Huomenta Sri Lankasta!

Hautajaiset tämän maan tapaan.

Saimme kutsun hautajaisiin viime viikon lopulla. Mietimme vähän sitä, kun olin kuullut, että roviolla vainaja poltetaan tässä maassa ja ihmisiä on runsaasti katselemassa.
Kuulin juttuja, että kun nesteet katoavat voi vainaja kimmota istuma-asentoon ja jopa vilkuttaa sureville.
No tuo kaikki on entisaikaa ja ehkä vain hyvin köyhät edelleen  roviolla polttavat jos ei ole varaa esim. krematorioon.
Tämä vainaja oli meidän paikallisen ystäväperheen 70 vuotias ukki.
Minä halusin mennä hautajaisiin, koska olen täällä monenlaista juhlaa nähnyt, mutta en koskaan hautajaisia.

Kun lähestyimme paikkaa, näimme ison joukon valkoisiin pukeutunutta porukkaa tiiviinä ryhmänä.
He antoivat minulle tietä ja pääsin arkun äärelle. Monet ottivat kuvia ja niin minäkin.
Paksujen silkkipielusten keskellä `"nukkui" pienikokoinen tumma mies. Valkoiset hansikkaat ja sukat ja vaalean keltainen asu. Hän ei kyllä yhtään näyttänyt kuolleeelta.
Hetken kuluttua vainaja peitettiin niillä paksuilla silkkipeitoilla ja arkun kansi suljettiin.

Sitten arkku työnnettiin uuniin ja kaksi miestä laittoivat valkoiset liina päähänsä. He jäivät tulen vartijoiksi ja ovet suljettiin.
Nyt lähti omaiset liikkeelle ja me seurasimme. Kierrettiin hiljaa kävellen krematoriota ympäri monta kertaa. Joku sanoi, että sillä on tarkoitus karkottaa pahoja henkiä.
Näin vain yhden ihmisen vuodattavan kyyneleitä. Hän oli vainajan tytär eli meidän ystäväperheen äiti.
 Asiasta poiketen kerron. että tämän perheen pikkupoika kuoli pari kolme vuotta sitten.
 Lapsi oli jo syntyessään hyvin sairas ja avustimme perheelle kylpyhuoneen rakentamista ihan tuon sairaan lapsen takia. Lapsi kuitenkin kuoli. ennekuin kylyhuone valmistui. Olen blogissa kertonut aiemmin tästä lapsesta.

No niin, vielä vähän hautajaisista. Poltto kestää pari tuntia ja piipusta nousi tumma savu kohti taivasta.  Saattoväkeä oli noin 120 henkeä. Muistotilaisuus oli jo ollut edellisenä yönä, joten nyt tarjottiin ihmisille vohveleita, pikkuleipiä ja limonadia.
Lähdimme kotiin tämän jälkeen.
Illalla ennen unen tuloa ajattelin asiaa syvemmin. Näinhän se on, ensin tänne synnytään. Kaikki samanarvoisina. Eletään elämä ja sitten haihdumme savuna ilmaan, eikä meitä enää ole.

Näkemiin taas tällä kertaa ja lämpimät terveisemme!