Kun tavoitteeseen ei päästy!
Kuinka monta yritystä ja mikään ei sitten lopultakaan onnistu! Vielä toissailtana olimme toiveikkaita talon suhteen. Ensimmäinen varteenotettava mahdollisuus (josta oli kuviakin blogissa) kaatui, kun yhtäkkiä myyjä perui koko kaupan. Tuli sitten toinen samanlainen tilaisuus ja oltiin todella toiveikkaita, kunnes myöhään illalla tuli soitto Beruwelasta. Hintapyyntö liian korkea.
Kyllä perhekin oli kaikkensa yrittänyt. He jopa olivat keränneet kaikki perheen ja läheisten kultakorut; vihkisormukset, korvakorut ja rannerenkaat. Sillä kultamäärällä olisi saanut pankista lisärahoitusta. Ei sekään kyllä meistä mukavalta tuntunut, että pitäisi luopua tällaisista tunne-esineistä.
Otimme eilen Chaturalle ja Deepanille varatut rahat pankin turvasäilöstä ja matkustimme taksilla Beruwelaan. Samassa kyydissä matkusti myös Pertin polkupyörä (+ Paulan punainen kypärä) uuteen kotiin.
Tapasimme perheen pankin ulkopuolella. Edellisenä iltana olimme tarkkaan pohtineet, miten menetellään rahojen suhteen.
Näin sitten teimme, että Chaturan tilille talletettiin 2 vuoden ajaksi riittävä opiskeluraha ja äidin tilille rahaa, josta riittää pieni summa nostettavaksi joka kuukausi 2 vuoden ajan. He olivat hyvin tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
Vähän tragikoomista oli se, että kun olimme hoitaneet pankkiasiat, he kertoivat, että vielä olisi ollut yksi mahdollisuus! Me sanoimme, että nyt on myöhäistä. Jätetään asia ensi talveen eikä tehdä hätiköityjä ratkaisuja.
Ei ole todella valkoihoisen hommaa talon osto tässä maassa.
Tuomme rahat takaisin Suomeen ja talletamme ne tilille, josta voimme siirtää ne tarvittaessa Chaturan tilille Sri Lankaan. Kaikki saamamme rahat käytämme parhain mahdollisin tavoin Chaturan ja hänen äitinsä hyväksi, jotta hän saisi opintonsa päätökseen ja ammatin. Ja jos jaksetaan, niin tehdään uusi yritys ensitalvena. Joka tapauksessa jokainen euro tulee menemään Chaturan hyväksi.
Me olemme tosi pettyneitä ja voitte uskoa, että varsinkin perhe on pettynyt. Pyysimme hartaasti Chaturan vanhemmalta enolta, että he eivät ajaisi äitiä pojan kanssa pois kotoa. Meille luvattiin, ettei meidän tarvitse huolehtia ainakaan siitä asiasta. Heille kuulemma sittenkin on taloa tärkeämpi meidän ystävyys.
Myöhään illalla Chatura soitti Pertille ja pyysi saada kutsua Perttiä isäksi, koska hänellä ei ole ollut isää autokolarin jälkeen. Hän oli niin pieni, ettei isästä ole mitään muistikuvaa.
Se oli niin tunteisiin vetoava pyyntö, että kuka voisi kieltäytyä tuollaisesta pyynnöstä!
Siinäpä haastetta Pertille vaikka ei tarvitsekaan olla arkielämässä pojan elämässä niin isähahmona, vaikkakin kaukaisena, niin silti mukana.
Tämä köyhä isätön poika ei ole paljon elämässään ylellisyyksiä saanut. Meillä on ollut monien hyväsydämisten ihmisten avulla mahdollisuus auttaa häntä. Siitä kiitos kaikille!
Pekka, sinulle tiedoksi, että tietokoneella on kovasti harjoiteltu. Ensi viikolla yritämme tehdä hänelle jatkuvan internetliittymäsopimuksen.
Terveiset kaikille K&P
Ayobowan:
VastaaPoistaMinä täällä tippa linssissä luen tätä teidän blokianne. Tarina on todella koskettava ja vielä kun tietää, että se on 100% totta joka sana.
Olipa se harmi, että sopivaa taloa ei sitten lopultakaan löytynyt. Hyvä puoli siinä on se, että luin rivien välistä, että olette menossa sinne ensi vuonnakin :-)
Ehkä ensi vuonna teidän hankkeenne sitten toteutuu Buddhan tahtomalla tavalla.
Minulla on sunnitelmissa tulla sinne ensi vuonnakin, mutta matkani suuntautuu ihan pohjoiseen Jafnaan. Kyllä kai sitä siellä Hikkaduwassakin pitää pyrähtää, jos ei muuta niin ainakin teitä katsomassa.
Hyvää loman loppuaikaa ja turvallista kotimatkaa.
Ensi kesän kutsu on voimassa !
Budusaranay=God bless u.
Terv. Ulla