut.

Nyt täällä on college opiskelijoilla kesäloma. Kaikille niille läheisille, jotka ovat huolissaan minun terveydentilasta: voin hyvin, syksyn stressit ovat alkaneet purkautua. Olen nukkunut lähes 10-tuntisia öitä.

Ainoastaan silmien kanssa on ongelmia mutta siinäkin suhteessa on parempi tilanne kuin vuosi sitten. Tänään menemme tervehtimään viime talven blogista tuttua orpoa Sanjeewa-poikaa.

Katsomme miten voisimme vaikka hetkellisesti auttaa ja ilahduttaa köyhää poikaa.

Tästä tapauksesta kerron sitten myöhemmin.

Terveisiä kaikille ja aurinkoisia hiihtokelejä sinne täältä 32 asteen lämmöstä. Kuvia tulee myöhemmin.

Kati ja Pertti

Joitain kuvia nyt jälkikäteen Matkalaiset saattajineen Helsingin lentoasemalla