Blogiteksti 21.1.2010

Käynti Beruwelassa kummipoikamme kotona.

Mistäpä aloittaisin, kun tuntuisi kerrottavaa olevan olevan vaikka kuinka paljon.

Tänäaamuna lähdimme Chaturan kotiin ja koko päivähän siellä meni. Tulkiksi saimme Raja nimisen nuoren miehen, joka puhuu täydellistä suomea, koska viettää puolet vuodesta suomessa. Ilman häntä tämä päivä ei olisi onnistunut.

Pitkään pohdiskelimme yhdessä Rajan kanssa, kuinka käyttää järkevimmin Chaturalle lahjoituksena saadut rahat. Rahaa kertyi kaikkiaan 735 euroa. Suuret kiitokset kaikille hyväsydämisille ystäville, jotka olitte tukemassa köyhän, mutta lahjakkaan nuoren pojan koulunkäyntiä.

Viime talvena avaamaamme tiliä oli käytetty täysin meidän antamiemme ohjeiden mukaan, joten siellä oli vielä puolet jäljellä. Päätimme lisätä sinne 20.000Lrs (125e). 100.000 rupiaa (n.620e) talletimme 3 vuoden korkeakorkoiselle tilille (korko 10%). Korkeakorkoisen tilin korko siirtyy vuosittain hänen käyttötililleen. Nostimme myös vähän kuukausittaista nostorajaa, koska hän ottaa 3:ssa aineessa ylimääräisiä tunteja. Äidille avasimme myös pienen avustustilin 10.000 rupiaa.

Haluan kertoa, että Chatura on todella hyvä oppilas koulussa. Lisäksi hän on niin hyvä lentopallonpelaaja, että on koulunsa edustusjoukkueen kapteeni. Viimeksi eilen hänen joukkueensa voitti suuren finaaliottelun. Ottelu oli varmaan erittäin merkittävä, koska maan presidentti kävi myös paikalla. Siitä oli juttua kuvan kera paikallisessa lehdessä. Olemme todella ylpeitä hänestä!

Pankissa asiointi kesti pari tuntia. Täytettiin monenlaisia papereita ja juostiin tiskiltä toiselle, huh huh!

Koska meillä oli nyt niin hyvä tulkki, niin saimme paljon tietoa myös perheen kotitilanteesta. Se ei todella ole hyvä! Nuorin veljeksistä (talon perijä) häätää koko ajan sisartaan pojan kanssa pois talosta ja hänellä on jopa oikeus siihen. Meille kerrottiin kaunistelematta suurista ja pahoista ristiriidoista. Mihin äiti poikansa kanssa lähtisi rahattomana!? Ensimmäisen kerran kaikkien näiden vuosien aikana he kysyvät nöyränä: voitteko auttaa…

Lähellä on myytävänä talo omalla 200 neliön tontilla. Oma kaivokin (erittäin tärkeä), hedelmäpuita muutama. Vehreä ympäristö. Hinta 4300 euroa. Pelkästään sen tontin arvo on n.3200 euroa, mutta tiilestä rakennettu pieni talo ei kummoinen. Vielä vähän keskeneräinen, mutta ihan asuttavassa kunnossa jo. Kävimme sitä katsomassa. Meikäläisen vaatimustasosta se on todella kaukana, mutta köyhillä täällä vaatimukset ovat vähäiset.

Taloasia on nyt muhimassa. Meille 4300 euroa on iso raha. Jos tämän tilanteen olisi aiemmin tiennyt, niin olisi voinut tämän matkan jättää tekemättä ja käyttää rahat heidän hyväksi. Täällä nyt kuitenkin ollaan ja mietitään kovasti, mistä raavitaan tuohta!!!

Jos joku tuntee sydämessään vaikka pientäkin halua auttaa meitä tässä projektissa, niin pienikin apu on suuri apu. Älkää käsittäkö tätä väärin.

Ajatukset ovat vähän sekaisin tämän päivän jälkeen.

Lämpimät terveiset meiltä kummaltakin teille kaikille lukijoille!

T. K&P

Kuva 1. Ensimmäinen kosketus perheseen. Chathuran äiti Deepani vuonna 1984

Kuva 2. Deepani, Kati ja Chahura

Kuva 3. Chathura

Kuva 4. Perhettä ja punapuseroinen tulkkimme Raja

Kuva 5. Tsunamin muistomerkki