Pikalähtö Beruwelaan

Pikalähtö Beruwelaan !

Ennen aamulenkkiä ja aamupalaa tuli puhelu Beruwelasta Chaturan enolta, nyt olisi talo ehdolla, voitteko tulla katsomaan.
Ei siinä kauaa aikailtu kun oltiin jo kadun varrella viittomassa bussille. Täpötäysi express bussi pysähtyi kohdalle ja noukki meidät kyytiin.

Autossa oli mustaa ihmistä ristiin rastiin, melkein päällekkäin. Minä onnistuin saamaan takaosasta käytävältä lisä-istuinpaikan. Ihan kohta siitä ikkunapaikalta nousi nuori komea mies ja tarjosi omaa huomattavasti mukavampaa istuinpaikkaa.
Takamukseni kiitti häntä ja lahjoitin hänelle Osuuspankin hienon mainoskynän. Se saattoi olla tässä kulttuurissa sopimaton ”vihje”, koska hän alkoikin käyttäytyä hyvin tuttavallisesti; missä asut täällä, mistä maasta olet kotoisin, tulisitko minun ravintolaani ruokailemaan? Hän kirjoitti minulla oman nimensä ja puhelinnumeron lapulle. Minäkin annoin, totta kai, omat yhteystietoni; Mummo Mykkänen.
Puhelinnumeroksi taisi tulla siskoni Paulan numero Suomessa, koska Paula on sinkku. Kaveri tavaili puolen tunnin matkan verran tuota sukunimeä, vaan ei tahtonut kieli kääntyä noin vaikeaan nimeen. Bussista pois jäätyään hän vielä elekielellä näytti, että muista sitten soittaa minulle. Ja tietystihän minä soitan jonain hetkenä, kun James viipyy viidakkoreissuillaan!

Talo, jota kävimme katsomassa, oli todellakin ensimmäinen varteenotettava ehdokas. Se oli perheelle mieluinen ja vaatii kylläkin pintasilausta. Hinta ylitti ”kipurajan” mutta en jaksa ajatella 20 tunnin lentomatkaa kotiin kahden viikon kuluttua ja koko ajan miettiä, että emme sittenkään saavuttaneet tavoitetta!
Ensi keskiviikkona tiedämme sitten kertoa asiasta enemmän.

Takaisin palatessa Hikkaduwaan iltapäivällä sain olla ylpeä matkakumppanistani.
Sattui nimittäin ihan hullu kuski. Suljin jo alkumatkasta silmäni ja jätin itseni herran haltuun.

Väistelyt ja ohitukset olivat ihan kamalia, kunnes bussi sammua tussahti tien varteen. Minä uskalsin avata silmäni kun kuskin osastosta alkoi tunkea harmaata ja kumin hajuista savun tuprakkaa.

Siinäpä sitten porukat valuivat ulos ja alkoi tekniset neuvottelut vian laajuudesta. Tässä vaiheessa astui neuvonpitoon mukaan eräs eläkeläistynyt autoinssi matkustajien joukosta. ” Ei kun vettä pönttöön”. Kanssamatkustajat hurrasivat, kun bussi jälleen hörähti käyntiin. Parin lisätankkauksen jälkeen sitten vihdoin päästiin Hikkaduwaan.

Teillä on siellä yhtä kylmää kuin meillä lämmintä, mutta nautitaan molemmista.
Raikkaita hiihtokelejä ja hyvää yötä taas tältäkin hikiseltä päivältä.


Toivovat K&P