Jatkoa edelliseen tarinaan, jonka sähkökatkos keskeytti

 Nämä junat täällä eivät ole mitään pendoliinoja, vaan 50 vuotta vanhoja englantilaisia junia, jotka pomppivat jokainen vaunu eritahtiin raiteilla. Veturi vislaa kaiken aikaa, koska radalla liikkuu paljon eläimiä ja ihmisiä. Vaunuissa kulkee koko ajan myyjiä, jotka tarjoavat erilaisia ruokia suureen ääneen.

 Lisäksi on nämä sokeat ja vammaiset "kansantaitelijat", jotka laulavat, lausuvat runoja sekä saarnaavat Budhan oppeja.

 Mielenkiintoista on myös seurata kanssamatkustajia. Nukkuminen junassa on mahdotonta, mutta silti Kati onnistuu "pilkkimään". 

Matkustimme kylään nuoren perheen luokse, jonne 3 kk sitten syntyi toinen pienokainen. Ensimäisenä tuotiin syliin pieni tummaihoinen kaunis tyttönen, joka ei yhtään osannut pelätä pahannäköistä valkonaamaa. Emme avusta tätä perhettä taloudellisesti, koska he tulevat toimeen omillaan.

 Veimme silti tuliaisia: suomalaista suklaata, digitaalisen kuumemittarin (tärkeä lapsiperheessä) perheen äidille matkapuhelimen, josta olivat erittäin onnellisia. Teetarjoilun jälkeen koimme yllätyksen, jota olemme aina yrittäneet välttää. Tuli nimittäin ruokatarjoilu. Perheen kumpikin isoäiti oli tullut kokkaamaan. Eihän siitä voinut mitenkään kieltäytyä, vaikka K jo panikoi mahansa takia.

 Ruoka oli maittavaa, vaikka emme olleet varmoja kuin riisistä. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos ennenaikojaan! 3,5 tunnin vierailu oli aika "rutistus", vaikka perhe on aivan ihana ja todella meihin kiintynyt.

 Nyt tulee erikoisterveiset Mikan perheelle jokaiselle. He kaipaavat Tuuliaa ja Miskaa ennenkaikkea ja toivovat kovasti, että joskus voisitte taas tavata!!! Silmälasien ja aurinkolasien jakelu aloitettiin aamulla rautatieasemalla, jonne menimme jo tuntia enne junan lähtöä. Ei kulunut kuin pari minuuttiaa, kun oli kuhina ympärillä. "Puolisokeita" ilmaantui toistakymmentä.

 Eniten jäi mieleen kolmen lapsen äiti, joka sai lukunäkönsä takaisin. Lapsetkin kiittivät kädestä pitäen. KIITOS englanninkurssitovereille, jotka lahjoititte niin paljon silmälaseja. Myös aurinkolasit ovat olleet kova juttu. Olette auttaneet monia köyhiä ihmisiä! Apteekeista saamamme kuumemittarit annamme vain lapsiperheisiin. Päivä on ollut enemmän kuin hikinen, mutta todella antoisa. 

Matkan ehdottomasti tärkein asia kuitenkin on kummipoikamme Chaturan tapaaminen ensi torstaina ja tietysti hänen perheensä. Se on jo ihan oma juttunsa. Suuret kiitokset kaikille mukavista ja kannustavista kommenteista.

 Lämmöllä K ja P