torstai 10. helmikuuta 2011

Taloa etsimässä





Taloa etsimässä.

Päivä Beruwelassa ei sitten tuottanut mitään tulosta. Kilometrikaupalla ajelua viidakossa tuktukilla ja tuloksena keskeneräinen rakennus, johon pitäisi sijoittaa useita tuhansia euroja, jotta se olisi asumiskelpoisessa kunnossa.
Deepani ja Chatura tyytyisivät pieneen vaatimattomaan asumukseen, mutta tässä on nyt suku tullut mukaan. Pitäisi olla kaakelia yms.
 Olemme sanoneet ehdottoman hintarajan mutta ei se oikein tunnu menevän perille. Nyt on pallo heitetty perheelle. Joko tai ei! Emme jaksa enää ottaa paineita. Kuitenkin olemme ottaneet elämän tehtäväksi nimenomaan Chaturan koulutuksen. 
Se on päätehtävämme ja sen jälkeen on tämä kotiasia.
Tapasimme eräänä iltana Pentti-Oskari Kankaan vaimonsa kanssa, jotka ovat täällä tehneet mittavaa avustustoimintaa tsunamin jälkeen. Heiltä saimme arvokkaita neuvoja, joten osaamme nyt olla tuntosarvet koholla. Olemme niin paljon saaneet apua ystäviltä Suomessa tähän tarkoitukseen, että haluamme vielä korostaa, että se apu ei tule menemään hukkaan.
Jos sopiva talo löytyy niin siinä on pakko palkata lakiasiantuntija. 
On lainhuudatukset ja mitä kaikkea, emme edes osaa ajatella. Katsotaan nyt miten homma hoituu vai hoituuko ollenkaan. Aikaa on vielä reilu 3 viikkoa. Arvelemme kyllä, että Beruwelassakin ollaan vähän kuin tulisilla hiilillä. Tämä on perheen ainoa mahdollisuus.

Kuva meistä Chaturan ja Deepanin kanssa, tuleva estraditähti Avisha (Chaturan enon tyttö), jota ensi kertaa pitelin sylissä 2 viikkoa vanhana vauvana ja keskeneräinen talo.

Terveisin K&P
.

3 kommenttia:

  1. Hei Kati ja Pertti!

    Olipa taas mukava lukea teidän reissupäiväkirjaa. Yllätyksiä tai käänteitä ei teidän matkasta ainakaan puutu. Toivottavasti taloprojektin saatte onnellisesti vietyä loppuun ja Chaturan perhe saa katon päänsä päälle.

    Meillä ollaan vähän sairasteltu viime aikoina, mutta taitaa olla melkolailla normaalia lapsiperheen arjessa. Korva- ja silmätulehdukset ovat tulleet tutuiksi.

    Ystävät ovat kuin lyhdyt polun varrella, ne eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen helpommaksi taivaltaa. Oikein mukavaa ystävänpäivää teille sinne lämpöön!

    Minna ja pojat

    VastaaPoista
  2. Abywoke Hapatus! (Tervehdys jota käytetään silloin, kun ei olla tavattu pitkään aikaan)

    Ai hyvä tavaton sentään! Hankkikaa vaan Laajakaista Nopsa niin kyllä toimii...käänteisesti kylläkin eli katkaisee nettiyhteyden todellakin nopsaan! Miten mukavaa palata tästä radiohiljaisuudesta lukemaan teidän kuulumisia!

    Ihan älyttömän hyviä kuvia (ja tekstiä) taas! Todellakin hei - oli Peralta aurinkorasvat unohtunu :) ...eikös se ollutkin Pera siinä pyöräretken jälkeen ketainen lippahattu päässä siinä yhdessä kuvassa? Vai ymmärsinkö jotain väärin? Palaisin vielä siihen eläintarhakuvaankin. Jotain hyvin tuttua siinä villissä gorillassa oli..en nyt osaa tarkemmin sanoa mutta jotenkin siitä kuvasta ymmärtää sen, että todellakin, ihminen on polveutunut apinasta.

    Ja hei! Voi että miten helpottavaa ja ihanaa oli nähdä rauniopappa!! Katos, kun sen meidän äitin rakkauskirje papalle taisi jäädä matkasta kuitenkin tänne koti-Suomeen. Mutta että kertokaa Paulalta papalle kovasti terveisiä! Laitetaan kirje sitten vaikka seuraavaan reissuun mukaan!

    Hirveesti tsemppiä tuon taloasian kanssa. Vaikka meidän (Adahan mulle kertoo mitä kirjoitetaan, minä vaan toimin kirjurina) leipäläppä läpättää ehkä vähän jonnin joutavaakin välillä niin oikeesti ollaan koko sydämellä mukana tuossa teidän kokonaisvaltaisessa hyväntekeväisyysprojektissa!

    Terkuin.
    Inkku, "haiseva" Ada ja Viivi, joka on tullut innolla tähän meidän faniremmiin mukaan!

    VastaaPoista
  3. Huomenta Inkku ja Ada sekä tietysti uusi lukija Viivi!
    Kyllä teitä on odotettukin!
    Nautimme juuri tässä terassilla ensimäistä aamupapalaa seitsemän paikkeilla. Se sisältää lääkemitallisen konjamiinia ja vesilasillisen. Siitä se päivä käyntiin lähtee. Myöhemmin tulevat paahtoleivät, juustot, munakokkelit ja palanpainikkeksi hyvää sri lankalaista teetä.
    Tänään on ohjelmassa se jokavuotinen sunnuntaimarkkina, johon Pertti pitää raahata ain puoliväkisin. Siellä kun on niin uskomattoman kova meteli, että kuulo meinaa mennä.
    Harmi, että Paulan kirje papalle unohtui! Joka kerta kun kävelemme siitä ohi, ristii hän kädet rinnalleen ja toivottaa jumalan siunausta. Aivan ihana ukkeli. On pakko sillointällöin tuikata satarupiainen käteen. Siis sehän on hänen päivänpalkkansa (66 senttiä).

    Lämpimät terveiset koko Viisasten kerholle!!!!

    VastaaPoista