Ystävyyssuhteita

Lämmintä päivää kaikille lukijoille!

Muutamaan päivään ei ole tekstiä blogiin syntynyt. Ei ole oikein ollut kyllä kirjoitusintoakaan.
Päivät vain sujahtavat ohi niin vauhdilla. Aamulla, kun herää, ajattelee, että ihanaa, taas uusi päivä edessä. Kuitenkin kohta onkin ilta ja se päivä on taas poissa täällä olosta.

Nämä vuosien varrella solmitut ystävyyssuhteet paikallisiin perheisiin vaativat myös oman aikansa. Meillä on käynyt vieraita ja meitä on vastavuoroisesti kutsuttu kylään.

Eilen illalla vierailimme erään Upulin perheessä, jossa on 9 vuotiaat kaksoset. Kaksoset olemme tunteneet pienestä saakka ja he ovat hyvin kiintyneitä meihin. Riisiä taas 10 kg tuliaisiksi ja lapsille makeisia. Meille oli ruokatarjoilu. Täällä on sellainen tapa, että isäntä täyttää vieraiden lautaset aina sitä mukaa kun ne yhtään vajenevat. Ihan pitää tiukasti sanoa, en todella jaksa enempää.

 
Matka heille oli kyllä epämiellyttävä kokemus. 16 kilometriä tuk-tukilla pikkopimeää, kapeaa ja erittäin muhkuraista viidakkotietä. Jatkuvaa väistelyä ja äkkijarrutuksia valoitta ajavien polkupyöräilijöiden takia. Harvassa pyörässä on jonkinlainen tuikku. 

Menomatkalla oli tyhjä mahalaukku välillä kurkussa ja tulomatkalla meinasi tulla riisit ja karrit ulos ihan väkisin.

Tämä meidän pieni, muutamien ihmisten ”suomalaisyhdyskunta” alkaa vajeta. Mikko lähti maanantaina. Aina ennen hän on lähtenyt viimeksi mutta olihan hän jo ollutkin 4 kk. Mikon luvalla saan kertoa jotain hänestäkin. Mikkohan on itse sotaorpo ja niinpä hän avustaa erästä Tamiliperhettä sota-alueelta itärannikolla. Perheessä on äiti ja 2 tytärtä. Isä kuoli sodassa.

Mikko matkustaa täällä olonsa aikana usean kerran perhettä tapaamassa ja siihen junamatkaan pitää varata 3 päivää aikaa. Myös hän on avannut erään suomalaisen sotaorpojärjestön kanssa perheelle pankkitilin, josta perhe voi nostaa kuukausittain pienen summan. Lisäksi tämä äiti leipoo jotain riisikakkuja ja myy niitä lisätienestiksi. Nyt oli äiti vähän valitellut, että kakkuja menisi enemmänkin mutta kananmunat ovat kalliita.
Mikko oli tosi kekseliäs. Hänpä osti perheelle 3 kanaa, mutta että tulisi niitä munia, niin pitäähän se olla kukkokin ja niin tuli kukkokin ostettua. Se oli kuulemma vähän kalliimpi kuin kanan hinta.
Jokatapauksessa loistoidea ja vielä se tieto itsellä, kuinka pienesti voi saada suurtakin ja jatkuvaa apua aikaan.

Huomenaamulla lähdemme jälleen kerran Beruwelaan. Siitä reissusta varmaan on kerrottavaa seuraavassa blogijutussa.

Terveiset läheisille sekä ystäville kuten tietysti kaikille, jotka tätä lukevat.

K&P