Sunnuntai 17.1.2010

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
Tässä vähän kuvien muodossa sunnuntaimarkkinoiden tunnelmaa. Harmi, ettei vidopätkän lisääminen blogiin onnistunut!
Markkinat on sellainen juttu, että ainakin kerran vuodessa se on koettava. Markkina-alue on nyt huomattavasti suurentunut ja myyjiä on varmaan lähes tuhat. Kaikki siis tarjoavat tuotteitaan suureen ääneen huutaen. Meteli on korviahuumava ja tulee suorastaan ahtaanpaikan kammo.

Nyt kun kirjoitan tätä ja katson n. 20 metrin päähän vyöryviä suuria aaltoja, niin ajattelen kuinka valtameri on kiehtova ja samalla niin arvaamaton ja vaarallinen.
Täällä Sri Lankassa olemme tutustuneet suomalaiseen Mikkoon. Hän on hieno mies monella tapaa! Vähän samoin kuin mekin monien kaukomatkojen jälkeen rakastunut tähän maahan.
Mikko on sotaorpo ja kokenut sodan kauhut, mutta hengenlähtö on vasta tällä saarella ollut lähellä. Mikko -kokenut uimari meni uimaan pitkälle hienolle hiekkarannalle tähän lähelle- Hän ohitti tyrskyt päästäkseen keinumaan suurien maininkien päälle. Sitten tapahtui jotain odottamatonta! Tuli suuri aalto ja alkoi melkoisen leikin Mikon kanssa. Jotain meni vikaan jaMikko joutui kuin pesukoneeseen. Pää iskeytyi meren pohjaan ja Mikko tajusi heti, että nyt tapahtui jotain oikein pahaa. Tuskalla ja vaivalla hän yritti rantaan, mutta aina kun kynnet tavoitti rantahiekan, aalto veti hänet takaisin. Jossain vaiheessa hän pääsi hiekalle. Kukaan ei tullut auttamaan -ehkä luulivat, että siinä mies vain ottaa aurinkoa.
Kun Mikko siitä jonkinverran tokeni, kietoi hän pyyhkeen kaulansa ympäri, että pää pysyisi joinkuin pystyssä.
2 km polkupyörällä asunnolle, josta ystävä tilasi ambulanssin. Pillit soivat 100km Colombon sairaalaan, jossa Mikko makasi 3 viikkoa kaulatuessa. Sen jälkeen vielä pari viikkoa Hikkaduwassa kaula tuettuna.
Suomeen palattua kiireinen kaularankaleikkaus. Lääkärien mukaan neliraajahalvaus oli todella lähellä.
Mikko myös koki tsunamin kaikessa kauheudessaan 2004, mutta siitähän kaikki tietää. Harva vain on nähnyt ne ruumiskasat ja kokonaan tuhoutuneen turistikylän.
Tässä oli nyt vähän draamaa tositapahtumasta.
Meillä menee mukavasti. Ensimäiset päivät ihan laiskotellessa ja pitkät yöunet takaavat, että melkein ollaan jo rytmissä mukana.
Myöhemmin tulee juttua tästä meidän pienimuotoisesta avustusprojektista.

kaikille hyvää talven jatkoa.
Lämpimin terveisinhj Kati ja Pertti