YLLÄTYSTARKASTUS BERUWELASSA

Sunnuntaipäivä 12.02.

Aamun ensimmäinen rukouskutsu temppelistä kailotti jo ennen puoli viittä aamulla. Nyt jäi se kylän aamuvirkuin kukkokin toiseksi.

Koska olin niin aikaisin mennyt illalla moskiittoverkon alle, niin tiesin, ettei uni enää tule. Jäin kuitenkin sänkyyn, koska tietysti oli vielä pilkkosen pimeää. Aloin miettimään edessä olevaa päivää. Siitä ei ehkä tulisi kovin helppo.

Muistelin mielessäni sellaisia englanninkielisiä sanoja, joita ehkä tulisin päivän aikana tarvitsemaan. Sanoja joilla ilmaistaan mm. tyytymättömyyttä asioiden kulkuun ja kiukkua sekä turhautuneisuuttakin.

Tarkoituksena oli lähteä heti aamusta tarkastusmatkalle Beruwelan työmaalla.
Vain Deepanilla oli hajua tulostamme. Menimme bussilla Aluthgamaan, josta tuttu tuktuk-poika vei meidät suoraan työmaalle.

Siellähän olikin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ainoastaan 3 suloista koiranpentua oli valinnut kodikseen rakennuksen. Voihan, voihan sentään! Mitä ne ovat viikkoon tehneet!? Eivät ainakaan sitä, mistä oli sovittu.

No hyvin pienenä lievennyksenä voi pitää, että isoäidin sairaus sai taas huonomman käänteen ja hän joutui sairaalaan. Nämähän ovat täällä kuin Suomessa mustalaiset. Kun suvun koossapitäjälle sattuu jotain, niin koko perhekunta lamaantuu.

Alettiin siinä sitten hätyyttelemään puhelimella sisaruksia talolle. Chatura on sunnuntaisin temppelikoulussa, joten hän oli poissa.
Kerrottiin suorin sanoin, että ´jätkät´ töihin.
Deepani on ollut vuosia teidän lastenne ”beibisitterinä”. On tullut aika nyt vuorostaan teidän auttaa siskoanne.

Deepani on surullinen koko ajan. Hän ei jaksa iloita uudesta kodista kun näkee mitä uhrauksia se meiltä vaatii. Hän on myös hyvin huolissaan minun silmäsairauden takia.

Meillä on enää reilu 2 viikkoa aikaa ja talosta PITÄÄ tulla 2 huonetta asumiskuntoon.

Samalla tilattiin paikalle ikkunan ja ovien valmistaja. Ainoastaan asumishuoneisiin tulee ikkunat. Muut aukot laitetaan muovilla tai laudoilla umpeen.

Mies teki hartaasti ja tarkkaan mittauksia ja laskutehtäviä- ja sai aikaan meitä järkyttävän summan. 3 isoa ikkunaa ja 2 ulko-ovea 1250 euroa. Onkohan tämä joku grynderi vai onko täällä oikeasti puutavara noin kallista!!!
Kyllä jo käväisi mielessä, että mihinkä hommaan me 2 eläkeläistä oikein ollaankaan ryhdytty?!!!

Aikaa siinä kuumalla työmaalla vierähti useampi tunti. 

Alkoi olla todella väsynyt ja turta olo.
Sopimukseen päästiin kuitenkin, että nyt viikon aikana on todella lattiat tasoitettava ja sementoitava sekä seinien laastitus tehtävä.
Ei ollut nyt muuta tehtävää tällä hetkellä kuin lähteä kotiin miettimään ikkuna-oviasiaa.

Ahtauduimme täpötäyteen pikavuorobussiin.
Minä roikuin molemmin käsin kattotangossa kiinni koko 40km matkan. 

Uskokaa tai älkää, mutta taisin siinä ihan torkutkin ottaa matkan aikana. Vaan kouristuksenomainen ote tangosta ei irronnut ennen kuin Hikkaduwassa. On se hyvä, että tuo ylimääräinen neste tulee ulos hikenä eikä esim. vessahätänä.

Kun pääsimme kotinurkille, tapasimme ystävämme Rajan. Päivän tapahtumat kerrottuamme otti Raja taas ohjat käsiinsä. Ensinnäkin hän sanoi, että ikkunoiden ja ovien hinta on n. 25-30% liian kallis.

Nyt ollaan maanantai-aamussa ja Pertti on Rajan kanssa tekemässä hintavertailuja tämän paikkakunnan puusepänverstaiden kanssa. Jos täältä saadaan halvemmalla voi olla mielenkiintoinen reissu Beruwelaan traktorin lavalla puukuorman päällä.

Kyllä on ollut mutkia ja yllätyksiä matkassa, mutta ei ne ole meitä lannistaneet. Kyllä meillä pitää lomallakin olla tekemistä ja mitä haasteellisempaa sen mielenkiintoisempaa.
Tämän tavoitteen eteen on niin älyttömästi tehty hommia. Ryömitty karpalosuolla viikkotolkulla useana syksynä.
Vedottu sukulaisten ja ystävien hyväntahtoisuuteen ja nöyrrytty ihan kerjäämisen tasolle. Paras kiitos kaikille olisi se, että ”Villa Otterissa” asutaan.

Kun päivän rasituksista pääsee tänne viidakon vehreyteen on se kuulkaa vaan niin ihana tunne.

Toivotamme kaikille ystäville ja lukijoille hyvää ystävänpäivää.
Minä kiitän esim. Ritua ja monia muita tekstiviesteistä joita on tullut paljon. Valitettavasti minä en näköni takia pysty niihin vastaamaan.

Tämä blogin kirjoitus onnistuu aamuaikaan ja kun tekstikoko on suurennettu.
Palataan asiaan blogiin taas loppuviikolla.


Kati ja Pertti











Illan torkku, aamun virkku

Pieni temppelikoululainen Avisha

Kumara avustaa Perttiä mittauksissa

Kumaran Radeesha ja Gihanta