Aamu täällä valkeni, kuten yleensä, aurinkoisena ja lämpimänä. Nyt on nukuttu sellaisia 10 tunnin yöunia.
Ihanat kilometrien pituiset aikaiset aamulenkit ovat vain menneissä muistoissa. Sää rannalla on niin kirkasta silmilleni, että sokaistun heti alkumetreillä.
Aamupäivät tuonne alkuiltaan sujuvat melko tavanomaisesti, kun muistaa, että tätä tipaa laitetaan 2-4 kertaa päivässä 1-2tippaa. Tuota tippaa taas 2 tippaa 3-4 päivässä ja välillä jotain muuta sekä yöksi paksut rasvat.
Aamupäivät tuonne alkuiltaan sujuvat melko tavanomaisesti, kun muistaa, että tätä tipaa laitetaan 2-4 kertaa päivässä 1-2tippaa. Tuota tippaa taas 2 tippaa 3-4 päivässä ja välillä jotain muuta sekä yöksi paksut rasvat.
James on paras mahdollinen avustaja. Hän ei päästä minua yksin mihinkään varsinkaan pimeällä.
Viihdymme paremmin tässä asunnossa, joka on maakerroksessa ja käsittää ison keittiön ja valtavan suuren pesuhuoneen ison olohuoneen lisäksi.
Eilen iltapäivällä terassille tuli yllätysvieras. Minun ranteeni paksuinen noin 2 metrinen käärme kuikuili arkana ja pelokkaana meitä. Niin oli niin nopea, ettei kuvaa ehditty saada. Eipä parane jättää ovea yöksi auki. Jos sellainen luikertelisi vaikkapa yöllä sänkyyn, voisi minun kiljunta herättää ihmiset ainakin 2 kilometrin säteellä.
Siivous tässä hotellissa on huippuluokkaa. Pieni kaveri, Rohan nimeltään, siivoaa joka aamu nopeasti ja tehokkaasti. Hierarkiassa toinen alempana, ujosti hymyilevä kaveri, puunaa vessan lattiasta kattoon. Sen jälkeen Rohan ilmoittaa: ”Ketti, your rooms are redy.”
Nämä ovat niitä pienen hotellin etuja, isoissa kaikki käy niin konemaisesti.
Eilen illalla kyläilimme ystävämme Sampatin kotona. Hänen tarinansa on kerrottu viime talven blogissa 13.2.2011; Sunnuntaimarkinoilla ja kyläilemässä.
Perheeseen on syntynyt 5 kk sitten pieni suloinen tyttövauva. Olimme siellä päivällisellä. Ruokana oli normaali srilankalainen menù. Huomioni kiinnittyi yhden huoneen ovesta kurkkivaan pieneen tummaan poikaan. Kysyin Sambatilta, kuka hän on.
Pojan tarina on seuraava:
Hän on kymmenen-vuotias mutta vasta kolmannella luokalla koulussa. Poika jäi orvoksi kolmevuotiaana, kun äiti kuoli tsunamissa. Kukaan ei huolehtinut hänestä pitkään aikaa. Isästä ei ollut siihen, koska on pysyvästi sairas.
Sambath on antanut lapselle hyvää hyvyyttään kodin, josta käydä koulua. Tässäpä tuli mieleen, että hän olisi todella hyvä ja tarpeellinen kummikohde jollekin hyväsydämiselle ihmiselle tai pienelle ryhmälle. ( Tässä haaste Pihlasmäen koulun 65v-kaveriporukalle).
Menin pojan luokse ja otin hänen kädestään kiinni. Halusin kovia kokeneelle pojalle kosketuksellani välittää tunteen, että hän on ystävämme ja välitämme hänestä kovasti.
Viihdymme paremmin tässä asunnossa, joka on maakerroksessa ja käsittää ison keittiön ja valtavan suuren pesuhuoneen ison olohuoneen lisäksi.
Eilen iltapäivällä terassille tuli yllätysvieras. Minun ranteeni paksuinen noin 2 metrinen käärme kuikuili arkana ja pelokkaana meitä. Niin oli niin nopea, ettei kuvaa ehditty saada. Eipä parane jättää ovea yöksi auki. Jos sellainen luikertelisi vaikkapa yöllä sänkyyn, voisi minun kiljunta herättää ihmiset ainakin 2 kilometrin säteellä.
Siivous tässä hotellissa on huippuluokkaa. Pieni kaveri, Rohan nimeltään, siivoaa joka aamu nopeasti ja tehokkaasti. Hierarkiassa toinen alempana, ujosti hymyilevä kaveri, puunaa vessan lattiasta kattoon. Sen jälkeen Rohan ilmoittaa: ”Ketti, your rooms are redy.”
Nämä ovat niitä pienen hotellin etuja, isoissa kaikki käy niin konemaisesti.
Eilen illalla kyläilimme ystävämme Sampatin kotona. Hänen tarinansa on kerrottu viime talven blogissa 13.2.2011; Sunnuntaimarkinoilla ja kyläilemässä.
Perheeseen on syntynyt 5 kk sitten pieni suloinen tyttövauva. Olimme siellä päivällisellä. Ruokana oli normaali srilankalainen menù. Huomioni kiinnittyi yhden huoneen ovesta kurkkivaan pieneen tummaan poikaan. Kysyin Sambatilta, kuka hän on.
Pojan tarina on seuraava:
Hän on kymmenen-vuotias mutta vasta kolmannella luokalla koulussa. Poika jäi orvoksi kolmevuotiaana, kun äiti kuoli tsunamissa. Kukaan ei huolehtinut hänestä pitkään aikaa. Isästä ei ollut siihen, koska on pysyvästi sairas.
