lauantai 13. helmikuuta 2010
















12.2.2010
Hello to all !!!
Eilen tutustuimme Silakan tosi köyhään perheeseen. Tänään taas ihan ääripäähän. Pääsimme tutun hovimestarin ansiosta tutustumaan Gallen linnoituksessa olevaan luxushotelliin. Siellä rikkaat turistit asustelevat. Olimme koko ajan, että häh, huh ja oh hoh!!! Sviitti maksoi 1300 dollaria/vrk ja toinenkin kategoria 350 dollaria.
Emme kyllä viihtyisi moisessa paikassa, silti asukkaat näyttivät samanlaisilta reppureilta kuin mekin.
Suurin osa asukkaista oli brittejä. Hotellia on alettu rakentaa v. 1863, mutta totta kai koko ajan on saneerattu. Kaikki on todella vanhaa ja arvokasta, mutta samalla kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävää..

13.02. Beruwelassa
Tänä aamuna matkustimme Chaturan kotiin koko päiväksi. Olimme sen heille luvanneet, koska aina on kiireellä käyty. He olivat jo monena vuonna toivoneet, että tulisimme syömään ja viettäisimme aikaa perheen kanssa.
Ensin olimme 2 tuntia jokiristeilyllä Bentota-joella. Sukelsimme veneellä mangrovemetsiköihin. Nähtiin paljon varaaneja pötköttelemässä puunrungoilla ja yksi krokotiili yritti tehdä tuttavuutta Pertin kanssa.
Tähän reissuun ei osattu tarpeeksi varautua, joten pieniltä palovammoilta ei vältytty.
Chaturan kotona oli kauniisti katettu ruokapöytä. Herkullista oli ruoka ja meillehän kelpasi kaikki. Yleensä täällä syö vieraat ilman isäntäväkeä ja porukat seuraavat vierestä. Nyt kuitenkin oli erikoista, että myös äiti ja poika tulivat samaan pöytään. Meille oli katettu ruokailuvälineet, mutta he söivät sormin. Ei siinä meille mitään ihmeellistä ollut, kun olemme jo siihen tottuneet.
Chatura on muuttunut paljon avoimemmaksi meidän kanssa. Hän todella yrittää kommunikoida englanniksi. Voisi sanoa, ettei ylimääräiset englannin opiskelut ole mennyt hukkaan. Hän kutsuu meitä edelloeen mama ja papa. Se on liikuttavaa!
Päivä oli ihana. Koko perhe oli koolla (enot perheineen). Ainoastaan isoäiti Nanda teki töitä rannalla myyden simpukkakoruja. Valitettavasti siis emme nyt häntä tavanneet. Kova itku tuli lapsille, kun olimme luvanneet heille jäätelöt ja jätskiauto ajoi talon ohi tuttua musiikkia soittaen. Chatura otti auton pyörällä kiinni ja niin muksut saivat jäätelötuutit.

Taloasiasta sen verran, että se talo jota aiemmin kävimme katsomassa, ei sittenkään voi tulla kysymykseen. Kävi ilmi, että kaivossa oleva vesi on täysin juomakelvotonta. Tuskin sillä voi edes vaatteita pestä, eikä kunnallistekniikka yllä sinne saakka.
Nyt he etsivät rauhassa pientä tonttia, jolle voisi rakentaa pienen talon. Eivät halua hätiköidä ja hyvä niin!
Olemme joka tapauksessa sitoutuneet heitä auttamaan 4000 eurolla.. Loput heidän pitää yrittää haalia muualta.
Kaikille niille ystäville, jotka olette olleet mukana auttamassa Chaturan opiskelussa, voin kertoa, että hän on saanut diplomin parhaana opiskelijana tietotekniikassa. Ei teidän antamanne raha ole mennyt hukkaan. poika opiskelee ihan tosissaan. Vilkaisin hänen pankkikirjaansa ja kyllä säästäväisesti on tiliä käytetty. 2-3 euron nostoja.
Toivottavasti teille välittyy kiitollisuus jokaisesta eurosta! He ovat todella niin kiitollisia, että meille tulee välillä ihan nolo olo.

Sydämellisesti hyvää ystävänpäivää KAIKILLE lukijoille!
T. K & P

6 kommenttia:

  1. Kyllä Teidän kelpaa! Kuvistakin näkee, että mieluista on meno edelleen. Näin ystävänpäivänä on mukava lukea käynnistänne kummipojan luona. Teksti ja kuvat oikein tihkuvat tunnetta. Timeout asunnon hankinnassa tuntuu viisaalta päätökseltä. "Vain huonoilla päätöksillä on kiire" pitänee paikkansa nytkin ja hyvin suunniteltuna lopputulos talon suhteen on varmasti parempi.

