Lauantaina 21.2.2015

TUPAANTULIAISET VILLA OTTERISSA!

Kun talvella 2012 seisoin eräänä pyhäpäivänä tulevan kodin rakennuksella, oli se ehkä rakennusvaiheen kiperin hetki. Siinä olimme me talon rakennuttajat ja Chaturan perhettä. Talossa oli seinät pystyssä, ei kattoa, muusta puhumattakaan. Totesimme, että on niin paljon tämä homma kesken, ettei meidän rahat millään riitä.

Kun äiti ja poika näkivät ahdinkomme, he esittivät, että keskeytetään talon rakentaminen toistaiseksi ja jatketaan joskus myöhemmin.

Koko läsnäoleva porukka suorastaan jähmettyi säikähdyksestä, kun minä aloin suureen ääneen itkemään. EI, ei kesken ei jätetä. Muuten kaikki työ on mennyt hukkaan, eikä talo ehkä valmistu koskaan.

Sen vuoden blogista on luettavissa, kuinka homma sitten kuitenkin jatkui.
 Edelleen talosta puuttuu vielä suihku/wc mutta siitä me emme enää ota huolta He käyttävät ulkosuihkua ja huussia, mutta niihin he ovat tottuneet jo aiemmassa kodissaan. 

Eilen me vietimme ilojuhlaa Villa Otterissa. Nyt kyllä piti pidätellä liikutuksen kyyneleitä. Mutta se oli vaan suurta helpotusta siitä, että oltiin vihdoin päästy näin pitkälle! 
 Oli hienoa, että  Anita ja Pekka pääsivät mukaan, koska myös heidän apunsa on ollut merkittävä.
 Mukavaa, että Tarja ja Mikakin olivat näkemässä projektin valmistumisen. Olihan sillä puheenaiheella "kyllästetty" heidätkin vuosien mittaan.

Olin ostanut 10 metriä verhokangasta, josta Deepani oli vuorokauden aikana ehtinyt ommella uudet verhot ikkunoihin.
Villa Otter näytti hyvin kodikkaalta.

 Perhettä oli runsaasti koolla. Chaturan 2 enon lapset 6 kpl (joista kaikki olemme tunteneet ihan vauvasta saakka). Vilinä ja vilske oli melkoinen... kuin Vilkkilässä kissoja. Chaturalle viemämme radio soi täysillä ja siinähän alkoi jo aikuistenkin tanssijalkaa vipattaa.

Jatkamamme kylpyhuonerakennus Hikkaduwassa sai vauhtia, kun Riitta ja Jokke, Anita ja Pekka sekä Tarjan äiti Satu Tuusulasta tulivat apuun. Siitä suuret kiitokset heille.

Sampath sai asiantuntevia neuvoja Pekalta ja vaikka sitä nyt ei ihan valmiiksi saada, niin pienen sairaan lapsen pesuhommat hoituu huomattavasti helpommin.

Mikan ja Tarjan mukaantulo pari viikkoa sitten, teki meille hyvää. Ollaan oltu kaksistaan niin paljon, että erittäin mieleinen seura loppulomaksi on ollut ihan huikea juttu.

Teimme heidän lomansa alussa 3 päivän matkan vuoristoon,josta osa junalla jopa 2 kilometrin korkeudessa. Tätä reittiä on kehuttu maailman kauneimmaksi  junareitiksi. Ja ei kyllä turhaan ole kehuttu!!!

Nyt me asumme täällä Beruwelassa viimeisen viikon, lähellä Chaturaa ja Deepania, joita voimme tavata usein. Polskimme omassa uima-altaassa ja nautimme täydellisestä yksityisyydestä. On niin paljon annettu tänne apuja, että pikkuisen itsellekin...! Kun viimeinen viikko alkaa, nostaa se aina palan kurkkuun, eikä sitä saa nieltyä, ennenkuin jossain Mikkelin seutuvilla kotimatkalla.

Luulen, että meidän blogimme päättyy tähän. Kiitos kaikille mukana matkanneille. Hengessä mukana olleille ja rahallisesti avustaneille. Kumpikin tuki on ollut hyvin tärkeää!

j.k. Tarkoituksenamme on  kutsua Chatura Suomeen myös tulevana kesänä. Nyt se on vielä mahdollista, kun ei hänellä ole vielä työesteitä. Myöhemmin on edessä mahdolliset jatko-opinnot ja vakituinen työ.

Hyvää ja Onnellista elämää kaikille !

Kati ja Pertti 

                                                      Pertti ja Mikko Villa Annan pihalla

                                                                      Villa Otterissa

Lisää kuvia tulossa