Sambath on antanut lapselle hyvää hyvyyttään kodin, josta käydä koulua. Tässäpä tuli mieleen, että hän olisi todella hyvä ja tarpeellinen kummikohde jollekin hyväsydämiselle ihmiselle tai pienelle ryhmälle. ( Tässä haaste Pihlasmäen koulun 65v-kaveriporukalle).
Menin pojan luokse ja otin hänen kädestään kiinni. Halusin kovia kokeneelle pojalle kosketuksellani välittää tunteen, että hän on ystävämme ja välitämme hänestä kovasti.
Työnsin käteen setelin, jonka toivoin käytettävän esim. hänen vaatteisiinsa. Hänen silmänsä loistivat ja kumarrus oli syvä. No siinä varmasti uusi autettava!
Liekö tämä helle, joka niin pehmittää sydämen…
Ei nämä projektit täällä pääse loppumaan. Koulunkäyntimahdollisuus olisi tärkeä järjestää orvolle pojalle.
Chaturan talon katon teko alkaa 30 päivä. Kaikki tarvikkeet ovat jo ostettu. mutta horoskoopin mukaan Budhalle suotuisa aloituspäivä on tuo 30.01. Uskokoon, ken tahtoo!!!!!
Menemme sitten vasta katsomaan, kun katto on valmis ja mietimme jatkojuttuja.
Kuluneen päivän aikana kirjoitteli Kati
Osadi 5kk
Orpopoika toinen vasemmalta
Ei nämä projektit täällä pääse loppumaan. Koulunkäyntimahdollisuus olisi tärkeä järjestää orvolle pojalle.
Chaturan talon katon teko alkaa 30 päivä. Kaikki tarvikkeet ovat jo ostettu. mutta horoskoopin mukaan Budhalle suotuisa aloituspäivä on tuo 30.01. Uskokoon, ken tahtoo!!!!!
Menemme sitten vasta katsomaan, kun katto on valmis ja mietimme jatkojuttuja.
Kuluneen päivän aikana kirjoitteli Kati
Osadi 5kk
Orpopoika toinen vasemmalta
Tervehdys täältä Suomen OIKEASTA talvesta (-21)! Täytyy myöntää, että on aikamoinen kaipuu takaisin sinne lämpöön (sekä ilmaston, että etenkin ihmisten suhteen)! Kiitokset vielä, että saimme tulla mukaanne tutustumaan Chaturaan ja perheeseen. Jollakin tempulla he valloittivat täysin sydämemme. Oli mukava nähdä miten hienosti rakennusprojekti oli lähtenyt käyntiin. Tosissaan siellä töitä tehtiin ja huomenna alkaa siis jo katon laitto.
VastaaPoistaKati, sinulla on erinomainen taito löytää apua tarvitsevia lähimmäisiä missä tahansa. Olkoon silmät missä kunnossa tahansa, niin kyllä Sinä heidät havaitset!
Pekan vieroitusoireet alkoivat helpottaa, paistoimme papadamia keiton lisukkeeksi ; ))!
Terv. Anita ja Pekka
Heippa!
PoistaKiva lukea taas teidän blogia täällä pakkasen kourissa.
Hieno on teidän talonne ja hyvällä alulla näyttää olevan rakennusprojektikin.
Nauttikaa olostamme ja tulkaa terveinä takaisin.
Masa Ja Påla
Aybowan:
VastaaPoistaTulin just äsken kotiin lopen uupuneena. Taas kerran aivan ihana ja pähkähullu reissu paratiisisaarella. Minulla oli heti kiire lukemaan teidän uutisianne.
Kiitos muuten aivan mahtavista vaalivalvojaisista. Niitä en tule unohtamaan koskaan !Varmaankin ensimmäiset ja viimeiset keskellä viidakkoa läppärin välityksellä. Franklinillä oli tietysti osuutta asiaan :-)
On teillä nyt mahtava paikka oleskella siellä, aivan uskomaton, iskemätön, uusi luxus-talo. Sitä ihmettelin, että sinne asti tuntui mereltä puhaltava vilvoittava tuuli. Minä nukuin korvatulpat korvissa 2 viikkoa; aaltojen taukoamaton pauhu, liikenteen melu yötä päivää + ilmastointilaite. Taidan muuttaa kanssa sinne viidakon puolelle niin ihana kun se meri onkin.
Eilinen "surmanajo" Kandysta Colomboon, oli taas jotain sanoinkuvaamatonta.Rystyset valkoisina pidin penkin laidoista kiinni, löröt olis tullut housuun jos olisi ollut sitä vaivaa. 3 kertaa poliisi pysäytti meidät, mutta Kapila puhui itsensä sakottomaksi :-)
Kaiken kukkuraksi koitin pitää huolta juuri 4v. täyttäneestä Kooni-tyttärestä. Lapsi ravasi koko ajan etu ja takapenkin väliä. Turvavöistä ei ollut tietoakaan.
Auto oli mennyt pari kuukautta sitten katon kautta ympäri ja "kunnostettu" sen jälkeen. Kandyyn tultuamme hajosi starttimoottori, seur. meni rengas jne. Kaikki kuitenkin hoitui kuntoon uskomattoman nopeasti. Siellä on aina auttajia.
Nyt nukkumaan omaan sänkyyn peiton alle. Taitaa mennä taas kuukausi kun tätä kaikkea sulattelee.
Onnea taloprojektillenne. Tehkää viisaita vaikkakin vaikeita päätöksiä, että pääsisivät muuttamaan mahdollisimman pian.
Budusaranay
Ulla