Koronaa karussa Sri Lankassa

Tässä on kuvaus matkustamisesta pandemia aikaan.

Jos kaiken olisi tiennyt etukäteen, niin ei tälle kertomukselle ehkä

olisi ollut aihetta.

Kun on oikein kova hinku matkalle, niin ei sitä koronakaan estä.

Meidän iässä ei ole enää vuosia aikaa odotella jonkin pandemian päättymistä.

Kun Sri Lankan rajat aukesivat  lokakuun puoli välissä, niin heti ostin lentoliput ja aloimme suunnitella matkaa…todellakaan tietämättä, mitä kaikkea järjestelyä ja stressiä on odotettavissa.

Olemme tehneet omatoimisia matkoja yli 20 vuotta vuosittain.

Piti olla ”hanskassa” mutta eipä ollut tämän Covid-19 aikana.

Kun oli saatu ETA-viisumit, EU- koronapassit, englanninkielinen rokotustodistus, josta ilmeni saatujen kolmen rokotuksen päivämäärät ja millä rokotteella. 100000$ matkavakuutus Sri Lankaan, kaikkein tärkeimpänä 72 tunnin sisällä tehty PCR testin tulos päästiin matkaan.

Kaiken piti olla kunnossa…

mutta 1.1.22 astui voimaan Sri Lankaan matkustaville heidän terveysvirastoon ennen matkaa lähetettävä TERVEYSLOMAKE, jossa piti olla myös erillinen Covid-19 vakuutus ja kaikki nuo edellä mainitut yhdessä sähköisessä muodossa, jolloin sieltä saatava QR koodi oikeuttaa meidät pääsemään maahan. 

Nyt eivät enää taidot riittäneet!!!

Saatiin PARKKISEN JUHA apuun! Hän uhrasi vapaapäivästään 3 tuntia laittaessaan meidän kaikkien tiedot ja dokumentit sähköiseen muotoon.

Ne jäivät vain odottamaan PCR testin tulosta.

Valitsimme sitten talven KYLMIMMÄN pakkasaamun lähtöpäiväksi🥶🥶🥶🥶. 

Kiskobussi vei meidät 6.22 Parikkalaan. Ensimäinen kauhistus, kun ilmeni, että matkalaukut pitää raahata alatunnelin kautta Intercity junaan.

Ei kuitenkaan hätää, tämä erittäin avulias savonlinnan junan kuljettaja juoksutti  4 isoa laukkua tunnelin läpi, jossa minä liukastuin ja vedin jo ensimmäiser ”lipat”. 

Suurkiitokset tälle Ollille avusta, häntä toki kiitämme vielä VR:n sivuilla.

Pakkasta oli 26C ja se vaikutti junan kulkuun. Kun juna lähti, se eteni melkein kävelyvauhtia, peruuttelikin välillä ja vaihtoi eri raiteille. Huolestuimme!!!

Purimme huolemme konduktöörille ”meillä on klo 11 aika Finnairin pääkonttorille Covid testiin, nyt taidetaan kyllä myöhästyä”.

No kylläpäs ootte tipalle jättänyt sanoi konnari. 

No sitten lopulta junakin alkoi kulkemaan normaalivauhtia ja ehdimme koronatestiin tunnin myöhässä varatusta ajasta.

Siinä sitten minäkin sain kokea ensimäisen korona-ajan nenänkaivelun.

Siirryimme lentokentällä sijaitsevaan Scandichotelliin yöksi ja odottelemaan testituloksia.

Minä aloin spekuloimaan, että jos joku meistä onkin oireeton taudinkantaja ja antaa positiivisen näytteen.

Senkin varalle oli tehty suunnitelma, ettei yhden takia kolmen matka peruunnu.

Negatiiviset testitulokset  kilahtivat jokaisen omaan sähköpostiin yöllä 1-2 välillä. 

Aamulla Pertti ja Anna Liisa menivät hotellin respaan, jossa ihanan avulias ja ystävällinen neitonen lähetti jokaisen tiedot Juhalle Savonlinnaan ja Juha kaikkien meidän dokumenttipumaskan Sri Lankan terveysviranomaisille.  

Lähes välittömästi saimme jokainen omaan puhelimeen sen tärkeän QR koodin.

JUHA, jos luet tätä, niin vielä SUURkiitokset sinulle avusta!!!!

Kiitoksen ansaitsee myös  vr konduktöörit, Tikkurilan taxit, hotellin respa, Finnairin terveyspalvelut ja vielä erityisesti Turkish Airlinesin lähtöselvityksen virkailija.

Se kyllä todettiin, että heille tärkein todistus oli juuri se PCR testi.

Ihan huikeen helpottavaa, että nyt ollaan tässä, ohi koko byrokratian.

Siitä sitten lennähdimme valtavan suurelle Istanbulin uudelle lentokentälle. En muista monenko jalkapallokentän suuruinen se on.

Palaan vähän taaksepäin. Koska Pertti oli junasta Tikkurilassa poistuessaan nyrjäyttänyt oikean nilkkansa, hänen liikkumisensa muistutti lähinnä kilpikonnan etenemistä. Siksi katsoin viisaimmaksi tilata hänelle Istanbulin kentälle kuljetuksen lähtöportille. Se oli hyvä, koska myös koko seurue pääsi samaan kyytiin.

Siinähän sitten saatiin hyvä katsaus kentän valtaviin mittasuhteisiin, kun peräti kahdella ”jeepillä” huruteltiin terminaalista toiseen.

En yhtään tiedä, mitä se tilaamani kuljetus piti sisällään.  Perttiä odotti pyörätuoli lähtöportilla mutta ihan häkellyin, kun minutkin istutettiin pyörätuoliin. Niin siis meidät kuskattiin koneeseen. Onneksi ei Anna Liisa ehtinyt ottaa kuvaa todisteeksi.

Malediiveille laskeuduttiin ja siitä jatko  Colomboon (lento kesti Istanbulista yhteensä n. 12 tuntia).

Colombon kentällä maahantulo ei ole koskaan sujunut niin nopeasti, kuin nyt, se oli sen QR koodin ansiota.

Kannattiko koko vaivannäkö???

KYLLÄ kannatti. Meillä on ainakin 4 viikkoa aikaa toipua matkastressistä.

Sri Lankassa ei enää ole päivän puheenaihe korona. Täällä on maskipakko, jota noudattavat paikalliset, ei niinkään harvat turistit.

Koska täällä on vain ihan muutama Omikron tartunta nyt, niin tietenkään ei ole hyvä, jos turistit sen tänne levittävät.

Olemme turvallisella mielellä ja nautimme Intian valtameren kuohuista, lämmöstä ja koko tästä upeasta luonnosta, jota ei vielä ole turismi pilannut.

Lämpimät terveiset Kati, Pertti, Anna Liisa ja Keijo