Kuukausi vaihtui

Luonnon kummajaisia

Kyllä se vaan toteen kävi paikallisten ihmisten luonnon tuntemus.
Jo kaksi päivää ovat aallot tuoneet rantahiekkaa takaisin. Paikka paikoin jopa metrin verran on ranta ylempänä, kuin vielä viikko sitten. Myös aallot ovat suuria ja jo kaukaa näkee, kuinka paljon hiekkaa tulee mukana.

Tänä aamuna aamulenkillä näin erikoisen näyn. Kävelimme kuivalla rantahiekalla ja päivittelimme aaltojen voimaa. Yhtäkkiä, kun katsoin merelle, en nähnytkään enää taivaan rantaa. 

Todella iso vesiseinä tuli kohti ja kun jäin oudoksumaan näkemääni, olinkin hetkessä melkein vyötäröön asti valkoisen vaahdon keskellä. 

Se oli varmaan sellainen ”minitsunami”.
Tilanne oli niin nopeasti ohi, että Pertiltä jäi aalto näkemättä. Hänen huomionsa kun olikin keskittynyt kaksiin pikku-pikkubikineihin, jotka juuri ohittivat meidät. 

Eipä silti, kyllä suolavesi kasteli hänetkin.
Monet ihmiset täällä rannalla vain tuijottavat merelle. Onhan siellä tietysti nähtävänä myös nämä äärettömän taitavat ja rohkeat surffarit, jotka ratsastavat lautojensa kanssa aallon harjoilla. Heitä voisi ihailla tuntitolkulla!

Lämpötila alkaa päivisin hätyytellä jo viimekesäisiä Suomen kuumimpia päiviä. Onneksi olemme saaneet olla terveinä! Nämä yleisimmät turistien kiusat ”ripulit ja rapulit” ovat säästäneet meidät taas tälläkin matkalla ainakin tähän asti.
Meillä on viimeinen viikko menossa ja vielä riittävästi ohjelmaa. Toivottavasti pari viimeistä päivää voidaan rauhoittua ja suggestoida itseämme pitkälle kotimatkalle.

Kaikkihan ei mennyt ”nappiin”. Kesken emme kuitenkaan hommaa jätä. Tavoitteena koti Deepanille ja Chaturalle on yhä voimassa.

Kiitos Ulla kommenteista ja kielikoulusta samalla. Sinähän todella myös kuulut tähän pieneen ”yhteisöömme” täällä. (Anteeksi, että unohdin mainita aiemmin). Ilman sinua olisi jäänyt se aika kauhea viidakkoreissu ja iilimato joki kokematta ja myös monet mukavat hetket näiden vuosien varrella.


Terveiset kaikille

K&P