Sunnuntaimarkkinoilla ja kyläilemässä

Hei taas kaikille!
Todella huonossa iltavalaistuksessa yritän taas vääntää tekstiä. Mahdolliset kirutusvirheet saanen anteeksi. Oikolukijallakin pettää näkö joskus.

Sunnuntaimarkkinoista on jo kahtena vuotena kerrottu. Niistä ei sen enempää, kuin että markkina-alue on entisestään laajentunut ja meteli ainakin kolminkertaistunut. Mitkään kuvat eivät voi kyllin kuvailla todellisuutta. Telttakatosten alla lämpötila on varmaankin yli 40 C. Siellä ei kauan jaksa kierrellä, kun on jo pyörtymiskohtaus lähellä mutta aina se kuitenkin pitää kerran matkallaan kokea.

Viimeisenä markkinakuvista on pari kuvaa paikallisesta ammattikerjääjästä. Tämä ukkeli on ontunut keppinsä varassa rannalla jo usean vuoden. Hän näyttää aina vatsaansa ja valittaa kovaa nälkää. Moni turisti menee halpaan mutta me tiedämme, että hän on melko varakas mies ja kerännyt omaisuutensa kerjäämällä. Oli yllätys tavata hänet tänään hommissa myös markkinoilla.

2000 luvun alkuvuosina asuimme täällä Sri Lankassa pienessä hotellissa, jossa työskenteli nuori ”yleismies Jantunen” Sampath. Hän oli hyvin köyhä ja elätti itsensä lisäksi leski-isäänsä minimaalisella palkallaan
Yhteys häneen katkesi. Kuulimme myöhemmin, että Sampath oli ottanut onnensa avaimet omiin käsiinsä. Hän lähti siirtotyöläiseksi Saudi-Arabiaan ja onnistui subliikkimiehenä ja hyvällä kielitaidolla pääsemään miljonääriarabien omistamaan suureen hotelliin töihin. Hän oli ahkera ja paras mahdollinen asiakaspalvelija. Saudeissa vierähti 6 vuotta. Sampath säästi kaiken ansaitsemansa palkan. Vain kerran kuudessa vuodessa pääsi käymään kotona, vaikka kova ikävä oli jatkuvasti. Varsinkin, kun kotimaassa odotti uskollisesti nuori neito Shalima.

Olipa iloinen yllätys taas tavata Sampath täällä! Hän oli palannut kotimaahan 6 kk sitten. Viettänyt häät Shaliman kanssa lokakuussa, ostanut pienen nätin talon ja nyt on vauvakin tulossa.

Meidät oli kutsuttu tänään heille kylään ja enemmän kuin mielellään otimme kutsun vastaan. Tuomisina vietiin 5 kilon säkki hyvää riisiä ja Panda suklaakonvehteja.
Shalima oli laittanut hyvää ruokaa, mutta vaikka kuinka pyysimme heitä syömään samaan pöytään, ei se ollut soveliasta. Me siis söimme ja he tarjoilivat lautaselle asti. Luulin että ne annoksen suuruudet tappaa meidät mutta hyvin selvittiin. 

 Olemme onnellisia, kun näemme miten hyvin yritteliäs ja ahkera mies on kaikkien vaikeuksien jälkeen onnistunut elämässään.

Nyt on jo pakko toivottaa hyvää yötä
K&P