lauantai 1. helmikuuta 2014

Viikon tapahtumia

Käynti Gallessa...


...joka oli päättyä huonosti, ennenkuin ehti alkua pidemmälle.

Tämä minun matkakumppani antautuu tahtomattaan joskus vaaratilanteisiin.
Blogia seuranneet muistavat sen tapauksen, kun Saukko joutui merivirran ohjailtavaksi. Onneksi oli se japanilainen surffari, joka kuuli avunhuudon.

Nyt ei oltu merellä, vaan kiinteällä maalla, bussipysäkillä odottelemassa Galleen menevää bussia.

Täpötäysiä linja-autoja ajoi ohi.  Kunnes yksi sellainen pysähtyi. Yleensä minä nousen aina ensin bussiin, mutta tälläkertaa se oli Pertti, joka tunki sisälle ja raivasi minulle tilaa. 
Samassa bussi jo kaasutti täysillä matkaan!!!
 Jäin pysäkille! Ehdin huutamaan, että odota minua Gallessa ja bussi meni menojaan. Samassa näin tyrmistyneenä, kuinka Saukko ponkaisi bussin ovesta ulos. Sätki vimmatusti hetken ilmassa, tömähti asfalttiin ja auton imussa joutui ottamaan raivokkaan spurtin kestääkseen tolpillaan (melkein juoksi ohi bussista, kunnes sai jarrut päälle).

Siinä pysäkillä sitten molemmat hetken toinnuimme säikäyksestä. 

Oli melkoisen uhkarohkeaa yli 70-kymppisen hypätä kiihdyttävän auton kyydistä. Olisi yhtähyvin voinut tulla ambulanssikyyti Galleen (lähin sairaala).
Olin ihan kauhistunut mutta hän sanoi, ettei ajatellut muuta, kuin ''en voi JÄTTÄÄ Katia"! 
Kun tarkemmin myöhemmin ajattelin asiaa niin sehän oli melkoinen rakkaudenosoitus!!!
Ensimmäisenä maahan osunut jalka sai voimakkaan tärähdyksen takia jonkinlaisen sisäisen veren purkauksen. Osa säärtä ja pohjetta on nyt yhtä suurta mustelmaa. Vastaisen varalle meillä on nyt tarkat ohjeistukset.

Myös paluumatkalle riitti jännitystä, kun kaksi bussia alkoi hippasille.Toisessa bussissa istuimme me ja koko ajan jännitimme, koska rytisee. Täytyy jälleen kerran ihmetellä näiden kuljettajien uskomatonta reaktiokykyä.


Eilen illalla olimme vieraana hyvän ystävämme Sampathin luona. 

Hänestäkin on kerrottu blogissa joskus. Heille oli syntynyt toinen lapsi 6 kk. sitten. Pieni poika-vauva. 
Lapsi syntyi hyvin sairaana. Sokea, kuuro, vailla tuntoaistia ja reikä sydämessä. 
Niin sydäntäsärkevän suloinen, että oli vaikea kyyneleitä pidätellä. Tätä perhettä haluamme jotenkin auttaa. 
Annoimme nyt Sampathin vaimolle uuden matkapuhelimen ja ostimme 10 kilon säkin hyvää riisiä. Kyllä omat tarpeet jäävät sivuun, kun näkee itselle läheisten ystävien ahdinkoa.


OK! Tänään aamupäivällä tulivat sitten Beruwelasta Deepani ja Chatura meille kylään. Päivä oli erityisen mukava, kun saatiin olla yhdessä ilman häliseviä sukulaisia. 

Oltiin ensin täällä meillä parisen tuntia ja sitten lounaalla eräässä rantaravintolassa. Jutustelu sujui hyvin. 
Ei vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä. Kerta kerralta saamme tietää heidän elämästään enemmän, kun kielitaitoa karttuu. Sekä äiti, että poika ovat hyvin vapautuneen oloisia ja usein muistellaan 30 vuoden takaisia tapahtumia.
Annoimme Chaturalle rahaa passin hankkimista varten ja pyysimme heti ensi viikolla laittamaan asian vireille.



Viihdymme täällä viidakossa. Yöt ovat hiljaisia. Kaikki äänet lähes vaikenevat. Aamulla viidakko herää vähän ennen kuutta ja alkaa moniääninen lintujen konsertti kuulua. 
Aamuyöllä temppelistä kuuluviin kailotuksiin on jo tottunut. Pari tuntia myöhemmin sitten nuo isot apinan rötkäleet lähipuissa mölisevät.
Aamu on ihanan raikas, kunnes keskipäivän paahteinen aurinko lamaannuttaa muutamaksi tunniksi vireyden ja toimintakyvyn.


Tässä on muutamia kuvia ilman tekstiä!
Nyt on ilta ja eka kertaa sataa vettä täällä oloaikana.



Terveiset Kati ja Pertti




                        







                     













1 kommentti:

  1. Voi hyvänen aika noita Teidän seikkailuja! Pikaista paranemista Pertin jalalle. Kati, Sinun on todella turvallista tuon ritarillisen Peran kyydissä. Lämpimät onnittelut siitä <3 <3 ja nämä sydämet on Teille - jatkakaa samaan malliin, mutta ilman noin hurjia seikkailuja :)

    VastaaPoista