Laitamme nyt jotain vuoristokuvia ja rantakuvia. Edellisessa blogissa komeillut haltijaukko oli Nuvaraeliyan "Adu Kyllonen".
Kun kauemmin taalla asustelee, niin kylla huomaa ihmisten eriarvoisuuden, niin kuin tietysti kaikkialla muuallakin maailmassa.
Taallaa se rikkaan ja koyhan ero on ehka viela selvemmin havaittavissa. Joka kerta kun astumme portistamme kadulle naemme tsunamin vaurioittaman talon rauniot. Niissa raunioissa asustaa vakituisesti pieni invalidivanhus. lie loukkaantunut juuri siina tsunamissa.
Hanella on siella raunioissa petipaikka ja liikkuu vain pyoratuolilla ja kyynarsauvoilla. Yoksi han virittelee suojakseen jonkunlaisen oljykankaan. Sielta paistaa iltaisin pieni valotuikku. Ennen poislahtoa aion raohkaista itseni ja kayda katsomassa tuota majapaikkaa tarkemmin ja tarjota pienta apua. Kaikkia tarvitsijoitahan ei voi mitenkaan auttaa.
Ei taalla paljon kerjalaisia ole, mutta junissa on usein sokeita tai muuten vammautuneita, jotka laulullaan tai soitollaan keraavat muutamia rupioita. Pertti ei siita tykkaa, mutta minulla on aina pienia seteleita taskun pohjalla sita varten. Ei taalla mitaan vanhustenhoitopaikkoja tunneta. Vanhukset hoidetaan perheissa ja kun keski-ika on niin alhainen taalla, niin eivat vanhukset kauan ole hoidettavina. Viela v.-88 Chaturankin kotona asui kahdet isovanhemmat, isa, aiti ja 4 lasta.
Muistan sen hokkelin. Ulkona hiilien paalla ruokakin valmistettiin. Nyt ovat olot tietysti parantuneet. Silti, kun olen heidan keittionsa nahnyt, niin toivon aina ettei olisi ruokatarjoilua. Silta ei kuitenkaan aina ole voinut valttya.
Lonely Planetin mukaan parasta ruokaa Sri Lankassa voi nauttia paikallisten ihmisten kodeissa. Kuitenkin on parempi, ettei kurkistele keittion puolelle, ettei tulisi liikaa turhaa nieleskelya syodessa.
Eilen aamulla lenkkeilimme rannalla pitempaan pelkalla Aloe vera oljylla. Mina tunsin nahkassani vaaran merkit ja painelin kiireesti kotiin, mutta urhea kumppaani jatkoi taivaltaan loppuun.
Olin kuollakseni saikahtynyt, kun parvekkeelle ilmestyi yhtakkia punainen jattilaishummeri. Olen sellaisia nahnyt pienemmassa muodossa ruokalautasella, mutta tama hummeri oli nakemisen arvoinen.
Ei ollut muuta tehtavissa, kuin kayda katkaisemassa pihalta aloe vera pensaasta iso lehti ja silla kasvin nesteella voidella mies kauttaaltaan ja ihmeellisesti se vaikutti. Punoitus havisi eika mitaan palovammoja seurauksena.
Rannat alkavat jo autioitua entisestaan. Suurin osa vahista turisteista on jo palannut kotimaihinsa. Myos saa kuumenee pikkuhiljaa ennen monsuunisateita.
Tosiaankin toissailtana saatiin ihan ensimainen sadekuuro koko aikana. Janna tunne, kun taivas aukeaa ja lammin vesi ryoppyaa niskaan.
Lasse hei, kylla Isasi jo melko turvallisesti pyorailee kylalla. Takapuolen nahka on jo kovettunut ja han on muuten koko kylan kummajainen siina mielessa, ettei kenellakaan muulla taalla ole pyorailykyparaa.
Lampimin terveisin kaikille K&P
Lämpöisiä terveisiä Savonlinnasta Kulmatieltä. Ihana hiihtokeli -3,5 astetta. Maa on valkoinen ja tuoksu talvisen raikas.
VastaaPoistaPysykää terveenä! Lämmöllä H&H
HEI! Hienoa,että reissunne on mennyt hyvin.
VastaaPoistaOstittehan paljon vihreää ja tavallista teetä
vuorilta? "Tatusta"on kasvanut reippaan oloinen
nuori,ei ole rahat menneet hukkaan.
Tulin eilen kotiin Espoosta.Kävin myös Tommin
luona,vauva on suloinen.Tänään kävin teillä,talo
oli paikoillaan.
Terv.sieltä kaikilta tv. Paula