Nyt alkaa olla panokset lopussa ja vitsit vähissä!
Kuvatkin taitavat jo alkaa toistua.
Erityisesti tässä on Mikolle terveisiä kuvan muodossa. Mikko kun on täällä vuosikausia käyttänyt tyhjää riisisäkkiä ostoskassina, kekseliäs mies kun on, niin me nyt vähän jalostimme hänen ideaansa.
On tullut ostettua n. 40 kg riisiä. Ei toki pelkästään säkkien takia. Tyhjille säkeille keksimme uuden käyttötarkoituksen vasta muutama päivä sitten.
Viimeisen 10 kg:n säkin Pertti kantoi eilen illalla olkapäällään läpi Hikkaduwan keskustan. Kyllä se melkoisesti hilpeyttä paikallisissa herätti ja oli paljon tuktuk kyytiä tarjolla.
Olemme käyneet ruinaamassa Food Citystä tyhjiä säkkejä ja kun niitä ei enää ollut, oli pakko ostaa riisit mukana. (Viedään riisi sitten huomenna vaikka Beruwelaan).
Keksimme, että noista säkeistähän saakin mainion uusiokäytön. Aina tämmöinen eksoottinen riisisäkki vähän muunneltuna Prisman muovikassin voittaa.
Ulla, sinun lahjoitus papalle on toimitettu ohjeittesi mukaan. Hän kertoi saavansa sillä rahalla uudet renkaat pyörätuolinsa pyöriin. Se oli enemmän kuin tarpeen hänelle.
Älkää ihan vielä ystävät lopettako blogin lukemista. Kerrottavaa on vielä hyvästeistä Beruwelassa huomenillalla ja ”mualaisten” sekoilusta lentokentillä paluumatkalla.
Ihan tasapuolisuuden vuoksi kyllä paluumatka voisi hiukan helpompi olla, kuin tänne tulo.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Toivottavat Kati ja Pertti
jk. Kun tulee pulaa jutun aiheista niin kerrotaan vaikka riisisäkeistä.
Morjes!
VastaaPoistaKiitos, että olet jaksanut kirjoittaa blogia. Tätä on tosi mukava lukea. Saammepahan me kotimaassa kyhjöttävät seurata Teidän huikeaa matkaanne ja olla "kärpäsenä katossa" seurananne.
Mukava on kuulla ja nähdä blogista, että miten viimeiset päivät siellä - ja kotimatka sujuivat.
Toivottavasti tulomatka on ongelmaton ja kaikki sujuu kuin rasvattu salama.
Lämpimät terveiset
- Hilkka -
Terve vaan Kati ja Pera!
VastaaPoistaKyllä jokainen kuva on ollut katsomisen arvoinen. Mitään toistoa emme ole huomanneet.
Kuvat aukenevat tietty parhaiten tarinan kera. Vaikka Kati onkin erinomainen virkailijoiden ylipuhuja, suosittelemme, että tuotte riisikassit TYHJÄNÄ Koti-Suomeen ;)
Saunan jälkeen,
A&P
Heipat Hei!
VastaaPoistaNo niinpä näyttää kuvistakin, että kotiinpaluu lähestyy. Siellähän on koko kylä osallistunut kulkuneuvon rakentamiseen! Kestääköhän tuo koko matkan? Ja koskas teidän oli tarkoitus rantautua sitten koti-Suomeen? Helsingin satamaanko tullaan vastaan?
Meillä on taas kone reistannut ja se on ottanut pannuun. Ei olla päästy blogia sabotoimaan niin usein kuin olisi haluttu. Toki luulen, että kaikki muut ovat olleet vain tyytyväisiä tähän... Tällä kerralla Ada ei osallistu kommentointiin – hän on taas sovittelemassa eteisessä omia hienoja pinkkejä Reinojaan, jotka sai ystävänpäivälahjaksi ihanilta kummeiltaan Tarjalta ja Mikalta. Kaikkihan sen tietää, että mikään ei ole sen tärkeämpää naiselle kuin kengät!
VastaaPoistaHirmu hyvä juttu, että Pera on treenannut säännöllisesti koko matkan ajan pyöräillen ja riisisäkkejä olalla kantaen. Jaksaapahan juosta tulomatkalla teidän kapsäkit olalla (ja kovaa kans) läpi Frankfurtin lentokentän. Älkää huoliko tulomatkasta. Teidät ja teidän reissut tuntien laskeudutte lopulta yksityiskoneella Suomen kamaralle shamppanjalaseja kilistellen!
Nythän tuo teidän meininki tuolla maailmalla näyttää jo todella siltä, että olette kiitettävästä ”Sri Lankalaistuneet” ja suomalaiset tavat ja rutiinit on varmasti päässyt unohtumaan. Siks haluisin antaa muutaman muistuttavan vinkin teille molemmille kotiinpaluuta silmällä pitäen:
James: Meillä ei täällä Suomessa (eikä Savonlinnassa) ole Tuktukeja. Eikä teillä ole täällä hovikuskia (paitsi tietysti aina tarpeentullen äitini mutta silloin kuljetaan moottorin voimalla ei ruismoottorin). Eli James hyvä, älä missään nimessä ala huudella kotirapulta ”Kalupahaa”. Hän ei kuule ja muutenkin se aiheuttaisi vain naapurustossa turhaa levottomuutta.
James/Pitsimummo: Savonlinnan tori on sitten vähän eri asia kuin Sri Lankan sunnuntaimarkkinat. Kalatiskillä ei kannata kovaan ääneen päivitellä, jos haita ei ole tarjolla. Eikä marjanmyyjän kojulla huudella, että missähän on ne neljänkymmenen banaanin tertut myytävänä.
Pitsimummo: Meillä Suomessa ei ole täydenkuun juhlaa (POYA). Vaikka siis huomaisit ikkunasta täyden kuun niin ET voi mennä Jamesin kanssa ulos raketteja ampumaan. Siihen mattolaiturille (jos veden läheisyyttä kaipaatte) korkeintaan voitte mennä tanssimaan mutta ehdotan tässäkin pientä harkitsevaisuutta.
James: Et voi hävitä pyörälenkille Savonlinnan ”viidakkoon” kahdeksi tai useammaksi tunniksi ja kirkkain silmin selittää Katille, että juu, mutta kun minä eksyin…ei vaan mene läpi. Ja kompassin mukaanotto olisi entistäkin epäilyttävämpää.
Pitsimummo: Savonlinnan paikallisbussissa en suosittelisi lahjan antamista ventovieraalle miehelle, vaikka kyseessä olisi kuinka komea ja nuori mies tahansa. Etenkin, jos tarjottavana on Osuuspankin mainoskynä…
Ja James: Mutta se mitä saa ja pitää tehdä myös täällä koti-suomessa on ikkunoiden pesua ja muu puunaus, emännän toiveiden mukaan!
Turvallista kotimatkaa!!
Inkku ja Ada ”the Reino” sekä loput Wisurit