On vahan takkuillut taman blogin kirjoitus viime paivina. Jouduin antamaan lomautusvaroituksen sihteerilleni P:lle. Hanen tehtaviinsa on kuulunut istua tassa kirjoitusvaiheessa vieressani ja samalla tarkistaa kirjoitus tai asia virheita. Sihteerin tarkkaavaisuus on kuitenkin valilla herpaantunut ja pienia virheita on paassyt tulemaan. Ymmarrysta lukijoilta, please!
Paivat ovat olleet hikisia ja menoakin on riittanyt sen mita on jaksanut. 4.2. olimme Gallen linnoituksen valleilla seuraamassa itsenaisyyspaivan (61 v.)paraatia. Paljon oli poliiseja ja sotilaita pyssyt tanassa, varmasti kovat piipussa turvaamassa ihmisjoukkoja. Aina itsenaisyyspaivana turvatoimet ovat todella tiukat. Taivaalla kiitaa havittajakoneita ja porraa helikoptereita.
Eilen 5.2. tayttyi matkamme paatarkoitus. Lahdimme junalla tapaamaan kummipoikaamme. 14 vaunua junassa oli tapotaynna ja onnistuimme saamaan ilmastoidut seisomapaikat junan eteisesta. Ilmastointi pelasi, koska ovet olivat auki ja ihmisia istui myos junan ulkorappusilla. Kurkkasin toiletin ja toivoin kovasti, ettei pissahata matkalla yllattaisi. Perille paastya vierailimme ensin ystavamme Kumaran perheessa. Hanen pieni poikansa sai lahjaksi Hakkisen Joonan lahettamia hienoja autoja ja traktoreita. Olisittepa nahneet pojan ilmeet! Taalla lelut ovat ylellisyystavaraa. Lasten vaatteet ovat hyvin halpoja ja siksi lapset yleensa ovat kauniisti puettuja. Ritu, sinun antamasi meikit sai Kumaran vaimo ja ne olivat kylla kova juttu! Joimme inkivaariteeta ja soimme hedelmia, jonka jalkeen Kumara kyytisi meidat tuktukilla kummipojan perheeseen.
Monet tietavat taman tarinan, mutta lyhyesti kayn jotain viela lapi. Siis tapasimme rannalla v.-84 pienen resuhameisen ananaksen myyjatyton. Han kiintyi meihin kovasti. Yhteys oli valilla monia vuosia poikki ja kun hanet valokuvan perusteella etsimme kasiimme 2000 luvun alussa, oli jo tapahtunut paljon. Deepani oli avioitunut, saanut pienen pojan ja jaanyt leskeksi. Han asui omien vanhempiensa ja kahden nuoremman veljen kanssa. Ei enaa savimajassa, kuten silloin kun ensi kertaa tapasimme.
Olemme hanta ja poikaa yrittaneet auttaa pienilla rahasummilla naiden vuosien aikana. Ainoa tulonhankkija tata nykya perheessa on isoaiti, joka myy rannalla itsetekemiaan simpukkakoruja. Aamusta iltaan kovassa helteessa -ei mikaan helppo homma-. Han sairastaa rintasyopaa ja on valilla hoitoa saamassa sairaalassa.
Nyt veljet ovat avioituneet ja tahan kulttuuriin kuuluu, etta viimeksi avioitunut poika perii talon mutta myos huolehtii vanhemmista koko elinajan. Se myos tietaa sita, etta Deepani poikansa Chaturan kanssa joutuu lahtemaan kotoa. Meilla on kova huoli hanen elamasta koska han on meille hyvin rakas ja myos poika Chatura, jonka koulunkayntia yritamme jelpata. Chatura on nyt 14 vuotias, erittain komea miehenalku ja menestyy hyvin koulussa.
