Talvi 2014

Hyvää huomenta blogin lukijoille.

Tästä se toivottavasti alkaa. Oli vaikeuksia saada silmät ja tietokone yhteistoimintaan. Tässä on nyt 2 vrk huilattu matkaväsymyksiä pois.

Blogi on aina alkanut matkakuvauksella, joten mennään vanhan kaavan mukaan.

Helsingistä Istanbuliin oli vain 3,5 tunnin lennähdys. Koneeseen astuessa meille tarjottiin ensin iltapäivälehdet, matkatossut, matkahuovat ja ruokalistat. Tervetuliaisjuomien jälkeen alkoi olo rentoutua ja minä hihkaisin, hei me lennetään.

Matka sujui rattoisasti.  Juuri kun päästiin lentämisen makuun, tömähdettiin Turkin maankamaralle ja sitten alkoi nää meidän tavanomaiset sekoilut ja etsimiset. HUOH !!!

Vaikka aikaa oli reilu 3 tuntia, ei sitä ollut yhtään liikaa. Nimittäin ei tiedetty mitä etsiä, kun ei tullut lähtötaululle meidän seuraavan lennon porttia. Saukolla alkoi otsanahka kurtistua huolesta kun boarding time oli mennyt jo 20 minuuttia sitten ja vieläkin oli portti kysymysmerkki.

Tulihan se sitten loppumetreillä. Nyt oli lentoaikaa edessä yli 11 tuntia.

Kone oli iso ja mukavasti jalkatilaa. Taas tuli lahjoja, kauniit peltirasiat, joissa sisällä lentosukat, silmälaput, korvatulpat, hammasharja, -tahna ja huulirasva. Vielä ennen valojen sammuttamista ”iltamyssyt”.

Meille oli uusi tuttavuus tämä Turkish Airlines. Aiemmin on lennetty Arabi Emiraattien yhtiöiden koneilla. Maksoimme tästä lennosta 603 e/edestakainen henkilöltä ja se on todella halpa verrattuna palveluihin matkalla. Tärkeimmät kriteerit meille on: riittävä jalkatila, vessojen siistinä pysyminen ja teräksiset ruokailuvälineet. 4 täyttä ateriaa on liikaa mutta ainahan voi jättää väliin.

Malediivien yli on aina lennetty pimeällä. Nyt oli päiväaika kun tehtiin välilasku sinne. Kyllä tuo saariryhmä on ilmasta katsottuna todella upea vihreine laguuneineen.

Loppumatka Colomboon sujui puolityhjässä koneessa puolihorroksessa.

Muistelin huolestuneena kahta edellistä maahan tuloa kun minulle nostettiin käsi ylös ja sanottiin, että en ole tervetullut Sri lankaan.

Tällä kerralla ei ollut ongelmia ja kaikki sujui hienosti.

Alkoi 4 tunnin automatka kentältä kotiin Hikkaduwaan. Heti myös huomattiin, että meidän paikallinen puhelinkortti ei toimi. Tämä tiedoksi kaikille, jotka tuota numeroa käyttivät tekstiviesteihin. Nyt on uusi simkortti ja numero.

Illalla oli jo pimeää kun olimme perillä. 3 talvena kotinamme ollut Villa Anna odotti kutsuvasti valaistuna. Todella, ihan kuin kotiinsa tulisi!

Isossa talossa, jossa asuimme toissatalvena oli nyt 10 venäläistä!!!!!!Eilen he kuitenkin poistuivat, joten olemme tontilla kahdestaan + tietysti talonmies vaimonsa kanssa. Hekin ovat uusia. Kaveri sai Pertiltä otsalampun ja se oli hänelle  mieluinen. Mukavalta vaikuttava nuori pariskunta.

Ainakin nyt alkuun asutamme tämän pienemmän talon yläkertaa, johon ihastuimme viime vuonna. N.40 neliön huone, täysin varustettu keittiönurkkaus ja 3 parveketta eri ilmansuuntiin.

Tontin vieressä on suuri kaneliviljelmä, joka kukinta-aikaan antaa oman tuoksunsa. Onhan nää vanhat tututkin, kuten yli metrinen varaani ja mungo, joka varmasti tulee taas ”serkkujaan” tapaamaan.

Täällä ei tarvita korvatulppia ainakaan aaltojen takia. Merelle on matkaa 900 metria ja aallot kuuluvat vain iltaisin vaimeana kohinana.

Mutta muut viidakon äänet, kuten uskomaton erilaisten lintujen sirkutus aamuisin ja iltaisin (päivisin lepäävät) ja apinoiden aamupalaverit ja riitelyt lähipuissa.

Meidän jälkeen täällä on tuskin kukaan asunut, koska meidän tänne jättämät tavarat olivat ihan koskematta.

Pari viikkoa sitten pihaan oli valmistunut uima-allas. Kuulema venäläisten turistien toivomuksesta!!!!

Näiden kahden talon omistaja on sri lankalainen, joka asuu vakituisesti Italiassa. Nyt hän on käymässä kotimaassaan ja tapaamme hänet huomenna. Mielenkiintoista!

Chaturaan ja Deepaniin otimme yhteyttä eilen illalla. He olivat jo huolissaan, kun eivät saaneet puhelinyhteyttä. Minäkin kuulin, kun Catura huudahti Pertin korvaan ”PAPA!”

Keskiviikkona menemme Beruwelaan tapaamaan Chaturaa ja perhettä ja katsomaan Villa Otteria. Siinä onkin sille päivälle jännitystä tarpeeksi.

Pertti:

Aamupäivän tehtäviin kuuluu varhain lähteminen polkupyörällä vihannes- ja kalatorille tai lihakauppaan päivän ruokatarpeita hakemaan.

Hiukan hikinen homma, kun maasto on aika vaihtelevaa ja matkaa tulee edestakaisin n. 4 km. Menomatka on helppoa mutta kantamusten kanssa tulo vaikeaa.

Lämpimin terveisin

Kati ja Pertti

                                          TK730

                                        Lentoreitti

                                        Malediivien saariryhmää

                                        Malediiveilta

   

                                      Muutokuorma Sri Lankaan, Ei  mitenkään vähin eväin!

                                        Hikkaduwan kotitalo