7.3.2010

HYVÄT BLOGIN YSTÄVÄT

Nyt alkaa olla jo lopputarinoiden aika.
Täytyy sanoa, että tätä on ollut mukava kirjoittaa, vaikkakin kuvien liittäminen on ollut joskus hermoja raastavaa. Blogin seuraajien kävijämäärästä olen nähnyt, kuinka moni on ollut kiinnostunut seuraamaan matkaamme.
Vaikka tämä oli jo 10. matka tähän maahan, niin aina jokainen matka on ollut ainutlaatuinen. Varsinkin nyt viimevuosina, kun mukaan on tullut pienimuotoinen avustustoiminta. Hyväksikäyttäjiäkin täällä toki on, mutta ne karsiutuvat heti pois. Sen verran alkaa olla ihmistuntemusta.

On ollut paljon menoa ja tuloa ja välillä ihania luppopäiviäkin.
Jotain jää puuttumaan Hikkaduwan vilkkaasta katukuvasta. Siellä ei enää surffaile punakypäräinen mies fillarillaan. Emme ole muita pyöräilykypäröitä liikenteessä nähneet. Siksi Pertistä on tullut kaikille tuttu näky.
Pyörä meni täydelliseen huoltoon jonka jälkeen öljysuihkutus ja varastoon odottamaan seuraavaa käyttöä.
Tätä sinistä taloa jäämme kaipaamaan. Täydellinen oma rauha ja silti keskellä kaikkea. Upea näköala suoraan merelle. Ihanan viileät aamut auringonnousua odotellessa. Täällä on ollut ihan pakko herätä viimeistään aamulla kuudelta. Silloin on vielä melko pimeää, mutta aamu valkenee nopeasti.
Se, että tapahtui myös ikävä asia, tämä varkausjuttu, ei meidän lomaa onnistunut pilaamaan. Joskus se kuitenkin sattuu paljon matkustaville, miksi ei siis meillekin!?
Olemme jälleen saaneet monelle ihmiselle pientä apua ja toisille enemmänkin. Tärkein asia on Chatura ja hänen äitinsä. Chaturan avustamiseen olemme sitoutuneet siihen saakka, kunnes hän valmistuu ammattiin. 

Siis monta vuotta vielä edessä. Myös heidän asumisjärjestelynsä on meille suuri haaste. Koska meillä Pertin kanssa ei ole yhteisiä lapsia, niin sanomme aina Chaturan äidille, Deepanille, että hän on se meidän yhteinen lapsi, ollut jo vuodesta -84.
”Rauniopappa” myös oli tärkeä jo viimetalvelta. Nyt hän on ikionnellinen kevyesti kulkevasta ajopelistään. Ristii kätensä joka kerta meidät nähdessään.

Kaikille, jotka hyvästä sydämestänne lahjoititte rahaa Chaturalle, haluamme sanoa suurkiitokset.
Ei voi myöskään unohtaa kiittää silmälasilahjoituksista, aurinkolaseista, hammasharjoista, -tahnoista, kuumemittareista jne… Kaikki ne ovat myös olleet rahanarvoista apua.
Toivottavasti te olette tunteneet vaikka pienenkin ripauksen siitä antamisen ilosta, mitä me olemme Pertin kanssa tunteneet täällä.
Paljon kertoo näiden ihmisten luonteesta sekin, kun tieto varkaudesta levisi, niin paljon tuli kyselyjä; tarvitsetteko apua?!
Pertti haaveilee kotiin päästyään rakentavansa pihalle suureen lumikinokseen iglun, jossa aikoo oleskella pari päivää. Ja siis ilman niitä banaaneja (koska ne kypsyivät ja syötiin pois).
Sri Lanka vaikenee täältä saarelta meidän puolesta nyt. Kirjoitan vielä kotiinpaluun ”shokista” sitten kotona.
Ayubowan (joka on myös näkemiin)
T: Kati ja Pertti


j.k. Käykää ihmeessä lukemassa blogia Lauri ja Mirja menossa. Lauri tekee mahtavaa työtä avustusprojektissa Tansaniassa. Blogi on erittäin mielenkiintoista ja hauskaakin luettavaa. Lisäksi erittäin hyvät kuvakansiot.
Nämä meidän piperrykset ja kuvat ovat pientä verrattuina heidän kokemuksiinsa.