14.6.2014
CHATURAN MATKA SUOMEEN!
Kun noin 5 vuotta sitten aloimme tukemaan erityiseti Chaturan englanninkielen täydennyskursseja, asetimme hänelle "porkkanan".
"Kun opit riittävän englannin taidon, kustannamme sinut Suomeen vierailulle". Poika opiskeli ensin normaali koulunkäynnin ohessa läheisessä kaupungissa yksityistunneilla ja myöhemmin pääkaupungissa Colombossa, jonne matkaa kertyi edestakaisin nelisen tuntia. Se oli melko raskasta, kun vielä piti aktiivisesti harrastaa lentopalloa edustusjoukkueessa.
Nyt se uurastus on palkittu. Viime tammikuussa hankimme hänelle passin ja viisuminhakuprosessi lähti liikkeelle maaliskuussa meidän
lähettämällä vierailukutsulla. Ei arvattu, miten hankalaksi homma koitui.
Koska Sri Lankassa ei ole Suomen suurlähetystöä, niin Norjan lähetystö hoitaa nämä asiat.
Hakemuksen liitteeksi laitettiin lehtijuttuja, mm. 3 sivun Iltasanomien juttu kesäk. 2 pvä 2012, jossa kerrottiin meidän ja perheen tutustumisesta liki 30 vuotta sitten ja talonrakennushankkeesta. Lisäksi 30 vuoden ajalta joitain valokuvia. Kaikki nuo todisteeksi, että meillä on pitkä suhde tähän poikaan ja äitiinsä.
Vielä piti olla meidän avioliittotodistus ja varallisuustiedot. Meillä oli myös valelentolippu, koska täytyi olla todiste paluulennosta. Kun ei viisuminsaanti ollut varmaa, ei uskallettu ostaa yli 800 euroa maksavaa lentolippua. Onneksi se valelippu ei paljastunut!
Alkoi odottaminen. Suunnitellun matkan piti alkaa kesäkuun alkupuolella. Vaan ei kuulu viisumia!
Beruwelassa ja Savonlinnassa alettiin jo hermostua. Pertti alkoi pommittaa puhelinsoitoilla Intian Delhissä olevaa Suomen suurlähetystöä.
Siellä suhtauduttiin puoltavasti asiaan ja luvattiin kiirehtiä, mutta vaati 5 soittokertaa Intiaan, sekä Chatu vietti 2 hikistä päivää Colombossa Norjan lähetystössä, jossa hänen passinsa ja hakemuksensa oli.
Maanantai-iltana 9.6. tuli vihdoin odotettu puhelinsoitto, että viisumi on myönnetty. Heti välittömästi tilasimme Turkish Airlinesilta lentoliput ja ohjasimme sen hänen sähköpostiinsa.
Paljon ei jäänyt matkavalmisteluille aikaa, sillä hän lähti matkalle jo keskiviikkona 11.6.
Istanbulin kautta oli meidän mielestä ensi kertaa ja yksin matkustavalle nuorukaiselle helpoin reitti.
Oli sovittu, että hän lähettää viestin, kun on selvittänyt koneen vaihdon Istanbulissa. Me lähdimme aamulla klo 7 ajamaan Helsinkiin ja odotimme viestiä, jota ei kuulunut. Tiesimme, että nyt on jotain myöhästymisiä tapahtunut.
Kun saapuvien taulu näytti, että Istanbulin kone on laskeutunut saimme vielä jännittää yli puoli tuntia, kunnes ovesta tuli meille tuttu poika valkoiset hampaat leveässä helpottuneessa hymyssä.
Lähdimme ajamaan kaatosateessa kohti Savonlinnaa eikä hän juuri jaksanut maisemia ihailla. Savonlinna- Helsinkihän on Mikkelin kautta ajettaessa pelkkää metsää ympärillä,
Mikkelissä tapasimme Thanujan, sri lankalaisen rouvan, joka tulkkasi meille monia tärkeitä asioita. Siinä myös selvisi, kuinka koviin tarkastuksiin ja kuulusteluihin Chatu joutui Colombossa lähtiessään sekä Istanbulin kentällä. Häneltä tivattiin uudestaan ja uudestaan mistä ja kuka on antanut viisumin. Silmät kuvattiin jollain laitteella. Onneksi hänellä oli meidän lähettämä kutsu mukana ja onneksi hän ei tiennyt tätä kaikkea matkaan lähtiessään.