Jos olisimme yhta rikkaita kuin koyhia, niin rakennuttaisimme heille oman pienen kodin. Se maksaisi n. 3000 euroa. Kuitenkin talla kertaa voimme tallettaa Chaturan pankkitilille 380 euroa, jotka saimme lahjoituksina. Se on tosi iso raha taalla ja laitoimme ehdon, etta kuukausittain aiti voi nostaa vain tietyn summan. Nain raha riittaa 28 kuukauden ylimaaraisiin opiskelukuluihin, kuten englannin ja tietokoneen opiskelutunteihin. Lisaksi veimme hanelle uuden Nokia kannykan lahjaksi, johon ostettiin simkortti ja puheaikaa. Arvatkaa vaan, oliko poika onnellinen? Kylla naama loisti ilosta. Mietimme viela ompelukoneen ostoa Deepanille, koska silloin han voisi ompelutoilla hankkia vahan rahaa.
10 tunnin hikinen paiva. Kylla oli ihanaa tulla kotiin. Kuinkahan monta litraa mahtoi hikea valua? Aika monta varmasti, kun ei vessaa tarvinnut etsiskella koko paivana. Vaatteet pyykkiin ja suihkuun. Hieno paiva kaikenkaikkiaan! Teimme muutamia ihmisia onnelliseksi ainakin hetkellisesti. Viela hannanhuippuna sai heikkonakoinen lipuntarkastaja asemalla uudet silmalasit.
Arkisia huushollitoita alkaa jo kaipailemaan ja siksi olemme aika usein itse kokkailleet ruokaa. Pertilla on kaytossa vanha polkupyora, joka enemman muistuttaa munamankelia. Silla han polkee Miskan vanha kypara paassa aamulla torille ostamaan tuoreita vihanneksia ja kalaa tms. Raaka-aineet taalla ovat erinomaisia ja onkin nyt todettu, etta kylla kotiruoka sittenkin voittaa ravintolasapuskat. Yhden aterian hinta itsevalmistettuna on vain n. 2-3 euroa kahdelta.
Arvatkaa vaan, vaihtaisimmeko tata lomaa mihinkaan 5 tahden luxuslomaan! Ei ikina. Nailla muistoilla elaa taas arkea Miekkoniemella.
Olemme luopuneet siita suunnitellusta pitkasta junamatkasta. Se olisi turhan raskas meidan ikaisille. Lahdemme kylla ensi maanantaina muutaman paivan matkalle sisamaahan vuoristoon, mutta osan matkaa teemme ilmastoidulla bussilla (ei kamikaze).
Kaikille ystaville sinne kotimaahan toivotamme mukavaa viikonloppua ja talven jatkoa!
Parhain terveisin K&P
Mukava kuulla, että teillä on mennyt kaikki hyvin ja pääsitte vihdoin tapaamaan kummipoikaannekin.
VastaaPoistaTäällä saa kuulla uutisista harva se päivä ikäviä uutisia Sri Lankasta. Saaren pohjoisosassa on ollut rajuja taisteluita ja siviiliuhreja on tullut valitettavan paljon. Tämä ei ilmeisesti näy kuitenkaan saaren eteläosassa...
Täällä pakkanen hellitti ja nyt on mukava 5-7 astetta pakkasta.
Lasse
PS. Lisää kuvia, kiitos! Ottakaa mallia Anitan ja Pekan blogista. Heillä on paljon hienoja kuvia.
Hei Pera ja Kati!
VastaaPoistaNäyttävät teillä olevan lämpöiset olosuhteet ja mukavaakin. Olimme itse Egyptisä 2 viikkoa. Ihana hotelli Sharm el Sheikhissä. Loistava ruoka , suuri huone, sängyt ainakin yhtä suuret kuin teillä. Uitu on meressä ja upean hotellin monipuolisilla altailla. Golfattu hotellin vieressä olevalla kentällä. Kairo oli melkoinen kokemus: Pyramidit,museot ja sfinksi. Ruoka ja ihmiset erinomaisia. Lämpötila kuin Suomessa parhaina kesinä. Oli suuri elämys nähdä Egypti Intian, Thaimaan ja Vietnamin jälkeen. Oikein mukavaa loman jatkoa siellä paahtavassa helteessä. Nauttikaa! Kati ja Jorma
Lasse hei! Mielellaan lahettaisimme enemmankin kuvia mutta vieraalla koneella se on melkoisen hankalaa. Pitaisi olla oma lappari mukana.
VastaaPoistat. iska