Hei ystävät hyvät!
Muutamien päivien jälkeen päivitän taas vähän blogia. Mitään kovin tähdellistä kerrottavaa ei ole, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin sanat.
Talojuttu ei ole edistynyt toivotulla tavalla. 2 mahdollisuutta on ollut esillä. Toinen ylitti meidän kipukynnyksen rahan suhteen. Se olisi ollut hieno paikka, mutta me yritämme pysytellä alkuperäisessä budjetissa.
Toinen talo oli muuten ok, mutta ympäristön takia se ei voinut tulla kysymykseen. Se on erittäin pahamaineista ja levotonta seutua viidakossa. Kyllä täytyy löytyä sellainen paikka, missä Deepani ja Chatura voivat elää rauhassa pelkäämättä naapureita.
Kyllä perhekin nyt yrittää kaikkensa, koska tietävät kenties tämän olevan heidän ainoa mahdollisuutensa. Ajelevat pitkin poikin viidakkoa tuktukilla ja etsivät taloa.
Viime talvisen ”kuprun” jälkeen olemme ainakin turvanneet, että rahat eivät häviä. Pari päivää sitten marssimme pankkiin ja vuokrasimme tallelokeron. Nyt sekä Chaturalle varatut rahat että oma matkakassamme ovat paksujen kaltereiden sisällä taatusti tallessa.
Meren käynti on erittäin voimakasta. Joka aamu huomaamme, kuinka aallot ovat yhä enemmän syöneet rantavallia. Jonain aamuna voimme varmaan hypätä portilta suoraan veteen.
Kyllä perhekin nyt yrittää kaikkensa, koska tietävät kenties tämän olevan heidän ainoa mahdollisuutensa. Ajelevat pitkin poikin viidakkoa tuktukilla ja etsivät taloa.
Viime talvisen ”kuprun” jälkeen olemme ainakin turvanneet, että rahat eivät häviä. Pari päivää sitten marssimme pankkiin ja vuokrasimme tallelokeron. Nyt sekä Chaturalle varatut rahat että oma matkakassamme ovat paksujen kaltereiden sisällä taatusti tallessa.
Meren käynti on erittäin voimakasta. Joka aamu huomaamme, kuinka aallot ovat yhä enemmän syöneet rantavallia. Jonain aamuna voimme varmaan hypätä portilta suoraan veteen.
Ihan rantahietikolla olevat ravintolat ovat pulassa eikä hiekkasäkeistä ole mitään apua. Meri vie ne mennessään. Mutta näin ihmiset kertovat; kaikki hiekka, minkä meri nyt huuhtoo pois, niin se tulee kuukauden sisällä takaisin.
K&P
K&P
Ayobowan:
VastaaPoistaPääsin lopulta takaisin Suomeen 14 tuntia myöhässä ja Lontoon kautta.Sain yhden päivän lisää lomaa. Loppuaika oli aika hektinen...Sanonta mitään ei saa ilmaiseksi, pitää todella paikkansa. Minulla oli Sri Lankan airlinesin voutcher hotelliin.Kun lähdin hotellista ja menin maksamaan "juomalaskuani about 300rup." he esittivät minulle 3000 rup laskun. Siitähän syntyi kova meteli kun kieltäydyin maksamasta sitä.Lopulta tilanne oli 5 miestä vastaan minä. Taisin sanoa jotain "väärin" sinhalaksi kun huusivat jo poliisia paikalle. Silloin löin rahat tiskiin ja häivyin, en halummut myöhästyä lennoltani.
Asia ei jää tähän. Piyumi on selvitellyt minulle hotellin johtajan tietoja.
Se siitä; loma oli taas kerran aivan fantastinen.
En saanut nukuttua koneessa, horroksessa mieleeni tulivat meidän extreme seikkailun vaiheet siellä viidakossa, vesiesteet, iilimadot, käärmeet ja ne pienet vihreät miehet siellä viidakossa jne. Havahduin hiestä märkänä. Oli se rankka reissu !
Kuvista vasta näin, että minulla oli käsilaukku olalla (koko maallinen omaisuuteni oli siinä). Vieläkin naurattaa ne jokien ylitykset,saviset joen penkat joita kiipesimme ylös juurista kiinni ottaen ja toiset takapuolesta työntäen. Takaisin tullessa sujuvasti persliukua. Aijoo !
Kiitos vielä sen illan mahtavasta ruoasta. Koskaan ei ruoka ole maistunut paremmalta! En olisi jaksanut lähteä minnekään syömään sinä iltana.
Mieleni on vieläkin siellä lämpimässä hymyjen maassa,mutta kroppani taistelee täällä kylmyyttä vastaan -26 C tänä aamuna. Termostaatti kropassa ihan sekaisin:-(
Raahauduin seur. aamuna töihin. Porukat ihmettelivät kuinka jo tulin. Sanoin:"minähän lupasin tulla jo tiistaina töihin". He sanoivat : "että tänään on maanantai".En tiedä oliko se sen Beta leaven ansiota, jet lag vai Buddhan rangaistus ???
Kiitos mukavasta seurasta jälleen kerran.
Budusaranay
Ulla