No loppu hyvin, kaikki hyvin. Koleassa säässä ajelimme loppumatkan kotiin. Hän oli nukkunut koko matkan aikana vain pari-kolme tuntia ja oli tietysti hyvin väsynyt.
Olimme laittaneet hänelle piha-aittaan (jossa sähkölämmitys) nukkumapaikan, jossa mukava sänky, pöytä, pikku telkkari, komero ja kaappitilaa tavaroilleen. Huoneen voi pimentää, joten öiden valoisuus ei estä unen saamista. Ja ennekaikkea on oma rauha.
Laukkujen purkaminen jätettiin aamuun, jolloin meille selvisi, että iso matkalaukku sisälsi 10 isoa lahjapaperiin käärittyä pakettia.
Nimenomaan olimme pyytäneet ettei lahjoja tulisi, mutta siinähän oli ihan nimellä merkityt paketit meille ja monille ystäville. Koko heidän lähipiiri oli osallistunut lahjojen tekoon ja hankintaan.
Omat neljän viikon tavarat olivat ahdettu pieneen lentolaukkuun.
Koska säätila on näin kylmä, päätettiin ensimmäiseksi mennä ostamaan lämpimiä vaatteita hänelle. Siinä sitten tuli Anita ja Pekka hätiin. Heiltä saatiin lahjana iso määrä vaatetta, myös Rukan tuulenkestävä fleesi, johon hän mieltyi kovin.
Deepani asuu nyt Chatun matkan ajan veljensä perheessä ja sinne meillä on joka ilta 1-2 tunnin skypeyhteys. Chatura on niin kaukana, mutta kuitenkin heitä lähellä. Voi "mahotonta" sitä huutoa, naurua ja yhteen ääneen puheen pulputusta. He haluavat tietää kaikesta kaiken. Mitä ruokaa papa!!! tekee, mitä söit aamulla, mitä teet milläkin hetkellä? Kameraa on kiikutettu ympäri pihaa, ihasteltu minun pelargonioita ja pihan vihreyttä, järvinäköalaa, tutkittu Chatun nukkuma-aitta jne...
Eilen illalla oli ensimmäinen saunakokemus (siitä riittää taas tänään juttua!!) Pertti lämmitti puusaunan hyvin lempeäksi ensikertalaiselle vain alle 100 astetta!!!(vähän vitsiä). Hän tykkäsi saunasta. Ehkä se tuntui ihanalta, kun ulkona on niin viileää jatkuvasti 30 asteen lämmössä elävälle.
Tälle päivälle meillä oli kutsu Johanna Oraksen taidenäyttelyn avajaisiin Punkaharjulle. Johannakin on ollut omalta osaltaan auttamassa Chatun koulunkäyntiä.
Koska tilaisuus on suurelta osin ulkona ja sää niin viileä, jätimme sen väliin. Sitä paitsi kylmäsavustuksen on tänään hoitanut papan neuvojen mukaan Chatu. Hän on ollut hyvin otettu saamastaan luottamustehtävästä. Huomenna kuitenkin piipahdamme naapurin Pinjan rippijuhlissa.
Eilen illalla oli ruuan kanssa viiniä. Siitä Chatu tietenkin kieltäytyi. Kertoi, ettei ole KOSKAAN edes maistanut alkoholia eikä tupakkaa (20 vuotias !!!!!!) Siinäpä olisi mallia meidän nuorille!
Tiistaina lähdemme sitten Tukholman risteilylle Helsingistä. Silja Serenadin kuvia on jo netistä katsottu ja sehän on varmasti hänelle huikea kokemus. Uiva valtavan kokoinen hotelli!!!
Nyt menee näkö kirjoittajalta ja pakko lopettaa sekä toivottaa kaikille, jotka jaksoi tänne saakka lukea OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA!!!Ja lämpimämpää kesän jatkoa!
Terveiset meiltä kaikilta!
-kati-
j.k. myöhemmin laitan joitain kuvia tänne blogiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti