Tiistaina illansuussa!

Kun aamulla heräsin, oli yön aikana vahvistunut tämän päivän ohjelma. Ei kun ensimäisenä kodinkoneliikkeeseen jääkaapin ostoon. Tuktuk Daniel tuli 9.30 ja toimi meillä erinomaisena oppaana. Toisesta liikkeestä löytyi jääkaappi Villa Otteriin.
Kaupanteko sinällään ei ollut mitään nappikauppaa. Siinä meni kaikkinensa useampi tunti ja alkoi siinä jo suuta kuivamaan. Helpommin ja samalla hinnalla olisi kaupat tehnyt Savonlinnan Carlsonilta. Kuljetuskustannukset olisivat ehkä olleet liian suuret. Nyt kaappi lähti määränpäähän liikkeen Piacciolla samaan hintaan.

Seuraavaksi ostamaan vedenkeitintä. Sen hankimme ylimääräisenä bonuksena.
Sanottakoon vielä, että jääkaappi meni heille täydellisenä yllätyksenä ja aiheutti taatusti suuren ilon ja eritoten helpotuksen ruuan säilytyksen suhteen.
Nämä ostokset maksoimme omasta matkakassastamme. Chaturan opiskelurahastoon emme ole missään vaiheessa koskeneet.

Chaturalla tuntuu olevan selvät suunnitelmat eikä meillä ole niihin mitään sanomista. Pian 20 vuotias kaveri kyllä jo itse päättää elämänsä suunnan.

Nyt on järjestettävä hänen suomenvierailunsa ensi kesälle. Hän on siitä kovasti innoissaan.

Deepani olisi halunnut käyttää osan Chaturan rahoista talon eteen rakennettavaan porttiin.
Sen me kuitenkin tyrmäsimme alkuunsa ja kehoitimme unohtamaan portin toistaiseksi.

Chaturalla on nyt opiskelutilillään 150.000 rupiaa. Se on melkomoinen summa tässä maassa ja emme yhtään epäile, etteikö sitä käytettäisi meidän toiveiden mukaisesti. Tililtä nostorajoitteen poistimme nyt myös.

Täällä siis kaikki hyvin. Lähdemme taas kotimatkalle keventynein rahapussein, mutta niin kovin tyytyväisellä mielellä.
Nämä loput 10 päivää kruunasi ehdottomasti tämän koko matkan. Enkä taaskaan uskalla sanoa "tämä oli ehdottomasti viimeinen kerta". Niitä "viimeisiä kertoja" on ollut jo niin monta!!!

Niille kahdelle "lähipiiriläiselle", jotka ovat sanoneet, että teemme itsemme naurunalaiseksi 
näillä avustushommilla, haluaisin sanoa, että tehkääpä itse perässä. Ostakaa vaikka riisisäkki köyhälle perheelle. Ette uskoisi kuinka hyvän mielen siitä saa lahjoittaja. Hyvä antaa vähästäänkin, mutta paha ei paljostaankaan!

Niin suuri joukko ihmisiä, ystäviä, tuttavia, sukulaisia auttoi ja tuki meitä Villa Otterin rakennusvaiheessa. Siitä olemme aina kiitollisia.
Tämä koko juttu on ollut Pertin ja minun elämän suurin asia ja se, miten paljon se on tuonut myönteistä elämäämme, sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Blogi ei vielä lopu tähän mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin. Lähdemme rannalle viettämään viimeisiä lomapäiviä ja vielä tulee Deepani ja Chatura käymään. Pertti antaa polkupyöränsä Villa Otteriin. 

Terveisin  Kati ja Pertti