tiistai 24. helmikuuta 2009

Taalla taas Sri Lanka

Ilma on ihanan raikas ja hapekas kun parina paivana on saatu kunnon sadekuurot. Taalla sade ei ala hiljaa riputtelemalla vaan se on hanat heti auki taysilla. Se tulee niin yllattaen, ettei millaan ehdi virittaytya kertakayttosadetakkeihin saati etta ehtisi edes pakaettia auki saada. Luonto kukoistaa ja kaikki nayttaa entista vehreammalle.
Oltiin taas eilen pienella reissulla ja en taaskaan malta olla kertomatta miten extremea tuo bussimatkailu on. Taytyy sanoa etta taalla jos missa linja-autossa on tunnelmaa. Diskovalot valkkyivat ja musiikki pauhasi korvia huumaavasti. Tietenkin matkakin eteni joutuisasti. Emme ole tainneet koskaan nahda bussissa muita lansimaalaisia matkustajia.
Olen tehnyt tuttavuutta rauniotalon invalidipappaan. Mielikuvitukseni kehitteli hanesta seuraavan tarinan: Talo sortui tsunamissa perhe menehtyi ja pappa vammautui. 
Nyt han elaa talonsa raunioissa, kuitenkin sateelta suojassa. Kova kapea sakkikankaalla peitetty lavitsa ja pieni poyta. Ika voi olla 60-70 v. mutta nayttaa 90 vuotiaalta. Olen parina paivana vienyt hanelle ruokaa ja han on hyvin ilostunut. Kovasti yrittaa puhua ja selittaa asioita. Siina kavaisi paikallinen nuori mies ja sanoi thank you help madam. 
Toivottavasti paikalliset huolehtivat hanesta ainakin ruuan suhteen. Nama ovat naita elaman varjopuolia, joilta ei pitaisi silmia ummistaa.
Pertista on kehittynyt oiva keittioapulainen. Kuten kuvasta nakyy, yrittaa kovasti tahtipuikkoa heilutella. Kiitos Ulla hyvasta paljon kertovasta kuvasta.
Sipu hei, sinulle terveisia etta meidan ja sinun antamat kaytetyt jakamatta jaaneet silmalasit ovat loytaneet omistajansa. Mali vei ne mennessaan eraalle koyhalle seudulle. Yhteensa niita oli yli kolmetkymmenet.
Talla kertaa ei nyt muuta kuin terveiset kaikille!
K&P

3 kommenttia:

  1. Ayobowan mage yaluwo:
    Sade varmasti tuntui ihanalta siellä sen pitkän kuuman ja kuivan jakson jälkeen.
    Nostan hattua sinulle Kati. Minusta ei ehkä olisi ollut menijäksi sen invalidipapan "telttaan".
    Kaiholla katson noita tiedän kuvia. Täällä tallaamme vielä kunnon talvessa, mutta aurinko paistaa joa aika korkealla.
    Kaunis rusketukseni haihtuu, mutta muistot eivät.

    Budusaranay= God bless u.

    Ulla

    VastaaPoista
  2. Hienoa yhteistyota Kati ja Pera!

    Todella elavaa kerrontaa kuvineen. Kuvien liittamiseen pari vinkkia: Kuvat blogia varten kannattaa ottaa mahdollisimman pienella pixelimaaralla tai sitten on oltava ohjelma, jolla kutistaa kuvat pienemmiksi (200-600k).
    Kun kuvan on ladannut, sen voi siirtaa hiirella haluamaansa kohtaan tekstissa. Meillakin on ollut ongelmia blogin kuvien kanssa; tyhjia alueita syntyy tekstin ja kuvien sekaan ja niita on vaikea havittaa pois.
    Terveisia talla kertaa Brisbanesta. Kuten blogin kuvista nakee, luonto ja elaimet kiinnostaa enemman ja kaupunkien vilina vahemman. Nostamme hattua tuolle paikallisten ihmisten jututtamisellenne.

    Terveisin
    Pekka ja Anita

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pekka ja Anita vinkeista! meilla alkaa jo olla takki tyhja. Se on nain etta toinen {K} kirjoittaa ja se toinen {P} sahlaa neuvomassa vierassa koko ajan. Siita sitten aina ei vaan tule onnistunutta tekeletta. Tassa mielessa ei meilla oikein yhteispeli suju!
    Hyvaa matkaa teille etiapain!!!

    VastaaPoista