    Toivotamme Hyvää Ystävänpäivää täältä narskuvan lumen ja lämpimänä hohtavan takan ääreltä!

    A&P

    VastaaPoista
  2. Terve!
    Mukava katsella Teidän puuhia valokuvien välityksellä. Noista saa hyvän käsityksen touhuistanne - ja maisemista siellä.
    Tuo krokotiili on kamala! Miten Pera uskalsi päästää sen olkapäälleen, hui! Hyvä, ettei puraissut. Hurjan näköinen kita, vaikka onkin poikanen (ilmeisesti).

    Hatunnosto Chaturalle ahkeruudesta. Olosuhteet huomioon ottaen hän on pärjännyt hienosti.
    Taloasian suhteen päätökset ovat varmasti oikeat, kuten jo Anita ja Pekka totesivatkin.

    Hyvää Ystävänpäivää teille molemmille!
    Lämmöllä
    H&H

    VastaaPoista
  3. Moikka!

    Pienin bloginne seuraaja reagoi sangen voimakkaasti tuohon kuvaan, jossa matkustatte suhteellisen tiivistunnelmaisessa bussissa - hän alkoi (ilmeisesti myötätunnosta) voimaan pahoin ja "puklasi" näppikselle..! Nyt on sotkut siivottu ja tyttö siirretty kommentoimaan kuvia tuohon sitteriin.

    Aivan mahtavia kuvia! Noita kuvia, joissa olette perheen kanssa ei oikeastaan voi edes sanoin kommentoida, koska nuo kuvat kertoo kaiken tarvittavan. Mikä luottamus, ihailu ja ystävällisyys heillä onkaan teitä kohtaan!! Mahtavaa!

    Ja nuo maisemat...jestas sentään! Perassa on kovasti ainesta seuraavan Krokotiilimies -elokuvan tähdeksi! Ja kyllä Kati siullekin varmasti joku rooli annettaisiin - sen verran on tuota "kamerakarismaa" ja oothan jo vakuuttanut taitosi kepeässä kapuamisessa palmuun. Tai ehkä Tarzan ja Jane..?? Olisiko seuraava askel kenties roikkuminen noiden liaaneiden varassa? Niitä odotellessa.

    Lisää hauskoja ja tunnelmallisia päiviä teille toivotellen:
    Emppu alias Ada sekä äityli

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset teillekin! Ehdin vasta nyt koneelle. Miulla alkoi armoton englannin kielen opiskelu, kun yleinen kielitutkinto lähestyy uhkaavasti 27.3. Kyllä voi sanoa iskä, että se fisu, jonka näit facebookissa oli miun nappaama (ainakin osittain). Kun se purjekala kävi koukkuun, niin mie pääsin ensimmäisenä väsyttämään sitä. Jaksoin ehkä noin 5min, sit piti vaihtaa seuraava ukko. Neljä miestä sen väsyttämiseen tarvittiin. No, mutta ei siinä mitään: Sie näköjään nappasit oikean krokon! Vai nappasko se siuta korvasta?

    PS. Käykääpä kuuntelemassa ne Kaakkois-Suomen Iskelmä-karaoken videot linkistä: http://www.pyoreatorppa.com/fi/index.php?option=com_content&view=article&id=76&Itemid=84
    tai jos näy, niin sitten YouTubesta. Voittoa ei tullut, mutta huomaatte, miten kovassa joukossa olin.

    VastaaPoista
  5. Hei Lasse!
    Hyvä,että myönsit, pelkäsin jo, että olet kymmeniä kiloja edellä minua kalan painon suhteen. Menen itse lähiaikoina merelle kalaan. saa nähdä mitä tulee ja miten käy.

    t. I

    VastaaPoista
  6. Moi Inga!!! Kylläpä sinä hauskan kommentin pykäsit! Ei meinannut naurusta tulla loppua...
    Onpa ihanaa tutustua tuohon pienimpään blogin seuraajaan Ada-tyttöseen.
    Noissa liaaneissa riippumiseen minusta ei ole, kun reidet on ruvella jo palmuun kiipeämisestä. Oli se runko niin rosoinen.

    Terveiset koko teidän perheelle toivoo Höpö

    VastaaPoista