Tanaan on ollut niin kovasti tunnepitoinen paiva, etten oikein tieda mita pystyn siita kertomaan.
Lyhykaisesti kuitenkin. Aamulla matkustimme jaahyvaisvierailulle kummipoikamme chaturan kotiin. Eilen iltaisen keskustelun perusteella paatimme pertin kanssa ostaa pojalle polkupyoran, jota hanella ei koskaan ole ollut. Kavimme lahikaupunkiin paastyamme eri liikkeissa katsastelemassa tarjontaa.
Hienoja oli, ihan kuin meilla suomessa mutta hinta noin ehka kolmasosa meidan hinnoista.
Kun paasimme Chaturan kotiin oli siella todella huono tilanne. Molemmat seka aiti, etta poika olivat kipeana. Aiti varsinkin oli niin sairas, ettei edes tajunnut meidan kayntia. Desinfioimme itsemme ja voimme vain ikkunan ulkopuolelta katsella kun poika yritti hoitaa puolitajutonta aitia.
Kerroimme Chaturalle, etta annamme hanelle lahjaksi polkupyoran. Emme voineet puhua kuin ikkunan kautta. han olisi tahtonut katella ja halata, mutta ei voinut tartuntavaaran takia. Kun olimme lahdossa, poika juoksi ulos ja polvistui maahan koskettaen meidan kummankin kengankarkia otsallaan. Se on kuulema taalla suurin mahdollinen kiitos.
Minahan vesittelin taysilla ja kylla siina Pertinkin linssissa tippa oli. Onneksi Isoaiti on nyt paremmassa kunnossa tallahetkella. Olemme viimeksi hanet tavanneet 3 vuotta sitten. Kylla on sairaus jalkensa jattanyt. Hanhan on vain 52 vuotias. Pyora kaytiin sitten ostamassa Chaturan kahden enon kanssa. Kotia paastya saimme viestin, etta pyora on upea ja han ei voi sanoin kuvata kuinka on siita onnellinen. Uskotteko, etta myos me olimme onnelliset Pertin kanssa!?
Sanoin pertille, etta taalla tehdyilla synneilla ei kylla kotiin matkusteta. Ne pyydetaan anteeksi paikanpaalla.
Siksi olemme huomenna menossa Galleen kirkkoon kristittyjen jumalanpalvelukseen. Olen aina halunnut kokea sen. Lisaksi meilla on aihetta myos kiitokseen.
Nimittain ettei pertti hukkunut aaltoihin muutama viikko sitten. Olen halunnut jattaa sen kertomatta tahan asti, etteivat laheiset huolestuisi turhaan. Tilanne oli niin, etta han lahti tasta lahirannalta uimaan ja petollisten merivirtojen kuljettamana ajautui liian kauas.
Mina katson rannalta ihan ihmeissani, etta miten ihmeessa se mies on noin kaukana. Valilla en nahnyt tuttua paata ollenkaan.
Han kuulema yritti rantaan pain rintauinnilla, mutta ei paassyt eteenpain. Pitaisi osata todella voimakkaasti kroolata. Tietysti siina valtasi suuri hataannys mutta sai kuitenkin huudettua apua lahella olevalta surffarilta . Ja niin japanilainen nuori mies tuli avuksi ja yhdessa laudan avulla tulivat rantaan. Tuo tapaus vei kylla fiilikset pariksi paivaksi, mutta eipa siihen vaaraan enaa ole antauduttu.
Se aurinko ja lampomaara mika taalla on yli kuuden viikon aikan kehoomme imetty, niin ihme on etta vanhoilla nahkoilla kotia palataan. Enta valutetut hikilitrat? Maaraa voi vain arvailla. Silti elopaino on sisukkaasti pysynyt entisissa mitoissa. Johtuneeko tuon uuden keittiomestarin taidoista -enpa tieda? Loppupaivat ovat menossa ja kylla se aina aiheuttaa paniikkia tavaroiden pakkauksessa. Niiden piti vahentya huomattavasti, mutta kuinka kaynee monien ostettujen ja lahjaksi saatujen teekilojen kanssa...
Lampimasti tervehtien K&P
jk. Kuvat ovat otettu tamanpaivan matkalla ja ihan perhevierailuista.
Virtasen perheelle Kumaralta paljon terveisia. Edelleen Hakkisen Joonaa kiitetaan hienoista autoista.