maanantai 17. helmikuuta 2014

Ayobowan taas täältä Hymyjen saarelta. Ei ole vielä hymy hyytynyt, vaikka joskus tiukemmalla onkin.

Muutimme siis Hikkaduwasta tänne Beruwelaan viikko sitten. Tuntui, että täältä käsin saamme helpommin hoideltua tietyt tärkeät asiat. Sitäpaitsi täältähän kaikki alkoikin 30 vuotta sitten.

Joskus sokeakin kana voi jyvän löytää ja niin kävi meille, kun Kati bongasi netistä paikallisen jalokiviyrityksen liiketuttaville rakentaman edustusvillan. 
Pieni yksityinen "mainoskirje" itsestämme omistajalle ja hän toivotti meidät tervetulleeksi taloonsa. 

Saimme mukaamme ystävämme Ullan, joka asui yläkerrassa 5 päivää. 
Ulla lähti kotimatkalle lauantaina ja nyt ihmetellään tätä luxusta kahdestaan. Tässä on muutamia päiviä mennyt uima-altaassa lillutellen ja  upealla Beruwelan piitsillä kävellessä.

Ensimmäisenä aamuna rannalle mennessämme tunnistimme jo kaukaa Deepanin äidin Nandan vanhalta tutulta myyntipaikaltaan.
Kun hän huomasi ja tunnisti meidät, lähti pitkä musta nainen nopeasti hiekka pöllyten meitä kohti. Vanha olkihattureuhka lensi hietikolle. Siinä ihan kyyneeleet tuli jälleennäkemisen ilosta.
Kyllä nämä ihmiset tunteensa näyttävät meitä kohtaan. Koskaan he eivät ole meiltä mitään pyytäneet, vaan omasta halustamme olemme halunneet auttaa.

Se, että olen voinut 3 vuoteen taas nauttia myös näistä upeista hiekkarannoista, siitä kiitos kuuluu Savonlinnan sairaalan neurologi Lohikoskelle. Häneltä sain pari päivää ennen matkaa botuliinipistokset, joilla olen pärjäillyt melko hyvin.

Tänään oli työteliäs ja tärkeä päivä.
Olimme sopineet Deepanin ja Chaturan kanssa tapaamisen pankin luona. Asiana oli tilin lopetus ja uuden tilin avaaminen Beruwelassa, lähempänä heidän kotiaan.
Olimme myös sopineet Mikkelissä asuvan, täällä lomailevan, Thanujan kanssa tulkkina olosta tänä päivänä. Minulla oli paljon asioita kysyttävänä Deepanilta.

Tiesimme entuudestaan, että pankissa kuluu aikaa. Nyt meni vain kaksi tuntia asioiden hoitamisessa.

Sen jälkeen matkasimme Villa Otteriin, 10 km, jossa meitä varten oli valmistettu runsas sri lankalainen lounas. 
Kävin keittiössä, jossa kysyin, missä te säilytätte ruokia, kun teillä ei ole jääkaappia. (tänään + 36 astetta). Vastaus oli: keittiön lattialla ja kun ne pilaantuvat ne heitetään pois.
Kuinka paljon meneekään ruokaa hukkaan köyhältä perheeltä?
Tulimme siihen tulokseen, että loppumatkakassa käytetään jääkaapin ostoon perheelle, koska näissä lämpötiloissa jääkaappi on tärkeysjärjestyksessä ykkönen.

Ostimme heille viimeksi käydessämme 2 X 25kg hyvää riisiä. Se kuulema riittää heille 2 kuukautta.
Jos ei ole muuta särvintä, niin riisiä runsaasti aamulla, vielä runsaammin päivällä ja illalla satsataan kunnolla. 

Muutamia kuvia tältä päivältä


                             
                     Talonvahti Mr. Silverin perhettä



                                        Pankissa. Odottavan aika on pitkä .

    
                             Pankkijonossa

                
                     
                               
                          Lounaalla Villa Otterissa


                                Chaturan isoisä


                          Kati saa kyytiä Tuktukilla


                            


                                   Suku laajenee joka vuosi

1 kommentti:

  1. Ayobowan:
    Ayoo, olipas kivoja kuvia ! Ei ole hymy hyytynyt keneltäkään.Kaikki näyttävät niin tyytyväisiltä.
    Minulle oli yllätys toi Mr. Silverin perhe. Minä kun luulin, että hän on "yksinäinen hippi" :-)
    Jo oli pöytä laitettu komiaksi Villa Otterissa. Kyllä se JK on aivan välttämätön siellä kun yötä/päivää on +30C.
    Nauttikaa uima-altaasta, on se niin ihana !
    Ajoiko Pertti todella tuc tucìa, vai oliko toi vain poseerauskuva ?
    Minä pakersin koko päivän jo tsto:ssa ja sen jälkeen lähdin hakemaan JK:iin täydennystä; oli meinaan aika tyhjä.
    Seppo oli kyllä ostanut kimpun tulppaaneja kotiintuloni kunniaksi :-)
    Kaikkee "hassua" täällä kotona oli tapahtunut lomani aikana...kissa lihonut pari kiloa yms.
    Oikein ihanaa loppulomaa teille.

    VastaaPoista